Yleistä 

Luin Jani Niipolan, Antti Isokangaksen ja Riku Vassisen kirjoittaman kirjan “viherpesuopas”. Kirja käsittelee kuinka yritykset viestinnässään kertovat vastuullisuudesta, jota ei konkretian tasolla kuitenkaan tapahdu. Tämä ilmiö ja  esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät asiat ovat muutoinkin kiinnostaneet itseäni jo pitkään, joten tämä kirja oli helppo valita luettavaksi. Välillä kirjaa lukiessani tuli paha mieli ja muistikuvat Anniina Nurmen kirjoittamasta kirjasta “rakastan ja vihaan vaatteita” tulivat säännöllisesti pinnalle. Taisin tämän kirjan reflektiossa mainita, että välillä kirjaa lukiessa jopa ahdisti.  

Viherpesu terminä tarkoittaa sitä, että yritykset, organisaatiot sekä yksilöt antavat epätodellisen kuvan ympäristöystävällisistä ja ekologisesti kestävistä teoistaan. Viherpesu ei terminä ole uusi, sillä sitä on käytetty jo 1980-luvulla ensimmäisiä kertoja. Viherpesua tehdään, koska halutaan parantaa mainetta ja antaa itsestä trendikäs ja vastuullinen kuva. Viherpesua saatetaan tehdä myös, jotta pysytään lainpuitteissa päästömäärissä, esimerkiksi teollisuuden aloilla. On toki myös muistettava, että viherpesua saatetaan tehdä tahattomasti, vahingossa. Tämä voi johtua puhtaasta tietämättömyydestä. Saamme jatkuvasti uusia tutkimuksia ilmastonmuutoksen ilmiöistä sekä erilaisista haittavaikutuksista, joka johtaa nykyisen tiedon vanhenemiseen hyvinkin nopeasti ja täten vanhaa, väärää tietoa liikkuu paljon.

Muotiala 

Ilmastonmuutoksen ja viherpesun näkökulmasta itseäni kiinnostaa eniten muotialan aiheuttamat päästöt. Monesti sanotaan, että muotiala on maailman toiseksi saastuttavin ala heti öljyteollisuuden jälkeen vaikka se ei ole totta. En kuitenkaan ala puolustelemaan muotiteollisuuden aiheuttamia päästöjä sillä tutkitusti muotiala aiheuttaa 4 – 10% maailman päästöistä. World Economic forumin eli maailman talousfoorumin mukaan vaatteiden tuotanto on kaksinkertaistunut edellisen 15 vuoden aikana ja tänä aikana vaatteiden keskimääräinen käyttöikä on vähentynyt 40%! Ihan älytön lukema, joka todellakin pistää miettimään. Vaikka meillä Suomessa second hand on yleistynyt ja kiertotalous lisääntyy jatkuvasti, edelleen maailmalla poltetaan 70% vaatteista, jotka poistuu käytöstä. Vain 12% uusiokäytetään, joista vain 1% saa uuden elämän vaateteollisuuden raaka-aineena. Muut 11% päätyvät eristeiksi tai patjantäytteiksi, mikäli viherpesuopasta on uskominen ja miksei olisi.  

Lukujen perusteella voidaan todeta, että asioita voisi todella parantaa. Lukiessani äskeisiä lukuja itselleni heräsi kysymys, miksi kiertotaloutta ei edistetä. Löysin jotain vastauksia, mutta ilmeisesti asian eteen kyllä aktiivisesti tehdään töitä, mutta sellaista teknologiaa, jonka avulla vaatemassaa saataisiin kustannustehokkaasti hyödynnettyä ei ole vielä keksitty tai se on liian kallista. Tämä käy sinällään järkeen, koska sen tiesin etteivät suuret yritykset maailmalla kiertotalouteen siirry, ellei se näy positiivisesti tuloslaskelman alimmalla rivillä. Tämän vuoksi kuluttajilla on suuri vastuu sen suhteen, mistä vaatteita ostetaan. Jokaisella ostopäätöksellä on väliä.   

Muotialan pilvireunus 

Toivoa kuitenkin ilmeisesti on, sillä Aaltoyliopiston vastuullisuutta ja luksusmuotia tutkiva tutkijatohtori Linda Turunen on sitä mieltä, että muotiteollisuudessa kopioidaan vahvasti sitä, mikä toimii. Eli jos yksi suuri yritys ottaa vastuullisuuden tosissaan ja saa sillä asiakkaita, seuraavat muut todennäköisesti perässä. Voitaisiin siis päätellä, että kun maailma kehittyy ja menee eteenpäin, voitaisiin kiertotalous riittävän hyvän teknologian avulla saada toimimaan myös suurten yritysten keskuudessa.  

Rakastan ja vihaan vaatteita kirjan kirjoittaja Anniina Nurmi on sitä mieltä, ettei vastuullista vaatetta ole olemassakaan. Vastuullinen vaate on se, jonka jätät ostamatta. Olen pyrkinyt tämän luettuani panostamaan vaatteen laatuun, koska mitä laadukkaampi, sitä pitkäikäisempi vaate todennäköisesti on. Olen etsinyt merkkejä, jotka tekevät oikeasti laadukkaita vaatteita suhteellisen halvoilla hinnoilla, koska mihinkään överikalliiseen minulla ei ole varaa. Oikeasti laadukkaita vaatteita löytyy myös keskihintaisista vaatteista. 50€ t-paidasta on paljon, mutta jos se vastineeksi kestää hyvin pesua eikä rähjäänny, on se mielestäni sijoitus joka jokaisen kannattaa tehdä.  

Ratkaisu Suomesta? 

Pitää myös muistaa, että Suomella on erinomainen bisnesmahdollisuus muotialan päästöjen ratkaisemisessa, koska olemme kiertotalouden ja uusien materiaalien edelläkävijä. Esimerkkejäkin jo löytyy, sillä ainakin valkeakoskella on tehdas, jossa pyritään ratkaisemaan materiaaliongelmaa. Kuulin tehtaasta proakatemialaisilta, joiden vaatebrändi Kaiusvaate on tehnyt yhteistyötä heidän kanssaan. Tehtaan nimeä en kuitenkaan nyt muista. Myös pörssilistautunut yritys Spinnova koittaa ratkaista tekstiilien kestävyys ongelmaa. Esimerkkejä siis on, joten usko parempaan huomiseen on olemassa!