Kuuntelin Petter A. Stordalenin kirjan ”Vihdoinkin maanantai!”.

”älä seuraa unelmiasi” ”suunnitelmat a-d”

Stordalenin näkökulmasta tähän lausahdukseen poiketen, oma ajatukseni lauseen ymmärtämisestä on toisenlainen. Tottakai kannattaa omia unelmia seurata ja tavoitella, mutta ei ainoastaan laput silmillä. Pitää myöskin ymmärtää mitkä ovat sinun vahvuuksiasi ja heikkouksiasi. Myöskin missä kehitettävää ja missä voisit olla parempi tai jopa mitä voisit oppia. Kaikki omat unelmat ei ole mahdollista saavuttaa tai ei ole järkevää tai edes kannattavaa. Ymmärrän myös ajatuksen A, B, C ja D suunnitelmille, että pidä mahdollisuutesi avoinna useaan eri suuntaan ja tällä pidät vähemmän riskejä työelämässäsi. Riskejä tulee ja menee ja niitä on välillä otettava, niitä ei voi loputtomiin vältellä. Joskus riski kannattaa ja joskus ei. Pitää osata ymmärtää tilanteet, milloin se olisi kannattavaa tai edes kannattavampaa.

 Suunnitelmat A-D on hyvä ajatus minulle, jonka tarkoituksella poimin tähän avattavaksi.  Olen pääasiassa viimeisen Tiimiakatemia kevään aikana tehnyt BoxiOvellesi projektia ja yrittänyt viedä sitä eteenpäin. Aina kun alkaa tulemaan asiat korvista pihalle ja/tai ei ole enää ajatusta mitä tehdä tai en ymmärrä mitä seuraavaksi, niin minulla ei ole ollut toista tai kolmatta projektia mihin siirtää ajatus tai aika. Olen vain vellonut ajatuksessa ja turhautunut ja en ole saanut mitään aikaan. Olen siis vain turhauttanut itseäni stressillä ja sitä kautta tappanut motivaatiota. Olen muutamia lyhyitä pikku projekteja tehnyt missä olen ollut mukana avuksi. Mutta nämäkin pääasiassa olen hoitanut nopeasti pois alta ja sitten siirtynyt takaisin omaan pääprojektiin. Olen myöskin ollut täysin lukossa tätä projektia kohtaan, että haluan tämän toteutuvan ja näen tämän onnistuvan, mutta myöskin vain sen pakosta, että jos ei onnistu niin minulla ei ole mitään ideaa mitä tekisin sitten. Joten olen tämän projektin avulla pitänyt itseäni kiireessä ja noh, tämä on ollut ainoa mitä tehdä, eli ainoa ideani.

 Joten tästä A-D suunnitelma ajatuksesta sain hyvän kopin avata ja laajentaa omia mahdollisuuksia laajemmaksi, jotta jos jokin projekti menee jäihin tai loppuun, niin tiedän heti mistä jatkaa. On kyllä ollut muutaman kerran uuvuttavaa, kun olen saanut yhden projektin loppuun ja sitten jään vain miettimään ja brainstormaamaan uutta ideaa. Tulen pitämään tätä ajatusta mukana koko syksyn aikana. En ajatellut pitää BoxiOvellesia ainoana projektinani. Haluan, että minulla on mahdollisuuksia ja erilaista tekemistä.

Tavallaan olen jo BoxiOvellesi projektin kanssa tätä toimintatapaa/ajatusmallia käyttänyt. BoxiOvellesi toimii siis elintarvikeverkkokauppana suomalaisille tuotteille ulkomailla asuvia suomalaisia varten. Muita mahdollisuuksia olen tämän rinnalle miettinyt, jos tämä ei tule missään vaiheessa suosituksi tai kannattavaksi. Muita mahdollisuuksia on alkoholittomien oluiden kuukausitilausjäsenyys Suomen sisällä. Sama kuukausitilausjuttu myös pienpaahtimokahveillakin. Sekä myös ulkomaisia herkkuja Suomessa asuville suomalaisille ja sekin kuukausitilauksella, että jokainen kuukausi edustaisi eri maata ja heidän ruoka/mauste tottumuksia/perinteitä. Eli siis mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja pidän auki, mutta en ole näiden eteen vielä mitään tehnyt. Ainoastaan ensimmäistä ideaa elintarvikeverkkokaupasta. Sitten kun se mahdollisesti on lähtenyt liikkeelle niin alan sparraamaan ajatusta jostain toisesta palvelusta siihen sivulle.

”80 prosenttia riittää.”

Minulla toimintatapa on pitkälti siten, että jos johonkin ryhdyn oikeasti, niin olen 110 % mukana. Joten ajatus siitä, että 80 prosenttia riittää on todella vieras itselleni. Kun kuuntelin kappaleen niin ymmärsin kyllä, mihin hän tässä pohjautuu ja mitä pyrkii tuoda pintaan. Stressi ja lepo on tärkeitä asioita ja 80 % säännöllä niihin pystyy helpommalla paneutumaan.

Voiko siitä olla haittaa, jos useampi meistä tekee asioita vaikka 70–90 prosentin teholla ja minä pyrin tekemään 100 tai jopa yli? Pilaanko energiallani tekemisen kaikilta? Vaiko tsemppaan kaikkia? En tiedä, en oikeasti tiedä. Yritän usein olla se ”hypeman” ja saada muut innostumaan siitä mistä itse olen innostunut tai vaikka en olisi innostunut ja tiedän että meidän pitää jotain hoitaa pois alta, niin yritän tsempata parhaani mukaan. Olen yrittänyt nyt kevään jälkeen pohtia pitkälti omaa käyttäytymisetä, tsemppaamistani ja johtamistani. Koen, että minulla on jossain jotain pielessä ja pahasti. Koko kevät meni huonosti Boxiovellesi projektia johtaessa. En tiedä johtuiko se minusta vai johdettavista. Kyselin kyllä usein projektiryhmäläisten kiinnostusta projektia kohtaan ja toisena viikkona se oli joo, kiinnostaa, sitten se oli no joo ja sitten se oli, että ei kiinnosta yhtään. En sitten tiedä onko minun johtamiseni tai ylimääräinen energia voinut olla se, joka sitä kiinnostusta kulutti vai johtuiko se johtamistyylistäni ollenkaan? Tähän koen, että en osaa vielä oikeaa vastausta tuoda esille, mutta toin ainakin ajatukseni. Yritän näihin kyllä löytää vastauksen tai edes ohjata itseäni ymmärtämään tapojani toimia ja niiden vaikutuksia paremmin.