Vierailla vesillä – Ole oman (työ)elämäsi kapteeni

Huonosti käyttäytyvät naiset: Prinsessat, jotka pitivät päänsä – jos mahdollista (Linda Rodriquez McRobbie)

Anna Rautanen 7.12.2021

Jos minä olisin laivan kapteeni, kirjoittaisin joka päivä lokikirjaa. Kirjaisin siihen päivän tapahtumat, tuulen nopeudet, sään ja muut tärkeät huomiot. Ohjaisin laivani vakaudella ja varmuudella säässä kuin säässä. Mikään päivä ei ole samanlainen, joten pidän myös yllä taitojani jatkuvalla oppimisella. Hyppään rohkeasti tuntemattomaan ja luotan miehistööni. Nostan kissat pöydälle ja hävitän tehottoman työskentelyn hiiret mahdollisimman tehokkaasti. Lankulta en ketään heitä alas – se ei kuulu minun moraalikäsityksiini. Otan itse myös palautetta vastaan ja kannustan miehistöni jäseniä tuomaan omia näkemyksiään esille. Haluanhan, että tämä laiva seilaa mahdollisimman sulavasti maailman vesillä.

Näitä samoja oppeja voisin tuoda omaan toimintaani tiimiyrittäjänä, johtajana ja oman elämäni kapteenina. Reflektoin ajatuksia, kirjaan ylös treeneistä nousseita pohdintoja, kirjaan tarkkaan tunnit ja suunnittelen tulevien päivien aikatauluja. Moraalinen kompassini ohjaa toimintaani ja pyrin jatkuvasti kehittymään. Luotan kuitenkin itseeni ja siihen, että prosessi kantaa.

Matka tuntemattomaan

Ilmoittauduin keväällä koulutusohjelmaan LÄN – luova älykkyys ja notkeus. Koulutusohjelman kuvaus ei avannut juurikaan sisältöä, eikä paljastanut tarkalleen, mitä siellä tultaisi oppimaankaan. Salamyhkäisyys ja lupaukset seikkailuista saivat minut tarttumaan koukkuun. Uteliaana ihmisenä ja rohkeana seikkailija halusin tutustua itseeni ja tiimiyrittäjyyteen lisää – laatikoita rikkovalla ajattelutavalla.

Viimeisellä koulutusmatkallamme saimme tehtäväksi lukea jonkun inspiroivan ihmisen elämäkerta. Minä luin useamman – olihan ne koostettu samaan kirjaan. Rodriquez McRobbien (2013) kirjassa nostetaan esille oman aikansa suuria sankareita, kapinallisia ja toisinajattelijoita – kaikki naisia. Koin, että tarvitsin jonkinlaista voimaantumista ja omien ajatusteni uudelleenmuotoilua naisena ja yrittäjänä. Päällimmäisenä mieleen jäi se, mikä jokaista noista naisista yhdisti – rohkeus ja periksiantamattomuus. He luottivat vahvasti omaan visioonsa ja taistelivat sen puolesta.

Prinsessa Alfhild jätti vanhan elämänsä taakseen ja ryhtyi merirosvoksi seilaamaan Suomenlahdelle (toki seikkailujen päätteeksi palasi turvalliseen kotisatamaan). Kiinassa Pingyang ei jäänyt kotiin kirjomaan pitsiä vaan keräsi armeijan itselleen ja auttoi isänsä keisarin valtaistuimelle. Sarah Winnemucca – villistä intiaanitytöstä prinsessaksi ja ihmisoikeuksien puolustajaksi. (Rodriquez McRobbie 2013.)

Kirja on täynnä tositarinoita sorretuista naisista, jotka on yritetty muovata asemaansa sopiviksi ja hiljentää polttamalla roviolla. Kaikki tarinat eivät ole päätyneet hyvin – suurin osa ei. Mutta nuo naiset, prinsessat ja muut valtaapitävät pitivät kuitenkin päänsä ja johtivat kansaa esimerkillään.

Kirjaa ja noiden naisten tarinoita lukiessani hyppäsin myös syvälle omaan ajattelumaailmaani. Ajattelin, kuinka aina olen kulkenut tietyllä tapaa omia polkujani ja tehnyt rohkeita valintoja. Minulla on aika kulkenut mukanani usko siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella enkä ole antanut pelolle valtaa päätöksenteossani. Mikä minua on kuitenkin estänyt, on oma itseni: oma naiseuteni, omat persoonan piirteeni ja heikko itsetunto. Olen luottanut maailmaan ja siihen, että laiva kantaa – mutta omiin kykyihini en ole juuri koskaan osannut luottaa. Sanotaan sitä sitten harjoittelun puutteeksi tai vähäiseksi kannustukseksi lapsuudessa. Emme kuitenkaan niihin vesiin mene tällä kertaa.

Usko itseesi – usko tiimiisi

Mitä sitten voin yrittäjänä, johtajana ja tiimityöskentelijänä oppia näiden naisten sankaritarinoista? En voi lakata pelkäämästä – mutta voin ottaa erilaisia työkaluja käyttöön itseni johtamisessa ja heittäytyä rohkeasti kohti niitä työelämän syvänteitä, jotka eniten pelottavat. Sillä usein juuri sieltä löytyy ne arvokkaimmat kokemukset. Voin nostaa enemmän ääntäni ja ajatuksiani kuuluviin. Voin pohtia, millaista esimerkkiä näytän muille ja millaisen tuulahduksen haluan tuoda huoneeseen, kun astun ovesta sisään. Voin miettiä, miten kannan itseni vahvasti – oli tuuli sitten millä päällä tahansa. Voin miettiä, miten näen tiimini täyden potentiaalin ja saan sen käyttöön. Enhän minä ole vain heitä varten – he ovat myös minua varten. Me voimme jokainen oppia toisiltamme ja tehdä yhdessä töitä paremman tulevaisuuden eteen.

Ei ole olemassa oikeaa ja väärää tapaa tehdä asioita – on vain erilaisia tapoja ja erilaisia ihmisiä. Se, miten ne saadaan toimimaan yhteen, on olennaista. Se, mikä meitä ajaa eteenpäin – on olennaista. Ja se, miten tuomme näkemyksiämme esille – on erittäin olennaista. Sillä jos emme koskaan sano, mitä ajattelemme emmekä koskaan pysähdy miettimään omaa toimintaamme ja muuta sitä tarvittaessa – mikään ei voi muuttua. Mitä sinä siis voisit tehdä paremman tulevaisuuden eteen? Mitä sinä voisit tehdä, että tiimisi matkaisi kohti suuria saavutuksia ja sinä kehittyisit oman (työ)elämäsi kapteeniksi?