Monta asiaa tekemättä ja mistään ei saa kiinni. Tuttu tunne varmasti monelle meistä. Arjessa ajattelulle jää varsin usein hyvin vähän tilaan. Itse olen aikaisemminkin puhunut siitä, kuinka haastavaa arjessa toimiminen on silloin, kun on tehtävä montaa asiaan päällekkäin. Työnteko muuttuu raskaaksi ja mistään ei oikein tahdo tulla mitään. Siksipä ajattelinkin napata tämän kirjan käteeni tai oikeastaan luuriini ja kuunnella mitä sillä on sanottavaa. Toki kirjan otsikko myös herätti mielenkiintoa, sillä kukapa ei haluaisi tehdä itsestään mestari ajattelijaa

On hyvin mielenkiintoista pohtia omien aivojeni toimintaa ja sitä mistä ajatukset ja ajattelu oikein kumpuaa. Kirjassa kerrottiin, kuinka ihmisen tietoinen mieli pystyy samaan aikaan käsittelemään parhaimmillaan seitsemään asiaa, kun taas tiedostamaton mielemme prosessoi miljoonia ja miljoonia asioita sekunneissa, joista sitten tietoinen mielemme valikoi milloin mitäkin pohdittavaksi. Tämä fakta kertoo hyvin mielemme tietynlaisesta rajallisuudesta ja omiin vaistoihin, tunteisiin ja intuitioon luottamisesta. Tunteet siis myös ovat tiedostamattoman mielemme tuotoksia. Tiivistettynä kaikkea emme voi mitenkään ajatella järjellä tai loogisesti vaan meidän täytyy osata luottaa myös tunteisiimme ja intuitioon.

Tunteet ovat pitkälti evoluution tulosta, mutta niitä pitää osata hallita ja käsitellä. Esimerkiksi tätä esseetä kirjoittaessani, koin ärsytystä ja turhautumista. Ärsyyntyminen johtui siitä, että oma koirani haukkui ja en sen takia pystynyt kunnolla keskittymään. Turhautuminen taas johtui väsymyksestä, joka johtui pitkästä työpäivästä. Tässähän tuli ihan vahingossa esiteltyä kirjassa kerrottu vinkki omien tunteiden hallintaan ja käsittelyyn, eli asioiden listaaminen paperille. Miten voisin sitten vastaisuudessa, kun esseitä kirjoitan, välttää näitä epämieluisia tunnetiloja? Voisin vaikka laittaa kuulokkeet korviin ja kuunnella miellyttävää musiikkia, silloin kun koira päättää ilmoittaa ajatuksistaan ääneen. Jos taas väsyttää voisi pieni happihyppely tai tauko olla paikallaan. Nämä olivat siis ratkaisuja, joilla epämieluisia tunteita voi hallita, ja jotka ovat oleellinen osa kirjan kertomaa työkalua. Listaa siis tunteita herättävät ajatukset ja sen jälkeen keksi niihin ratkaisut, joilla ne vältät vastaisuudessa

Toinen hieman itseäni ärsyttävä asia niin esseen kirjoituksessa, kuin myös muutenkin töitä tehdessä, on jatkuvat keskeytykset. Huomaan itse olevani varsin addiktoitunut puhelimeeni ja nopeat dopamiinia ja keskittymistä herpaannuttavat viestit häiritsevät todella paljon ajatustyötä. Erityisesti kirjoittaessani olen huomannut, että kun puhelimessani vilahtaa viesti on se pakko lukea heti. Tämän viestin lukemisen jälkeen monesti jään selailemaan esimerkiksi linkkaria, josta hyvin äkkiä päädynkin tik tokkiin ja loppujen lopuksi havahdun ja huomaan kuinka olen tuhlannut tunnin verran arvokasta työaikaa täysin turhaan toimintaan

