Tätä kirjareflektiota varten luin Hanna Markukselan kirjoittaman kirjan ”Suorituskyvyn salaisuus: Vireystilan säätelyn avulla huipputuloksiin”. Valitsin tämän kirjan, koska nykyinen elämäntilanteeni on hyvin kiireinen. Haluaisin panostaa enemmän hyvinvointiin, mutta aika on rajallista, eikä minulla välttämättä ole kunnollista osaamista kehittää sitä paremmaksi. Markukselan kirja olikin erinomainen valinta luettavaksi, sillä se antaa nimenomaan vinkkejä ja keinoja hyvinvoinnin edistämiseksi ”viisaasti, helposti ja rennosti”. Tiedostan, että hyvinvointini on suoraan kytköksissä menestykseeni ja tuottavuuteeni, mutta en jostain syystä siltikään panosta siihen ehkä riittävästi. Ajoittain saatan valvoa liian myöhään, minun voi olla välillä vaikeaa päästää irti työasioista, ja joskus unohdan pitää kokonaan taukoja ja nauttia muustakin kuin vain työelämästä. Esimerkiksi näihin asioihin toivoin löytäväni parannuskeinoja kirjasta.

Jo heti kirjan alussa korostettiin sitä, että pelkkä ajatus muutoksesta ei riitä, vaan täytyy toimia ja tehdä käytännön tekoja asioiden edistämiseksi. Huomaan, että monesti toistelen itselleni, että ”no huomenna sitten pidän enemmän taukoja”, mutta todellisuudessa seuraava päivä menee ihan samalla kaavalla. Markuksela toteaa kirjassaan, että odottaminen on turhaa, sillä koskaan ei tule olemaan oikeaa hetkeä, joten kannattaa aloittaa heti. Markuksela kertoi, että nuorempana hän ei päässyt ajoissa nukkumaan ja päivisin hän väsyneenä yritti silti puristaa itsestään kaiken irti. Loppuen lopuksi hänen kehonsa petti. Ruoka ei maistunut, sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja kaikki tulokset laskivat. Hän toteaa, että kehitystä tapahtuu myös kuormitustilassa, mutta sen hinta on liian suuri hyvinvoinnillemme. Nämä asiat saivat minut havahtumaan siitä, että itselläni on jo ollut samanlaisia merkkejä, joten nyt viimeistään olisi aika kiinnittää huomiota rasituksen ja levon tasapainottamiseen.

Tein kirjassa olleen ylivireys -testin, jonka tulos osoitti, että saatan olla jatkuvasti ylivireystilassa, eikä se ole kirjan mukaan useinkaan hyvä asia. Kirja antoi konkreettisia ohjeita siihen, miten voisin taannuttaa ylivireisyyttäni. Kokeilin arjessani muutamia niistä ja huomasin, että esimerkiksi lyhyen lenkin jälkeen ajatus kulki paljon kirkkaammin ja sain tehtäväni hoidettua tehokkaammin aivan kuten kirja lupasikin. Tiedostan siis, että esimerkiksi juuri tauoista, hyvästä ruoasta ja ulkoilusta on hyötyä, mutta miksi en silti tee niin? Koska ajattelen, että en ehdi. Kirjan perusteella minulle voi tulla pidemmällä aikavälillä jopa kroonistunut stressi, joka kuormittaa muun muassa aivoja, puolustusjärjestelmää ja hormonitoimintaa. Markuksela on itse ollut tällaisessa tilassa ja puhuukin siitä, että pyrkimys vaikuttaa vireystasoihin tuntui hänestä tylsältä ja turhalta himmailulta aivan, kuten ehkä hieman minustakin. Hän kuitenkin ymmärsi terveyshaitat ajoissa, joihin minunkin tulee perehtyä enemmän ja vielä aikaisemmin.

