Persoonallisuuspiirteisiini kuuluu vahvasti uteliaisuus. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, mitä ympärilläni tapahtuu ja miksi. Koen myös, että uteliaisuus on se piirre, joka vie minua eteenpäin elämässäni sekä urallani. Luin Hanna Siefen kirjoittaman kirjan ”Uteliaisuuden taito”, joka käsittelee uteliaisuutta käyttäytymismallina ja taitona, jota voi kehittää. Uteliaana kiinnostuin kirjasta, koska halusin tietää, miten voisin vielä kehittää tätä päivittäin tekemisissäni. Kirja haastaakin lukijaa pohtimaan sitä, miksi emme aina osaa hyödyntää uteliaisuutta oppimiseen ja toimintaamme vaan pysyttäydymme mieluummin vanhoissa tutuissa ja turvallisissa toimintatavoissamme. Kysymys kuuluukin, kuinka voimme löytää tasapainon varman suorittamisen ja epätasaisen oppimisen välillä?

Voin rehellisesti myöntää, että välillä minua hirvittää se epävarmuus, joka sisälläni on esimerkiksi siitä, miten osaan ylläpitää ja kehittää yritystoimintaani ja hoitaa kaikkea siihen liittyvää byrokratiaa. Siefen toteaa kirjassaan, että tämä sama epävarmuuden tunne oli hänellä kirjaa kirjoittaessa, mutta samalla kirjoitusprosessi houkutteli etsimään, ihmettelemään, helistämään ja horjuttamaan. En minäkään tiedä vielä, miten uusimmat yrityslaajennukseni lähtevät sujumaan tai lähtevätkö ne ollenkaan, mutta epävarmuudesta ja jopa peloista huolimatta olen valinnut uteliasuuden ja saanut oppia, yllättyä ja syventyä aivan kuten Siefen. Koenkin, että yrittäjänä tärkeimpiin piirteisiini ja käyttäytymismalleihini kuuluu uteliaisuus, jotta osaan kehittää sekä omaa osaamistani että yritystäni oikeaan suuntaan. Haastavaa on tunnistaa, se mihin kannattaa syventyä tarkemmin ja mitkä osaamisalueet tai tiedot eivät ole niin merkityksellisiä kuin toiset. Tähän haasteeseen etsitään myös kirjassa vastauksia.

Kirjan mukaan on tärkeää keskittyä siihen osaamisalueeseen, josta olemme kiinnostuneita. Mielestäni yrittäjyydessä parasta onkin, kun saan kehittää yritystäni ja osaamistani mielenkiintoni mukaan. Mielenkiintoni on välillä vähän liiankin laajaa, sillä esimerkiksi tälläkin hetkellä haluisin tehdä sovelluskehitystä, perustaa verkkokauppaa, kehittää kiinteistöhuollontoimintaa ja niin edelleen. Tällöin uteliaisuus on vähänkin liian runsasta ja täytyy opetella priorisoimaan ja vetämään uteliaisuudelle myös rajat. On kuitenkin selvää, että yrittäjän täytyy kiinnittää huomiota myös esimerkiksi asiakkaiden toiveisiin ja ympäristön vaikutuksiin. Tämä myös rajaa minulle sitä, mihin minun on tärkeää syventyä. Välillä oma mielenkiinto ja näkemys ottaa vallan ja unohdan kyseenalaistaa omaa ajatteluprosessiani. Tällöin uteliasuus omaa ajattelua ja päätöksentekoa kohtaan. Kirjan mukaan omaa mielipidettä on todella tärkeää osata myös kyseenalaistaa, koska se vie kehitystä eteenpäin. Tätä kutsutaan kirjassa pätevyysharhaksi, johon tulisi kiinnittää huomiota myös esimerkiksi tiimikeskusteluissamme, joissa juutumme välillä omiin raudanlujiin totuuksiimme eikä keskustelu tai ongelmanratkaisu etene mihinkään suuntaan. Väittelyä tärkeämpää onkin siis keskustella ja kysyä uteliaana, miksi ajattelet niin kuin ajattelet, jotta saamme tiedon sijasta ymmärrystä ja oppeja.

