Olen aina tutkaillut itseäni ja jutellut itselleni, mikä on minulle tärkeää ja miksi. Kirja pureutui oman ajattelun ja tekemisen kehittämiseen, jossa tarkoituksena on saada pohtimaan ja muuttamaan omaa elämäntyyliä siinä mielessä, että ei lykkää asioita tulevaisuuteen vaan tekee ne nyt ja alkaa toimia edistääkseen elämäänsä tästä hetkestä lähtien. Tiedostan itselläni heikkouden kohtana juuri tämän ”teen huomenna” asenteen, josta haluan päästää irti, koska tiedostan aina niin tehdessäni, että se on huonoksi minulle ja minun tulevaisuuteni haaveille.

Kirjassa oli seitsemän voimalausetta:

1. Minä suostun.

2. Onnistuminen käy minulta luonnostaan

3. Minä pystyn.

4. Olen sinut epävarmuuden kanssa.

5. Minä en ole yhtä kuin ajatukseni, olen yhtä kuin tekoni.

6. Minä olen sinnikäs.

7. En odota mitään, vaan kohtaan asiat sellaisena kuin ne ovat.

Pohdintoja kirjasta

Tykkäsin kirjan suorapuheisuudesta ja tämänkaltaiset kirjat yleisesti kolahtavat jotenkin itselläni, mutta samalla taas tuntuu, että tämmöisiä ”henkinen kasvu” tyylisiä kirjoja on joka tuutissa ja aina vahingossa astuu tällaiseen ja sitten joutuu vaan lukemaan loppuun asti, koska minähän en tätä kesken voi jättää.  Tärkeimpinä kohtina tällä hetkellä elämääni pidin kohtia 1, 4 ja 5.

1. Minä suostun

Kohdassa kolahti sellainen lause, kun ”Millaiseen elämään tyydyt, sellaisen myös saat”. Aloin kelailemaan elämääni ja kaikkia ihmisiä tuttavista perheeseen ja siihen, kuinka olen auttanut heitä ja kuinka olen itse joutunut välillä joustamaan omista arvoistani ja aikatauluistani muiden takia. Olenkin kamppaillut tämän asian kanssa, koska huomasin välillä itse olevani vain se antava osapuoli ja se painaa todella paljon. Olenkin monesti sanonut, että vituttaa olla tällainen ”joojoo mies”.  Nykytilanne on tietenkin erilainen hyvinkin paljon ja olen muuttanut pienin askelin tätä ”joojoo miehen” rooliani. Tietenkin apua on myös kiva antaa, mutta rajansa kaikella. Pitää osata sanoa ei ja tietää omat rajansa! Loppujen lopuksi täällähän ollaan vain itsensä takia ja pitää tiedostaa se mitä SÄ oikeasti haluat elämältä ja milloin olet onnellinen.

4. Olen sinut epävarmuuden kanssa

Epävarmuus on tietynlainen kehitys zone, niin kuin Bishop mainitsi ”Miten voi mennä uusiin paikkoihin, jos ei poistu kotoa”. Tässä on taas sellainen kehityskohta mitä olen työstänyt paljon viime vuosina, esimerkiksi batleteamissa, kun jouduttiin menemään lavalle laulamaan kuorossa.. Huhu meikäläinen ei ole kyllä yhtään elementissään noissa hommissa, mutta jälkeenpäin sieltä jäi hyvä fiilis. En mielestäni pelkää mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta haluaisin uskaltaa mennä sinne entistä rohkeammin ja etsien alueita, joissa tiedän olevani heikoilla. Haluan oppia nauttimaan niistä, jos se vain on suinkaan mahdollista. Toisaalta teenhän tälläkin hetkellä yhtä asiaa, jossa olin vielä pari kuukautta sitten äärimmäisen epävarma nimittäin kirjoitan tätä kyseistä reflektiota. Epävarmuus tulee tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta. Nyt kun mietin, niin akatemialla olen suurimman osan ajasta epävarma tekemisestäni, koska kaikki mitä täällä tapahtuu, on itselleni uutta. Olisi kiva päästä tekemään joskus sellainen projekti missä olisin itsevarma alusta loppuun, mutta sitten herää kysymys ”kehittääkö se minua ja viekö se minua kohti parempaa minää”?

5. Minä en ole yhtä kuin ajatukseni, olen yhtä kuin tekoni.

”Yhdet puheet” tee niin kuin olet sanonut tekeväsi, pätee aika hyvin alamaailman piireissä, jos et toimi näin olet ”puheukko”.  Helposti ajattelee ja sanoo tekevänsä jotain, mutta toimintaan laittaminen on aina isompi ponnistus. Olen siksi varmaan huomannut rauhoittuvani keskusteluissa ja muutenkin elämässä, koska tapaan nykyään miettiä tarkasti sitä, että onko keskustelussa nousevat asiat tärkeitä minulle, jotta voin luvata tekeväni jotain. Olen aina pitänyt kiinni siitä mitä sanon tekeväni ja tulen myös jatkossakin toimimaan niin hautaan asti. Bishop kirjoitti ”Ilman tekoja ajatukset ovat vain ajatuksia” kiteyttää mielestäni hyvin sen mitä juuri mainitsin. Jos ajattelet/sanot toista kuin oikeasti teet elät vaan päässäsi. Olen aina haaveillut ja halunnut olla se, jota muut voivat ylpeästi katsoa ja sanoa ”toi tekee”. Itselläni kehityskohtana tässä voimalauseessa on omien ajatuksien toimintaan laittaminen, ajattelen paljon ”minun pitäisi tehdä” ”teen ensi viikolla x asian”, mutta silti aina en toimi niin ja se ärsyttää minua suuresti. Tästä soimaan itseäni iltaisin sohvalla, kun katson todo listaani ja huomaan siellä ne asiat, joita olen itselleni sanonut tekeväni. Ajattelen silloin aina ”vitun puheukko taas sä jätit tän tekemättä”.  Kirjan luettuani tajusin, että olisi viisasta varmasti laittaa todo listalla olevat asiat jollekin päivälle kalenteriin, niin en olisi taas se puheukko illalla sohvalla.

Kirjasta jäi paljon pohdittavaa aivosyövereihin ja uskon niistä olevan apua oppisopimuksen kirjoittamisessa ja aionkin palata tähän reflektioon ja tämän kirjan pariin, kun rustailen oppisopimustani ensivuodelle.