Tämä on varmasti monelle muullekin tuttu tilanne. No miten tätä ärsyttävää ajatuksen keskeyttävää toimintaa voisi välttää. Yksinkertaista mutta helpommin sanottu kuin tehty. Laitat vain puhelimen pois ja äänettömälle suljet työhuoneen oven tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi akatemialla laitat luurit korviin ja keskittymistä parantavat musat soimaan. Olen ainakin itse huomannut, kun vihdoin ja viimein kuulokkeet hankin, kuinka paljon ne parantavat omaa keskittymistä. Monesti aikaisemmin keskittymiseni on herpaantunut, mutta kuulokkeiden ja musiikin avulla pääsen oman pääni sisään jonkinlaiseen flow tilaan, jossa kirjoittaminen ja ajatustyö kulkee mutkattomasti virtana eteenpäin

Kirjassa oli vielä monta muutakin hyvää vinkki vitosta mutta haluan nostaa esille vielä yhden lisää, sillä koen sen olevan kaikista tärkein, erityisesti kun mietimme asioita akatemia arjen kautta. Vinkki on siis ”tee yksi asia kerrallaan.” Niin kuin alussa jo sanoin kiire painaa, kolmen projektin pitäisi edetä ja opinnotkin pitäisi kirjata, mutta esseitäkin pitäisi tehdä. Tämä tilanne on pitkällä aikavälillä varsin vahingollinen ja kuormittaa omia työaivojamme aivan liikaa. Mikä sitten avuksi? Kalenteri, to do-lista vai jokin muu? Tähän ei kyllä ole minulla ainakaan yhtä oikeaa vastausta, vaikka mestariajattelijaksi voisinkin nyt itseäni kutsua. Oikea tapa löytyy, kun kokeilee ja ottaa käyttöön ne työkalut, jotka parhaimmalta ja tehokkaimmalta itsestä tuntuu.

Minulla ainakin on toiminut hyvin priorisointi ja tarkempi kalenterointi. Olen itselleni laittanut ylös työajat, milloin mitäkin teen, jolloin pystyn ainakin useimmiten keskittymään yhteen asiaan kerralla. Lisäksi priorisointia ei voi olla liikaa korostamatta vaikka se usein haastavaa onkin. Itse olen opetellut priorisointia omien deadlinejen avulla. Jos opintojen kirjaukset lähenevät, silloin pitää kirjoittaa esseet, laittaa tuntikirjaukset kuntoon ja pistää bäkkäri minttiin. Tässäkin järjestyksellä on väliä. Ensin esseet koska ilman niitä ei opintoja tule. Sitten tunnit koska niistä opinnot syntyvät. Lopuksi bäkkäri koska sieltä löytyvät tarvittavat dokumentoinnit.

Tämä edellä mainittu oma esimerkki järjestelystä takaa ainakin sen, että käytät aikaasi tehokkaasti yhteen asiaan kerralla. Myös isotöisimmät tehtävät kannattaa tehdä ensimmäisinä, sillä ne vaativat monesti enemmän kapasiteettia ajattelusta ja aivotoiminnasta. Näin tehdessäsi et väsytä aivojasi mekaanisten enemmän tiedostamattoman mielen käyttöä vaativilla tehtävillä. Ajatuksesi ovat kirkkaampia ja kirjoituksesi laadukkaampia.

Huomaan kyllä, että omassa ajattelussani ja toiminnan tehokkuudessa on vielä paljon kehitettävää. Ainakin täytyisi opetella pois häiriötekijöihin reagoimisesta ja jonkin asteisesta puhelin addiktiosta. Bonus vinkkinä kirja tosiaan mainitsi, kuinka addiktioista pääsee eroon. Addiktiot ovat oman mielemme tuotoksia ja niistä pois pääseminen onnistuu positiivisen vahvistamisen ja mielleyhtymien kautta. Jos haluat vaikkapa lopettaa tupakoinnin, täytyy sinun kouluttaa aivosi tekemään jotain muuta aina silloin kun tupakkaa tekee mieli, esimerkiksi porkkanan popsiminen. Jossain vaiheessa, kun toistoja on tarpeeksi aivosi yhdistävät automaattisesti tupakan himon porkkanan syöntiin, jolloin tupakointi korvaantuu terveellisellä vaihtoehdolla. Itse voisin kokeilla vaikkapa kirjan tai lehden käteen ottamista aina kun tekee mieli poimia puhelin pöydältä ja vilkaista tik tokkia.