Luin kirjan Vähemmällä enemmän: Miksi pienet askelet ovat hyvästä ja liiallinen kunnianhimo pahasta. Miksi juuri tämä kirja valikoitui luettavakseni? Kirjan valitsin ystäväni suosituksesta, selailin teosta hetken ennen kuin kävin kimppuun. Kirja vei minut heti mukanaan, koska näin kirjan tarinoissa paljon itseäni ja pystyin sen avulla luomaan suurempaa kosketuspintaa oman ajatukseni kanssa. Uskoin, myös kirjan olevan loistava teos pitää mielessä akatemian ajan. Usealla akatemialaisella on taipumusta tehdä miljoonaa asiaa, ja burn out ole harvinainen näky meillä. Pyrin siis kantamaan tästä nousseita ajatuksia läpi akatemia, jotta pysyn terveenä ja tehokkaana.

Kirjassa käydään paljon kunnianhimoon ja omien odotuksiin liittyviä tekijöitä ja niiden vaikutuksia. Kirja herätteli paljon omia ajatuksiani, koska olen todella kunnianhimoinen, enkä tyydy juuri mihinkään. Tahdon aina saada kaiken ja tahdon sen heti. Painan ja ideoin päivästä toiseen lähes tauotta ja haalin tehtäviä ja projekteja, välillä yöunetkin menevät, kun pidän itseäni kiireellisenä. Itselleni on todella tärkeää, että koko ajan työskentelen ja kehitän itseäni eteenpäin. Tämä pohjautuu suuresta palosta menestyä ja todistaa oman potentiaaliini. Kun ajattelen kirjan tuomaa sanomaa ja reflektoin sitä omaan elämään, menevät ajatusmallit ristikkäin. Olen kasvanut yrittäjä perheeseen ja suurta työmoraalia on meillä aina arvostettu, mitään ei saa ilmaiseksi. Olen luonutkin suurta selkärankaa työteolle, enkä kykene laiskottelemaan pitkiä aikoja. Minulla on suuret unelmat ja odotukset, mitkä luovat aika ajoin painetta ja ahdistusta. Aluksi kun muodostimme tiimit ja osuuskunnat, löin lusikkani joka soppaan ja täytin kalenterini työllä. Nyt olen kuitenkin viime aikoina keventänyt taakkaa pudottautumalla muutamasta projektista ulos, koska ne eivät ole kaivannut panostani ja olen sen avulla pystynyt keskittymään enemmän muihin asioihin. Tähän sain myös varmistusta asiakastapaamisella Kemelin Samin kanssa. Niin kuin kirjakin, myös Sami painotti kuinka monessa hommassa samaan aikaan oleminen ei kannata. Sami antoikin hyvin mielestäni esimerkin prosentuaalisesta kokonaisuudesta, sinulla käytettävissä 100 %, jos sinulla on viisi eri projektia ja panostat yhteen 50 % vaan, jää lopulle neljälle 12,5 %. Tämä ajatus vahvisti kirjan lisäksi ajatusmalliani siitä, että liian montaa hommaa ei kannata tehdä saman aikaisesti, jos haluat tuloksia.  Olen ottanut ensimmäisen askeleen kirjan ja Samin tarjoamaan suuntaan, sillä olen vähentänyt keskittymiskohteitani, jotta pystyn antamaan maksimaalisen fokuksen pienempään joukkoon. Tämä ei ole kuitenkaan vaikuttanut kunnianhimooni tai odotuksiini. Vaikutus on ollut puolestaan positiivinen, sillä alkuun juoksin pääkolmantena jalkana joka projektissa, mutta nyt pystyn tuomaan enemmän pätevyyttäni projekteihin ja saamaan enemmän tuloksia aikaan.

