YHTENÄ – KUN MINÄSTÄ KASVAA ME

 

Olen nyt ensimmäistä kevättä opiskelemassa Tiimiakatemialla ja päätin ottaa heti alkuun käsiini kirjan, joka avaisi minulle tiimityöskentelyä ja sen mahdollisuuksia. Siksi valitsin Heikki Peltolan kirjan Yhtenä – Kun minästä kasvaa me. Kirjan lukeminen oli kuitenkin hyvin hidasta. Kyse ei ollut siitä, että lukeminen olisi minulle hankala asia. Kirja vain tuntui aluksi kertovan minulle paljon itsestään selviä asioita. Sain kuitenkin Peltolan kirjasta loppujen lopuksi paljonkin irti.

 

NOSTE JA HOHTO

 

Ennen tuloani Tiimiakatemiaan työskentelin pitkään työpaikassa, johon meneminen ja siellä oleminen oli hyvin vaikeaa. Työ oli raskasta ja ennen kaikkea se ei antanut minulle viimeisinä vuosina mitään uutta. Ainoa asia, jonka vuoksi työtä tein, olivat työkaverit ja raha. Tultuani Tiimiakatemiaan tajusin, että työn tekeminen voi olla myös hauskaa ja opettavaista. Peltola kirjoittaa kirjassaan Nosteesta ja Hohdosta, jotka liittyvät elämässä olevien asioiden arvostamiseen. Esimerkiksi oman työn arvostamiseen.

 

Noste on sitä voimaa, jolla ryhmä ihmisiä nostaa toisiaan ylöspäin. Mitä enemmän tiimillä on nostetta, sitä enemmän ihmiset saavat aikaan ja sitä paremmalta tekeminen tuntuu. Tiimimme menee jo kovaa vauhtia eteenpäin ja minusta tuntuu siltä, että saan jo nostetta tiimini muilta jäseniltä. Koska mahdollisuudet ovat Tiimiakatemiassa melkein rajattomat, voi noste viedä meidät hyvinkin pitkälle.

 

Hohto on tunnetta siitä, että omalla tekemisellä on jotain mieltä. Hohtoa kokee esimerkiksi silloin, kun pääsee tekemään työtä, jota oikeasti arvostaa ja rakastaa. Minä koen hohtoa tehdessäni jotain, millä koen olevan merkitystä. Mielestäni Tiimiakatemia on täydellinen mahdollisuus etsiä sellaisia asioita ja työnkuvia, jotka tuovat hohtoa elämään. Tiedän jo nyt kokevani hohtoa, kun pääsen esiintymään ja soittamaan musiikkia. Haluan kuitenkin ehdottomasti löytää hohtoa myös muista asioista, joita elämässäni teen.

 

Hohto ja Noste ovat niitä asioita, joiden avulla työstä ei tule vain pallo jalassa. Peltola puhuu kirjassa mielestäni hyvin siitä, kuinka teemme usein elämästämme pelkkää suorittamista, jossa arvioimme onnistumisiamme hyvin kapeilla mittareilla. Työstäsi voi siis puuttua noste sekä hohto, mutta olet arvostetussa asemassa ja tienaat paljon rahaa. Onko tämä silloin onnistuminen tai tavoiteltava päämäärä?

 

Mielestäni on hienoa, kuinka Tiimiakatemiassa kannustetaan etsimään työhön ja elämään nostetta ja hohtoa. Osaan jo nyt vaatia tulevaisuuden työltäni enemmän kuin helvetisti palkkaa.

 

PELIVARA

 

Kun ihmiset tekevät yhteistyötä he toimivat alueella, joka sijaitsee sen välillä, miten he voivat toimia ja miten he ajattelevat saavansa toimia. Kun nämä kaksi viivaa vedetään, syntyy pelivaran alue. Pelivara on siis kaikkia asioita ja valtuuksia, joilla koemme voivamme vaikuttaa asioihin. Vaikka meillä on Tiimiakatemialla paljon vapauksia ja vähän rajoja, on meillä kuitenkin asioita, joita meiltä vaaditaan. Olemme myös tiimissämme sopineet sääntöjä ja ohjeviivoja, joiden mukaan jokaisen oletetaan toimivan. Ilman jonkinlaisia sääntöjä yhdessä tekeminen olisi melkein mahdotonta. Meidän on ilmoitettava poissaoloistamme, emme voi nostella osuuskunnan tilitä rahaa omaan käyttöön, miten sattuu ja niin edespäin.