Myönnettäköön, että koulun, yrittäjyyden ja muun arjen yhdistäminen on välillä todella kuormittavaa ja stressaavaa. Siefen puhuu kirjassaan paljon siitä, miten uteliaisuus on hyvinvoinnin edellytys ja toisinpäin. Se, että olen utelias ja opin uutta, pitää mieleni virkeänä ja esimerkiksi koulunkäynnin kiinnostavana. Tämän takia sanotaan, että uteliaisuus lisää myös hyvinvointia. Toisaalta työntäyteinen arki on välillä todella raskasta ja tällöin huomaankin, että en jaksa samalla tavalla olla utelias ja oppia. Siefen puhuu tässä yhteydessä myös vinosta mielestä, jolloin pyrimme säästämään energiaamme tai suojelemaan ajatteluamme. Tällöin päädymme tarkastelemaan uteliaasti vain sellaisia ilmiöitä, jotka lähinnä tukevat vanhaa ajatteluamme. Jotta vinolta mieleltä vältytään, kirjassa annetaankin ohjeeksi olla armollinen itselleen tällaisissa tilanteissa ja jättää suuret oppimistavoitteet myöhemmäksi. Tämä ei tietenkään ole helppoa ja vaatii opettelua.

Kirja herätti minussa uteliaisuutta oppimisen eriteemoissa ja omissa ajattelumalleissani. Kirjan luettuani osaan väistää laiskan mielen, jonka Siefen kertoo tarkoittavan jo osatun hyödyntämistä näkemättä vaivaa uteliasuuteen oppia uutta. Lisäksi osaan tunnistaa ja välttää, milloin mieleni on liian minäkeskeinen tai varovainen. Varovainen mieli esiintyy Seifen mukaan epävarmoissa tilanteissa, jolloin varovaisuus on vähällä syödä uteliaisuuden. Yrittäjäurani aikana olen ollut monta kertaa epävarmoissa tilanteissa, joissa moni muu olisi voinut jo luovuttaa. Koen, että kaikki lähteekin uteliasuudestani, mutta menee eteenpäin ja jopa toteutuu toisen vahvan luonteenpiirteeni, päättäväisyyden ansiosta. Voin hyödyntää oppejani tiimityöskentelytaitojeni kehittämisessä, yritystoiminnassani ja yleisesti elämässäni. Kirja antoi minulle erittäin tärkeän muistutuksen siitä, että omia ajatusmalleja tulee välillä haastaa ja tarkastella kriittisestikin. Myönnän, että en aina ole oikeassa ja tämän myöntäminen myös itselle on tärkeää.

Kaiken kaikkiaan, voin todeta, että ilman uteliaisuuttani en olisi lukenut Siefen kirjaa enkä olisi oppinut kaikkea kirjan sisältämää tietoa. Jo lapsena tarkkailin uteliaana ympäristöäni, siellä olevia ihmisiä ja heidän käyttäytymistään. Koen, että uteliasuus on ollut aina yksi vahvuuksistani ja varhaiskasvatuksenopettajatkin kiinnittivät huomiota siihen, kuinka paljon kyselin ja olin kiinnostunut saamaan uutta tietoa. Lapsi on luontaisesti utelias, koska näin se oppii ja alkaa ymmärtämään asioita. Ei siis unohdeta tätä lapsen omaista uteliaisuuden taitoa. Koen, että kaikilla meillä on uteliasuuden taito, mutta kaikki eivät vain osaa tai jostain syystä uskalla hyödyntää sitä. Olen myös tiimiläisiltäni saanut positiivista palautetta siitä, että uskallan aina kysyä ja olla utelias sekä kiinnostunut. Ajattelenkin, että vain utelias henkilö on oppiva. Uteliaisuuden taito mahdollistaa oppimaan uutta omasta työstä, sekä itsestä kuin muistakin.