Kirja herätteli ajatuksiani siihen voisiko tästä syntyä rohkea kokeiluni akatemialla. Jos yrittäisin ottaa rennosti, sulkea koneen neljältä ja siirtää aivot työ moodista vapaa-aika tilaan. Tämä on kuitenkin todella suuresti vastoin omaa ajatusmallia, mutta pitäisikö minun luottaa prosessiin? Miten aikaansaamiseni muuttuisi, nukkuisinko paremmin, olisinko onnellisempi, nämä ovat suuria kysymyksiä mutta mahdollisia seurauksia. Olen kuitenkin hieman kärsimätön ihminen ja helposti turhaudun, jos en näe tuloksia nopeasti. Tämä voisi olla riskitekijä siinä, kuinka kauan voisin testaukselle antaa aikaa. Epäilykseni onnistumiseen pohjautuu tottumaani rytmiin, sillä olen ihminen kuka työskentelee oman mielensä mukaisesti. Saatan työskennellä aamuaikaisesta pitämättä taukoja tai aloittaa vasta päivällä ja tehdä pitkin päivää. Usein myös koen vastenmieliseksi, jos en saa tehdä omia töitäni oman fiiliksen mukaisesti. Ymmärrän kuitenkin, että välillä asioita on pakko tehdä, jotta tietyissä aika määreissä pysytään. Tämä tulee minulle luonnolliseksi, sillä silloin minulta poistetaan mielestä takaovi ja vaaditut toimenpiteet on täten pakko kohdata. Reflektiota kirjoittaessani en pysty lupaamaan, että kokeiluun ryhtyisin mutta suuresti se jää harkintaan.

Lause mikä jäi kirjasta päähäni pyörimään, on ”Onni on seuraus, ei päämäärä”. Tämä lausahdus kolahti pahasti, olen aina koittanut saada kaikkea ja tehnyt kaikkea tiettyihin päämääriin. Tästä hyvänä esimerkkinä itsestäni on ollut säästäminen, olen aina ollut säästeliäs ja säästänyt jotain varten, mutta sitä jotain asiaa ei ole koskaan ollut. Hain onnellisuutta siitä, että säästän tarpeeksi rahaa, että saan ostettua asunnon tai hienon auton. En kuitenkaan koskaan nauttinut matkan aikana, vaan painoin laput silmillä kohti päämäärää mitä siirsin sitä mukaan, kun sen saavutin. Tämä ajatus on valvottanut minua useana yönä ja olen rakentanut uutta ajatusmalliani, jotta pystyn luomaan omanlaista unelmaani. Ensimmäinen asia, jonka otan työnalle, on työnteon tasapainottaminen ja oman työn palkitseminen. Tästä opiskeluvuodesta palkitsen itseni määrittämättömän pitkällä lomamatkalla, minkä tarkoituksena on lähteä maailmalle pohtimaan omaa tarkoitustani ja asemaani maailmassa ja mennä löytöretkelle etsimään onnellisuuttani. 

Kirjaa lukiessani pohdin usein, miten tämä on palvelujohtamisen kirja, eikä itsensä johtamisen kirja. Paljon kirjasta sain itselleni omaan itseni johtamiseen oppia, mutta ymmärsin myös opin jakamisen tärkeyden. Nyt kun olen tiimimme johtoryhmässä asiakkuuspäällikkönä, luon ja laadin asiakaskäynti ja myyntitavoitteita. Olen itse aika mailaa puristava peluri, mutta kaikille se ei toimi. Kirjan tarjoaman tiedon avulla pystyn paremmin johtamaan muita, sillä luotto pieniin askeleisiin ja sitä kautta parempiin tuloksiin kasvoi lukemisen myötä. Liian suuret tavoitteet menettävät uskon, eikä liian pienet innosta. Ajattelen kun löytää oikean suunnan ei päämäärään olevalla matkalla ole merkitystä. Joskus luin jonkun muuan bisnesmiehen ajatuksen aiheesta, ja hän sanoi jotakuinkin näin ”Matkan kulkua määränpäähän ei tarvitse tietää eikä lähes ajatella, tärkeämpi on tietää vain seuraava askel”. Itse innostuin ja otin tämän omaan ajattelumalliini, ettei aina tarvitse kaikkea tietää ja olla selkeä matkasuunnitelma, tärkeämpi on lähteä seikkailulle ja kulkea omia polkuja määränpäähän.