Vuorovaikutus johtajan työssä

Kirja on hyvin optimistinen ja se alkaakin toteamalla, että kirja ei kannata mitään ”ismiä”, jota entiset johtajat tai konsultit ovat aiheesta saattaneet kirjoittaa. Siinä todetaan, että monessa eri johtamistyylissä käytetään paljon vuorovaikutusta, eikä yhtä oikeaa tapaa olekaan. Tässä tutkimuksessa on yhdistetty useamman kokeneen johtajan näkemyksiä vuorovaikutuksesta heidän johtamisessaan.

Kirjassa johtajuus jaetaan kahtia. On Ihmistenjohtamista (Leadership) ja asioiden johtamista (management). Ihmistenjohtamiseen liittyy: Strategian ja vision luontia, innostamista, motivointia ja verkostojen luomista. Asioiden johtamiseen taas yhdistetään enemmän budjetointi, ongelman ratkaisu, päivittäisen työn tukeminen. Asioiden ja ihmisten johtamisessa on keskityttävä eri asioihin. Nämä kuitenkin usein sekoittuvat, eikä niissä ole tarkkaa rajaa, mikä kuuluu mihinkin. Ihmisten johtamisessa tärkeintä on ottaa huomioon mielipiteitä ja olla ihmisläheinen. Ihmiset tekevät päätöksiä pitkälti tunteiden ohjaamana, joten niitä on osattava tunnistaa ja käsitellä. Ajatukset ohjaavat tunteita ja tunteet tekemistä. Tämän takia on pystyttävä tunnistamaan ajatuksia, jotka herättävät tiettyjä tunteita, jotta pystyy johtamaan ihmisiä tunnetasolla. Usein verrataan, että asiakeskeinen johtaja on ”tiukkis”, joka ei omaa niin hyviä vuorovaikutus taitoja kuin ihmiskeskeinen. Tämä usein onkin täysin totta ja syy miksi nykyään useissa yrityksissä on erikseen johtajat niin sanotusti numeroille ja tunteille.

Tyytyväinen muttei tyytynyt. Juuri äsken yksilö keskustelussa valmentajan ja tiimiliiderin kanssa mietimme tiimin ja yksilöiden kehittämistä. Minulla heräsi paljon kysymyksiä. Kenen vastuulla kehittäminen on? Kehittyä voi monella tasolla mutta mitkä niistä ovat merkittäviä? Miten pystymme hyödyntämään vuorovaikutusta kehittymisessä? Tai mitä kehittyminen on? Tiimin kehittäminen vaatii panostusta, heittäytymistä, vastuuta ja rohkeutta jokaiselta sen jäseneltä. Vengaa miettiessäni jokainen joutuu kantamaan oman ”kortensa” kekoon. Jokaisella on oma rooli tiimin kehittymisprosessissa, vaikka ei sitä tietäisikään. Tämä vaatii kiteytettynä sitä tiimipelaajan asennetta. Asennetta eli kykyä pystyä tekemään oikeita asioita, vaikka se ei siltä tuntuisikaan. Vuorovaikutus on tiimin kehittymisessä hyvinkin olennainen osa. Se miten tiimissä vuoro vaikutetaan, avaa tai sulkee ovia, rohkaisee tai pelottaa, kannustaa tai lannistaa ja saa kokeilemaan tai lopettamaan.

 Kehittymisen tiedostaminen vaatii tietysti tavoitteita ja mittareita, jotta voimme tunnistaa kehitystä.

Johtajalla hyvät vuorovaikutustaidot ovat vähän niin kuin taito kävellä tai lukea. Johtaja pääsee työskentelemään oikeastaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa. Silloin, jos johtaja joutuu miettimään tai käyttämään energiaa pelkästään siihen, että voi olla vuorovaikutuksessa vie aikaa taas kehittävästä työstä. ”Jos johtaja on taitava vuorovaikutustilanteissa ja tuntee omaavansa hyvät vuorovaikutustaidot, hän tuntee onnistuvansa työssään eikä vuorovaikutus sinänsä vaadi ylimääräisiä voimavaroja tai aiheuta paineita.” Vuorovaikutus on sinällään jokaisen vastuulla mutta johtajan viestintä heijastuu muidenkin viestintään ja näin voi vaikuttaa vuorovaikutukseen negatiivisesti.

”Pelkillä vuorovaikutustaidoilla ei johtaja pärjää, toisaalta myöskään ilman vuorovaikutustaitoja ei johtaja pärjää, ja taitamattomasti vuorovaikutustilanteissa toimiva johtaja voi olla monella tavalla vahingoksi organisaatiolle.”

Mitä sitten on hyvä vuorovaikutus?

Kirjassa hyvä vuorovaikutus määritellään seuraavasti:

•Suoraa ja rehellistä

•Osapuolia kunnioittavaa

•Vastavuoroista: ei vain puhetta vaan myös kuuntelemista

•Tavoitteellista

Uskon johtaja roolissa vuorovaikutuksen isoimman kulmakiven olevan kunnioittamisen näyttämisessä ja sen toteutumisessa keskusteluissa. Siinä, että molemmista tuntuu olevansa yhtä arvokas ja merkityksellinen. Tätä on paljon nykypäivänä painostettukin ja uskon sen olevan edellytys myös suoralle vuorovaikutukselle. on hankala puhu suoraan, jos tuntee, että sanoilla ei ole merkitystä tai sinua ei kuunneltaisi. Vengassa näen tämän toteutuvan hyvin, koska olemme kaikki vertaisia ei kukaan ole kenenkään yläpuolella. Se ei silti tarkoita, että se olisi itsestään selvyys niissäkään organisaatioissa, joissa kaikki on vertaisia. Kunnioitus vuorovaikutukseen muodostuu yhteisistä toimintatavoista, avoimuudesta, vertaisuudesta.

Suora ja rehellinen vuorovaikutus on yhtä tärkeä kuin kunnioitus mutta kumpikaan ei ilman toista toimisi. Tässä olemme Vengassa ottaneet paljon kehitysaskeleita tänä vuonna. Tietenkin on vielä kehitettävää etenkin kehittävän suoran vuorovaikutuksen osalta.

Kirja ei tarjoa suoria ohjeita miten vuorovaikutusta voisi kehittää, koska monien vuorovaikutusta käsittelevien teoksen tarkoituksena on antaa ohjeita vuorovaikutukseen. Ongelmana siinä on se, että nämä harvoin soveltuvat tämän hetken tai tulevaisuuden vuorovaikutus tilanteeseen.