Huomaan itsessäni perfektionistisia piirteitä, koska asetan itselleni todella kovia tavoitteita ja suorittaminen voi ajoittain mennä oman jaksamisen edelle. Minun on myös vaikea rauhoittua ennen kuin kaikki tehtävät on hoidettu, vaikka tuntuu etten enää jaksaisi. Tämä voi selittää osaltani sitä, miksi minun on vaikeaa rauhoittua ja olla vain tekemättä mitään. Yrittäjyydessä tämä on erittäin petollista, koska tehtävät ja velvollisuudet eivät koskaan lopu, vaikka tekisin niitä yötä päivää. Kirja ohjeistaa, että yrittäjyydessäkin minun tulisi pysähtyä ja antaa itselleni lupa levätä. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, mutta se on jo eteenpäin, että tiedostan asian ja yritän. Olen esimerkiksi nyt kokeillut ottaa kalenterin paremmin haltuun, josta näen konkreettisesti ne ajat, jolloin minulla on aikaa pitää taukoja. Suunnittelu ja aikataulutus ovat myös Markukselan mielestä oiva muistutus ja keino parantaa aivojen ja elimistön perustarpeiden huomiointia. Minulla on kuitenkin vielä harjoiteltavaa aikataulujeni luomisessa, koska on päiviä, jolloin en edes tiedä, mitä kaikkea työtä päivä tuo tullessaan ja sitten päivät kestävät aamusta iltamyöhään, kun hoidettavaa on niin paljon. Kirjan mukaan epärealistinen aikataulu johtaa päivistä selviytymiseen ja vireystilan poukkoiluun eikä palautumiselle jää riittävästi aikaa. Olen myös oppinut hyödyntämään paremmin muiden tarjoamaa apua ja ymmärrän, että minun ei tarvitse pystyä tähän kaikkeen yksin. Jaettu vastuu helpottaa työtäni ja tietynlaista onnistumisen painetta jo kummasti.

Kirjassa hehkutetaan paljon mindfulnessia rentoutumiskeinona. Lukemani mukaan se on kovassa suosiossa monilla huippusuoritusta vaativilla aloilla ja sen hyödyt piilevät työhyvinvoinnissa ja itsensä kehittämisessä. Koko mindfulness ja muut rentoutumisharjoitukset ovat aina kuulostaneet minusta turhalta hihhuloinnilta, mutta kirjan esittämien hyötyjen jälkeen voisin jopa joskus kokeilla sitä. Kirjassa on tuotu esille onneksi myös muita minulle tutumpia rentoutumiskeinoja. Kokemukseni mukaa esimerkiksi pitkä kuuma suihku rentouttaa mieltäni ja lisää vireystilaani. Kirjassa tästä käytetään käsitettä blue mind, joka tarkoittaa veden parantavaa vaikutusta keholle ja mielelle. Tutkimusten mukaan vesi rentouttaa, edistää luovuutta ja onnellisuutta. Tiedostamattani olenkin jo siis käyttänyt blue mind- meditatiivista harjoitusta rentoutumiskeinonani.

Koen, että kirja antoi minulle paljon ohjeita ja ajatuksia herättäviä vinkkejä hyvinvointini edistämiseksi. Ajattelen kuitenkin, että monet vinkit eivät vain ole aivan minua varten eikä ne tunnu minusta hyviltä. Kirjan lopussa Markuksela muistuttaakin lukijaa siitä, että täytyy muistaa kuunnella omaa sisintä ja omaa tunnetta. Terveyttä ja hyvinvointia ei edistä pakolla tehty mindfulness -harjoitus, joka lähinnä tuntuu epämukavalta, vaan täytyy löytää juuri ne itselleen sopivat keinot ja harjoitukset muiden ohjeiden ja vinkkien pohjalta. Markuksela muistuttaakin vielä, että aina kun kehitän itseäni, kehitän myös itseni kuuntelemista. Luulen, että ongelmana onkin juuri itseni kuuntelemisen haasteet, koska huomaan monesti sivuuttavani oman jaksamiseni ja siirrän työn sen edelle.

Kirjan mukaan hyvinvoinnin edistämiseksi on kuunneltava omia kehon ja mielen viestejä, sekä toimia niiden mukaisesti. Markuksela haluaa kirjassaan tehdä selväksi sen, että energian kohdentaminen on kaiken lähtökohta esimerkiksi menestymiselle sekä töissä, että vapaa-ajalla. Tämän tajuaminen, auttoi minua pohtimaan omaa elämäntilannettani ja kuinka voisin voida siinä mahdollisimman hyvin. Olen jo nyt saavuttanut todella paljon ja päässyt unelmiani kohti, mutta jos panostaisin vielä enemmän hyvinvointiini, mitä tulokset sitten olisivat? Noh, se ei selviä kuin kokeilemalla. Ainakin ymmärrän kirjan avulla nyt paremmin hyvinvointini merkityksen ja aion panostaa siihen tästä edes enemmän.