Itsensä ja omien arvojensa löytäminen on nuorelle aikuiselle tärkeä vaihe. Toki ihminen muuttuu jatkuvasti elämänsä aikana, ainakin jossain määrin ja varsinkin jos sitä itse haluaa. Kun kirjassa avattiin ensimmäisen kerran Hintsan kuuluisaa ”Corea”, tiedän tehneeni ja edelleen tekeväni jotain oikein. 

Kokemukseni Coren kaltaisista kysymyksistä juontaa kilpatanssiurani loppumetreille, noin neljän vuoden päähän.  Näin jälkikäteen ajateltuna, urani loppui ehkä hieman aikaisin, jos tarkkoja ollaan. Meillä ja minulla olisi ollut vielä yksi suomenmestaruus voitettavana. Mutta silloin olin täysin varma siitä, että kaipaan perheen ja läheisimmät ihmiset arkeeni. Asuimme silloin tanssiparini kanssa kämppiksinä Tarttossa, Virossa. Olin pahalla mielellä ja stressaantunut jatkuvasti. En myöskään kokenut palautuvani tarpeeksi henkisesti. Vaikka keho jaksoikin puurtaa pitkää päivää ja treenata 10–12 kertaa viikossa, ei kaali enää kestänyt. Psykologian kirjoittaneena ymmärsin sosiaalisen hyvinvoinnin olevan ihan yhtä tärkeä osa terveyttä, kuin vaikka liikunnan.  Se että elää pääosin arkensa tanssisaleilla, seuranaan vain hyvän päivän tutut ja sama samperin tanssipari päivästä toiseen, ahdisti. Vaikka sitä joku voisikin kuvailla koti-ikäväksi, en kuitenkaan sanoisi asiaa niin yksinkertaiseksi. Olinhan kuitenkin tekemässä silloista ”omaa juttuani” pystysuorassa nousukiidossa ja jossa minulla olisi ollut vielä paljon annettavaa. 

Muutettuani takaisin vanhemmilleni Lievestuoreelle, ehdin vihdoin pohtia paljon Hintsan Coren esittämiä kysymyksiä: Tiedätkö kuka olet? Tiedätkö mitä haluat? Hallitsetko omaa elämääsi? Kerta toisensa jälkeen, kun yritin löytää vastauksia niihin joltain läheiseltäni, tuntuivat heidän vastauksensa aina hieman pinnallisilta. Sain toki myös paljon tukea päätöksiini, mutta aikaisemmin kiillotettu itsevarmuuteni ja identiteettini oli nyt rikki. Enkä tietenkään sano, etteivät he itse tietäisi vastauksia näihin kysymyksiin, mutta ne ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita, enkä usko, että kukaan pystyy niitä kertomaan toisen puolesta. Hintsa kertoo kirjassa yleisesti asiakkaidensa vastaavan hyvin pinnallisia vastauksia Coreen, ennen kuin niitä aletaan oikeasti pureskelemaan Hintsan tarkoittamalla tavalla. Varsinkin urheilijat ovat usein hyvä esimerkki siitä, että kun kaikki munat on laitettu samaan koriin, monet putoavatkin tyhjyyteen, kun oma ura päättyy. Minäkuvan ei pitäisi pelkästään perustua omaan ammattiin tai urheilulajiin, sillä silloin se on huteralla pohjalla. Pohdittuani näitä Coren perustavia kysymyksiä, tulin aina siihen lopputulokseen, että haluan olla perheeni lähellä ja päästä ”oikeisiin töihin” sen sijaan, että kiertäisin jatkuvasti ympäri maailmaa opettamassa ja kilpailemassa jossakin marginaalilajissa. Oli siis löydettävä uusi suunta elämään ja alettava pohtia muita uravaihtoehtoja. 

Päästyäni nyt Tiimiakatemialle, luulen löytäneeni mahdollisesti urapolkuni sekä paikan, jossa pääsen toteuttamaan itseäni. Vaikka haaveita ja suunnitelmia löytyy, jos jonkin moista, on kuitenkin hyvä pysähtyä välillä pohtimaan omaa tekemistään. Olen ajatellut jatkossa pysäyttää itseni puolen vuolen välein pohtimaan omia haaveita ja tavoitteitani, käyttäen Coren kysymyksiä. Aikomukseni on kirjoittaa ajatukseni paperille jonkinlaiseen päiväkirjaan, jotta ne olisi helpompi hahmottaa. 

Moni Hintsan kirjan oppi on minulle jo entuudestaan tuttuja. Esimerkiksi unen tärkeys ja sen terveysvaikutukset olen kuullut jo usemman kerran. En siis juurikaan saanut mitään maailmaani mullistavaa tietoa, mutta siitä huolimatta näen monien kirjan asioiden olevan tärkeitä muistutuksia itselleni. Viime aikoina selkeä päivärytmi on helpottanut ruokailu- ja unirytmiäni. Nesteytys ja veden juonti on minulle kuitenkin edelleen haaste. Yleinen ohjeistus on, että vettä olisi hyvä kitata ainakin kahden litran verran ja siten nestehukka onkin helppoa saavuttaa. Nestehukka ei ilmene heti ja janon tunnekin tulee vasta 2 % nestevajauksen kohdalla. Kirjassa kerrottiin hieman yli prosentin nestevajeessa aivojen joutuvan työskentelemään normaalia kovemmin tavallisista kognitiivisista tehtävistään. Itse en todellakaan juo kahta litraa vettä päivässä, ja tästä löydänkin seuraavan kehittämisen kohteeni. En myöskään ole pitänyt omasta fyysisestä kunnostani huolta, joka myös tuntuu. Liian helposti sitä tuudittautuu ajatukseen, että kun en ole vielä dramaattisen huonossa kunnossa ei minulla ole vielä kiire muuttaa asiaa. Mielestäni se on ihan oma virhe päästää itse itsensä huonoon kuntoon. Aina ei asialle tietenkään voi mitään ja loukkaantumiset tai muut huolet voivat vaikeuttaa omaa fyysisen hyvinvoinnin ylläpitoa, mutta minun tilanteessani on kyse vain ajankäytön hallinnasta ja laiskuudesta. Elämäntapoja ei ole helppoa muuttaa ja tähän kirja antoikin minulle hyvän vinkin: Muutetaan korkeintaan kolmea tapaa kerrallaan ja vähintään kolmen kuukauden ajan. Kaikkea ei siis kannata, eikä edes pysty muuttamaan kerralla. Jotta muutosta tapahtuisi, on hyvä tiedostaa itse kehittämisen kohteet ja haluta muuttaa niitä. Seuraavana kolmena kuukautena juodaan siis säännöllisemmin vettä ja aletaan aktivoimaan vapaa-aikaa liikunnalla, entistä säännöllisemmin.

Kirjan opeista olennaisimmat olivat minulle Coren kysymykset ja uskonkin niiden avulla saavani kehitystä kaikista eniten. Oman identiteetin ja minäkuvan ymmärtäminen on tärkein asia, jos haluaa menestyä ja siksi varmasti Hintsakin niistä aloitti aina ensimmäisenä.