Uuvuksissa

Kirjoittaja: Emilia Ahonen

25 tammikuun, 2023

Lähdeteos: Uuvuksissa

Lähdeteoksen kirjoittaja: Liisa Uusitalo-Arola

Teoriapisteet: 2

Liisa Uusitalo-Arolan kirja päätyi seuraavaksi lukulistalleni. Tämä kirja on luotu ihmisille, jotka haluavat saada voimansa takaisin ja heille, jotka eivät tunnista olevansa uupunut. Uupumistila itsessään on sama asia kuin auto, joka käyttäisi neljästä renkaasta vain kahta. Auto kyllä liikkuu laahaten eteenpäin, mutta maksimaalista vauhtia ei tavoiteta. Itselleni kirja oli täysin ajankohtainen. Olen jo pitkään ihmetellyt, että miksi en tunne väsymystä ja koen pystyväni kantamaan harteillani vähän liiankin paljon. Kirjaa lukiessani ymmärsin kärsiväni ihan yhtä lailla uupumuksesta, mutta vain erilaisesta sellaisesta. Kirjan ajankohtaisuuden ja merkittävyyden ansiosta kuuntelinkin sen kertaistumalta läpi.

Uupumus

Uupumus on olotila, joka ei poistu kehosta yhdellä pillerillä. Se on sitkeä ja pitkä prosessi. Sen vaikutuksien poistamiseen saattaa mennä jopa vuosia.  Uusia hoito- ja kuntoutusmenetelmiä kyllä löytyy, mutta paras tapa estää sen tulo olisikin ennaltaehkäistä sen saapuminen kokonaan.  Uupumus on siitä vielä v*ttumainen, koska se ei iske salamanlailla, vaan se tulee hiipimällä.  Se saattaa lähettää ennalta varoitusmerkkejä, mutta emme aina osaa tunnistaa niitä. On täysin yksilöllistä, näkyykö ensimmäiset uupumuksen merkit henkisinä vai fyysisinä oireina. Uupumuksesta kärsivän ihmisen elämä saattaa mennä täysin päälaelleen ja eksyä raiteeltaan, koska se vaikuttaa myös ihmissuhteisiin sekä työskentelyyn.  

Nykyään yksi merkittävä uupumuksen tekijä työelämässä voi olla työn liialliset kuormittavat olosuhteet tai liika kiireen takia lisääntynyt stressi. Oli reitti sinne mikä tahansa, niin määränpää on aina haasteellinen. WHO:n mukaan stressiin liittyvät sairaudet ovat tällä hetkellä Euroopan yleisin sairaslomiin johtava syy.

Omat kokemukseni

Olen aina pitänyt itseäni ihmisenä, jonka kanto/sietokyky on korkea. Minut on pienestä pitäen opetettu tekemään töitä. Olin päättänyt laittaa kaikki paukut näihin 3,5 opiskeluvuosiin. Kalenterini ei missään vaiheessa ammottanut tyhjyyttään ja olen ollut toteuttamassa isoja haastavia projekteja. Innokkaasti käynyt myös monilla asiakaskänneillä ja käytännössä työntänyt nokkani kaikkeen, mistä voin vaan saada uusia oppeja ja kokemuksia. Koulun aloittamisen kanssa samoihin aikoihin minulle alkoi tulla fyysisiä oireita. Aloin myös ihmettelemään, että mikä siinä on, kun en tunne väsymystä käytännössä lainkaan. Muut käskevät rauhoittumaan ja samaan aikaan höyrylaiva sisälläni haluaisi mennä vielä kovempaa eteenpäin. En ole missään vaiheessa ajatellutkaan, että voisin olla uupunut. Toisaalta en ole käyttänyt sekuntiakaan omien tuntemusteni tunnistamiseen. Parempi on ollut vain sivuuttaa tuntemukset ja painaa vielä kovempaa eteenpäin. Kirjassa mainittiinkin, että yksi uupumuksen merkki voi olla yli-ihmisyyden tunne. Elikkä tunne siitä, että jaksaa paremmin kuin muut ja syntyy tietynlainen huijarisyndrooma omasta itsestään. Ajattelin pitkään, että olen ihan super ihminen omilta voimiltani.  Viime kesä Myllytuvalla muutti näkemykseni. Kesällä kun painoi n. 900 tuntia töitä, niin ensimmäistä kertaa tunsin kaipaavani omaa aikaa ilman yhtään projektia. Jossain vaiheessa oloni oli niin kyllästynyt kaikkeen, että perusasiat alkoivat tuntua vaikeilta. Aamupalan syönti, kaupassa käynti tms. Onneksi olen yrittänyt parantaa tapojani ja kuunnella omia voimiani. Viimeistään tämän kirjan lukeminen avasi silmäni. Olen pitkään ajatellut, että kaikki fyysiset ongelmani ja muut johtuvat jostain x sairaudesta, mutta kaikki ongelmat voikin olla uupumuksen syytä. En vielä tiedä, miten saisin arkeni täysin balanssiin. Yksi edistysaskel kai tässä omassa matkassani onkin, että ensimmäistä kertaa tunnistan omat tuntemukseni ja ymmärrän syyseuraussuhteet.

Tiimiakatemia

Akatemialle tullessa kuulin tarinoita siitä, miten moni täällä oli uupunut ja joutunut oikeasti ottamaan sairaslomaa. Muistan ihmetelleeni, että voiko tämä oikeasti olla niin rankkaa opiskelua. Onhan tämä täysin erilainen opiskelumuoto kuin mikään muu. Meille ei täällä sanota, mitä tehdä vaan arki rakennetaan täysin itse. Projektien parissa kuluu aikaa ja stressiä tuo rahan hankkiminen ja rytmissä pärjääminen. Täällä on vapaus saada kokeilla vaikka ja mitä, mutta kukaan ei alussa puhu kunnolla siitä, miten tärkeää omien rajojen vetäminen tässä ympäristössä on. Tiimiakatemia on täysin oma kuplansa ja jokainen aksulainen voisikin käyttää kaikki iltansa siitä puhuessa. Peruspäivä saattaakin olla, että akatemian asiat pyörivät päässä ja keskusteluissa mukana aamusta iltaan. Koska tämä on varmasti jollain tapaa kaikkia koskettava asia, niin voisi olla hyvä muistuttaa akatemialla oikeasti perus asioiden ylläpidosta. Tauot, vapaapäivät, kunnollinen aikataulutus sekä balanssi. Nämä asiat, kun saisi rullaamaan arjessa, niin olisi omien voimavarojen käyttö parempaa. Monesti keskusteluissa myös nousee, että moni kärsii riittämättömyyden tunteesta. Toisiin vertailu on todella toksista tämänkaltaisessa ympäristössä.  Olemme Haipin kanssa järjestämässä pienimuotoista puhujatapahtumaa ja tämän aihepiirin puhuja voisikin olla taas hyvä muistutus kaikille.

Kirjasta…

Esseetä oli vaikeaa kirjoittaa, koska aihe pisti niin läheltä. Tunnen vieläkin paljon ristiriitaisuutta siitä, että miten voin olla uupunut, jos en tunne väsymystä eikä minulla ole mitään uniongelmia tms. Tämä kirja oli hyvä muistutus siitä, että miten tärkeitä noiden perusasioiden ylläpito on. En myöskään lähde heti mopolla moottoritielle ja yritä korjata kaikkia kerralla. Tuntuu vaikealta reflektoida tällaista aihetta, koska en olekaan enää niin super ihminen, kuin olen ajatellut.

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti