Meillä oli tällä viikolla palaute treenit, joissa sain todella hyvää palautetta. Saamissani palautteissa moni nosti esille, että minusta on kasvanut jonkinlainen valmentava johtajapersoona, joka kyselee oikeita asioita ja rauhoittaa tilanteet tiimissä. Johtajana en ole ikään toiminut aiemmin ja siksi tykkäsin ajatuksesta, että olen alkanut kasvaa sellaiseksi. Päätin hakea tästä kirjasta inspiraatiota erilaisista johtajaksi kasvamisen tarinoista ja kuulla erilaisista johtamis- tyyleistä.

Kuinka kasvaa johtajaksi

Johtajaksi voi kasvaa monella eri tapaa. Kirjassa yksi vaikuttavimmista tarinoista oli Filippiiniläisen Merlee Jaymen. Merlee oli nuorena ollut luostarissa 3vuotta ja häpesi sitä, että jätti koulun kesken sen takia. Merlee tunsi itsensä tyhmemmäksi, kuin muut koska ei ollut käynyt kouluaan loppuun. Merlee salaili taustaan, kunnes perusti oman yrityksen, jossa hän huomasi, että luostarista saadut opit olivat erinomaisia yrittäjän kohtaamissa haasteissa. Tarina herätti minussa jonkinlaista samaistuttavuutta. Olen itse kasvanut maatilalla ja vieläpä seudulla, jossa vanholliset arvot ovat vielä vahvasti läsnä. Muistan meidän orientaatioviikoltamme sen, että tosi moni oli tullut tänne yrittäjä perheestä tai oli itse toiminut yrittäjänä jo ennen akatemiaa. Minulle tuli vähän tyhmempi olo. En tiennyt mitään yrittäjyydestä tai liiketoiminnasta. Minä osasin paimentaa lehmiä laitumelle, sekä kertoa mitkä rikkakasvit ovat vaaraksi sadolle. Koen, että olen akatemian aikana päässyt kehittämään ammattitaitoani ja en enää koe itseäni tyhmemmäksi.

Kirja sai minut, kuitenkin ajattelemaan voisinko kasvaa paremmaksi johtajaksi tuomalla maatila arjessa oppimiani asioita lähemmäs toimintaamme Hohkeessa. Voisinko tuoda sitä työmoraalia kulttuuriimme ilman, että muiden pitää itse kokea maatila arkea. Minä olen yksi ihminen meidän tiimissämme, jolla pysyy palikat aina kasassa ja näen, että se johtuu taustani. Maatilalla keskityttiin aina vain olennaiseen eikä istuttu suunnittelemassa tai palaveeraamassa. Aina kun ongelma tuli eteen se piti ratkaista heti, kukaan muu ei ollut ratkaisemassa tai tekemässä asioille mitään puolestamme, tämä on oikeastaan suoraan verrattavissa yrittäjyyteen. Toinen asia, mitä opimme ongelmien ratkomisen lisäksi, oli luovuus. Tarkemmin sanottuna luovuus tekemisessä, saimme aika vapaasti aina määrittää, miten me hoidimme jokin asian, kunhan me teimme sen. Joskus luovuus ei kyllä kukoistanut, sillä moneen kertaa jouduimme tekemään näitä hommia vasten tahtoamme, joka taas söi luovuutta pois.

Tyytyväisyys vai täyttymys

Kirjassa Rob Cambell kertoi täyttymyksen etsimisen olevan hänen tapansa kasvaa johtajaksi. Rob kertoi, että häntä on kannustettu pienestä pitäen etsimään täyttymystä elämäänsä eikä tyytyä johonkin, mikä tuntuu mukavalta. Minusta itsestäni tuntuu, että minut on kasvatettu tyytymään eikä etsimään täyttymystä. Minulle pienenä aina sanottiin, ettei saa valittaa, jos asiat on hyvin. Ruuasta ei saanut valittaa, koska kaikilla ei ole ruokaa, vaatteista ei saanut valittaa, koska kaikilla ei ollut vaatteita ja työstä ei saanut valittaa koska kaikilla ei ollut töitä. Minulle opetettiin, että pitää tyytyä ja niitä, jotka pyrkivät etenemään urillaan nähtiin jotenkin ylimielisinä. Tämä oli mielestäni todella huono esimerkki nuorelle minulle. Uskon, että osa siitä miksi olin niin hukassa nuorempana sen kanssa, mitä haluan opiskella ja tehdä työkseni johtui siitä, etten löytynyt merkitystä työvaihtoehdoista maaseudulla, mutta en myöskään halunnut olla sellainen ylimielinen uralla hyppijä. Nyt olen viisastunut ja tiedostan, että nämä ovat olleet vain muutaman ihmisien ajatuksia ja ei ole väärin etsiä täyttymystä. Se, ettei tyydy on mielestäni nykyään hieno asia. Joskus kuulin lauseen ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen” ja uskon että se pitää paikkansa. Tiimiakatemia on antanut elämälleni jo paljon täyttymystä ja tehnyt siitä merkityksellisempää. Niin kuin Rob joka kirjassa etsi aina uusia siistejä juttuja päätavoitteena luoda muistoja, haluan minäkin löytää täyttymyksen muistojen ja rohkeiden hullujen kokeilujen kautta.

Yhteenveto

En ehkä saanut kirjasta niin konkreettisia oppeja johtajaksi kasvamiseen, mutta sain nämä pari kolahdusta, joita oli helppo lähteä reflektoimaan omaan elämääni. Inspiraatiota sain kirjasta siinä mielessä, että johtajiksi on kasvanut todella erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista ja heillä kaikilla on oma tyylinsä johtaa. Johtajaksi kasvamisessa pitää tietenkin muistaa, että se ei tapahdu hetkessä. Johtajaksi kasvaminen on, kuin viljely. Ensin pitää löytää pelto eli paikka johtajaksi kasvamiselle. Sitten kylvetään siemenet eli asetutaan paikalle, jossa voidaan kasvaa johtajaksi. Sen jälkeen peltoa kastellaan eli johtajaksi kasvamista ruokitaan haasteilla, jotka tukevat sitä. Sen jälkeen pellosta huolehditaan niin ettei rikkakasvit tai muut tuholaiset pääse leviämään peltoon eli pidetään huoli, ettei johtajaksi kasvamisen tielle tule muita tekijöitä, jotka vievät sinun kasvualustaltasi tilaa. Lopuksi sato korjataan ja johtajaksi kasvamisen kasvualustastasi eli pellosta voi tulla paikka uusille siemenille.