 

Mielenkiintoista on mielestäni kuitenkin mahdottoman raja. Kukaan ei ole sitä rajaa meille asettamassa ja yhdessä mahdottoman rajan päättäminen olisi tietenkin naurettavaa. Tietenkin meillä tulee jossain kohtaa vastaan painovoima ja muut luonnon asettamat rajat, mutta muuten mahdottoman rajan asetamme usein itse. Yleensä pelivaraa on siis huomattavasti enemmän kuin ajattelemme. Tämä on mielestäni hyvä kaikkien tiimissämme huomata, ettei omat unelmaprojektin jää toteuttamatta niiden ”mahdottomuuden” takia. Kirjassa Peltola kehottaakin testaamaan hieman omaa pelivaraa. Tämä voi nopeasti nostaa tuloksia omassa tekemisessä. On kuitenkin hyvä muistaa se, että pelivaraa suurennetaan mahdottoman, eikä kielletyn rajaa liikuttamalla.

 

LATAUS

 

Lopuksi haluan kirjoittaa hieman latauksesta. Kaikkeen tekemiseemme Tiimiakatemialla liittyy toisia ihmisiä. Omia tiimiläisiä, muita akatemialaisia, valmentajia, asiakkaita. Jotta projektissa päästään parhaaseen mahdolliseen päämäärään, täytyy mukana olijoiden pystyä antamaan täysi panoksensa tekemiseen ja luottaa muihin mukana tekijöihin. Mitä vahvempi on työryhmän lataus, sitä parempi on projektin lopputulos. Jos ryhmän lataus on positiivinen, syntyy hyviä tuloksia ja toisinpäin.

 

Keskeiset tekijät latauksen syntymisessä:

 

1. Tarkoitus: vastaa kysymyksiin tehtävän tarkoituksesta. Mitä on tarkoitus tehdä ja miksi.
2. Ihmiset: mukana olijoiden välit toisiinsa. Mitä enemmän ihmiset kunnioittavat toisiaan ja toimivat tämän kunnioituksen mukaisesti, sitä suurempi positiivinen lataus on.
3. Systeemi: arvot, työnjako, prosessit, säännöt ja mittarit. Periaatteet, joiden mukaan ihmiset toimivat.

 

Tiimin kannalta latauksen laatu ja voima ovat hyvin tärkeitä. Meillä Sawakessa on mielestäni välillä hyvinkin suuri positiivinen lataus. Kun porukka innostuu jostain, töitä tehdään kunnolla ja paljon ja myös tulokset näyttävät tämän. Olemme päässeet siihen tilanteeseen, jossa alamme jo tuntea toisiamme ja arvostamme toistemme tekemistä ja ajatuksia. Voin kuitenkin myös huomata jaksoja, jolloin lataus ei ole tiimissämme kovinkaan suuri. Tämä johtuu kohdasta 2. Jos joku on stressaantunut, tai jokin ei ole mennyt halutulla tavalla, tiimimme ilmapiiri kärsii. Se on kuitenkin fakta, että tätä tapahtuu varmasti kaikissa tiimeissä ajoittain. Meidän tiimiin on ajautunut paljon temperamenttisiä kovia tekijöitä, ja tietenkin se näkyy myös tekemisessämme. Hienoa on kuitenkin se, että pystymme jo puhumaan asioista, kun jokin hiertää. Tämä puhdistaa ilmaa heti ja latauksemme alkaa nousta.

 

Peltolan kirjassa oli monia mielenkiintoisia ajatuksia. Pidin siitä, että Peltola on pohtinut myös muiden ihmisten ajatuksia ja teorioita. Se teki kirjasta mielenkiintoisen. Löysin kirjasta monia erilaisia ajatuksia, joita tulen pohtimaan koskien tekemistäni Tiimiakatemialla. Olen iloinen, että tartuin tähän kirjaan jo ensimmäisenä keväänä, sillä se antoi minulle hyvän pohjan tiimityöskentelyn ajattelemiseen ja siinä kehittymiseen.