Luin tunteidenhallintaa käsittelevän kirjan Viisas mieli. Kirja toi paljon apua omaan jaksamiseen, kun oli vaikeaa.  

Toisen tunteiden huomioiminen on tärkeää ja kirjoitinkin siitä jo vähän edelliseen esseeseenikin. Huomaan, kuinka itsekin petyn joskus, jos kerron, että esimerkiksi jännitän jotain tilannetta ja minulle vastataan vain, että höpö höpö, kyllä sinä osaat ja hoidat homman kotiin. Tunnettani vähättelevän reaktion sijaan kaipaisin enemmänkin, että kävisimme tilannetta yhdessä läpi. Hyvä keino on kysyä toiselta, mikä häntä jännittää. Sen jälkeen voi yhdessä käydä läpi asiaa, tehdä siitä mahdollisimman miellyttävän ja löytää jopa ratkaisuja aiheisiin, jotka jännittävät. Itse olen syyllistynyt tällaiseen vähättelyyn valmentajana, kun voimistelija on sanonut, ettei uskalla tehdä jotain temppua. Jos hän kuitenkin on tehnyt sen jo aikaisemmin ja tiedän hänen osaavan liikkeen, saatan sanoa vain, että älä huoli, kyllä se sieltä tulee. Sen sijaan minun olisi pitänyt kysyä, mikä liikkeessä jännittää ja antaa esimerkiksi jotain harjoitteita liikkeen eri vaiheisiin, jotta voimistelija saisi siihen varmuutta.  

Tietoinen läsnäolo 

Kun pari vuotta sitten minulla laukesi paniikkihäiriö, jonka seurauksena koin usein voimakasta ahdistusta, aloin ensimmäistä kertaa meditoimaan. Se helpotti oloa ainakin hetkellisesti. Kun keskityin vain omaan kehooni, ympäristöni ääniin ja tuntemuksiin, joita koin, sain rauhoitettua mieltäni. Meditaatio on yksi tietoisen läsnäolon harjoittelukeinoista. Tuolloin kuitenkin käytin sitä keinona paeta ajatuksiani, enkä niinkään käsitellä niitä. Tietoista läsnäoloa voi harjoitella monella eri tavalla. Se parantaa itsetuntemusta ja antaa keinon tunnistaa perimmäiset tunteet eri olotilojen taustalla.  

Tietoisen läsnäolon vaiheet:  
1. Tunnista mitä tunnet 
2. Havainnoi ympäristöä 
3. Kuvaile 

Ympäristön havainnointi tuli minulle vastaan pari vuotta sitten, kun etsin keinoja estää paniikkikohtaus. Sitä voi siis käyttää ahdistuksen ja paniikin tunteen lievittämiseen sekä yleisesti tilanteen havainnointiin. Itse törmäsin tähän työkaluun itseasiassa Justin Bieberin Instagram-tilillä. Hän jakoi vinkin siitä, kuinka paniikintuntemuksia voi lievittää, kun koittaa etsiä ympäristöstään vuorollaan esimerkiksi tietyn värisiä esineitä, tai asioita, joita voi koskettaa, haistaa tai maistaa. Tätä voi hyvin käyttää myös muiden tunteiden, kuten ärsytyksen vallatessa mielen.  

Tuntemuksiaan kannattaa kuvailla parhaansa mukaan, välttääkseen väärinymmärrykset. Sen sijaan, että sanoo, “minusta tuntuu, ettet kuuntele minua”, jolloin toisen voi tulkita asian niin, että häntä kutsuttaisi huonoksi kuuntelijaksi, asian voisi ilmaista näin: “Kun äsken puhuit päälleni, minusta tuntui, ettet kuunnellut asiaani loppuun asti ja se loukkasi minua.” Mitä tarkemmin kuvailet tunteen ja tilanteen, sitä helpompi toisen on ymmärtää, mitä tunnet ja miksi. Monet sanat ovat monitulkintaisia ihan arkipäiväisissä keskusteluissakin.