Unfuck Yourself: Get Out of Your Head and Into Your Life – Gary John Bishop

Mielenkiintoinen kirja oman tekemisen ja ajattelumaailman kehittämisestä. Kirja herätti paljon ajatusta, sillä koen olevani liian aikaansaamaton oman ajattelumaailmani takia. Sain monia hyviä näkemyksiä kirjasta ja avaan tässä muutamia niistä.

Turha unelmointi

Lopeta sellaisten asioiden unelmointi, joiden eteen et ole oikeasti valmis uhrautumaan. Jos mietitään vaikka, että haluat olla maailman paras jalkapalloilija, niin helposti mietit kaikkea kuuluisuutta ja rahaa. Oikeasti se on vain ja ainoastaan raakaa työtä taitojen kehittämisen eteen. Itse unelmoin rahasta ja siitä highlifestä, minkä se mahdollistaa. Mietin mahtavia kiiltokuvia siitä elämästä, jossa ei tarvitse miettiä yhtään paljonko rahaa tulee kulutettua. Uskon olevani vielä oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta olenko valmis tekemään vaikka 60 tuntisia viikkoja vuosia, ilman että tulokset heti näkyisivät vielä siinä vaiheessa? Tuo unelma voi vaatia hirveän määrän työtä ja asioiden karsimista elämästä. Tämä sai itseni pohtimaan, onko unelmat sen arvoisia minulle?

Kun realisoit itsellesi, minkä unelmien eteen olet valmis uhrautumaan ja minkä eteen et, voit antaa tilaa tärkeämmille ajatuksille. Miksi unelmoida jostain minkä eteen ei oikeastaan tee tai jaksa tehdä mitään? Kuluttavaa.

Ennakko-odotukset

Suuret ja turhan positiiviset ennakko-odotukset aiheuttavat lähes väistämättä pettymyksen. Olen huomannut tämän omassa toiminnassani jo pitkään. Koen, että olen helvetin hyvä aina kaikessa ja kaikki onnistuu todella helposti, mutta sitten kun tulee asia eteen, joka ei ehkä edistykään heti tai odottamallani tavallani, niin ”petyn” ja menetän motivaationi. Haluan nähdä tulokset tai potentiaalin heti, enkä ole valmis tekemään jotain mistä ei ehkä tulekaan tulosta. Tämä näkyy vahvasti akatemialla itseni kohdalla.

Toisaalta olen hyötynyt myös tästä ominaisuudesta ja kyennyt joskus tekemään lyhyessä ajassa asioita omassa elämässäni, mitkä ovat vaatineet räväkkyyttä ja tilannetajua. En jää vellomaan asioihin, jotka eivät etene tai edistä minua mitenkään.

Ehkä tätä asiaa ei tule ajatella niin mustavalkoisesti kuin itse ajattelen.

Pessimistisyys

Ei edistä muutosta. Jos tiedät jostain asiasta, että se ei tule toimimaan ja tuot sen esille, niin ei varmasti tule toimimaan. Avoimella ajattelulla voi sada aikaan mahdottomalta tuntuvia asioita. Itse en pidä itseäni pessimistinä, mutta tietyissä asioissa olen liian realistinen, kun taas toisaalta voisi ajatella, että mitäs mahdollisuuksia tässä voisikaan olla. Tämä näkyy suhtautumisessani tiettyihin projekteihin, en jaksa lähteä siihen kelkkaan mukaan, että hei tästä tulee sikasiisti juttu, vaikka itse ajattelen jo etukäteen, että tuo homma kaatuu. Monestikaan en ole väärässä ollut omassa ajatuksessani, mutta jos olisin antanut avoimelle ajattelulle tilaa, olisiko näistä asioista voinut jotain syntyäkin?

Älä keksi syitä miksi et voi

Tämä näkyy vahvasti itselläni tiimitoiminnassa, vältän esimerkiksi turhia asiakaskäyntejä sen takia koska en koe niitä hyödyllisiksi ja koen tuhlaavani aikaa. Eihän niistä voi tullakaan hyödyllisiä, jos niitä ei tee. En kuitenkaan normi elämässä koe tätä samaa ilmiötä. Uskon, että tämä koskee monia varsinkin suomalaisia kateellisia ihmisiä, aina keksitään syy miksi ei. Jos tämän ajan käyttäisi ajatukseen, miksi voin, olisi tulokset jotain ihan eri luokkaa.

Mitä sinä 20 vuoden päästä toivoisit, että teet nyt?

Kirjan loppupuolella oli ajatusleikki siitä, että olet tulevaisuudessa ja harmittelet ettet ole saanut aikaan asioita, joita et uskaltanut koskaan lähteä tekemään. Kuviteltiin skenaario, missä voisit sanoa tämänhetkiselle minällesi, että mitä olisi kannattanut tehdä paremmin ja mitä olisi kannattanut kokeilla. ajatusleikin lopussa sanottiin, että tuossa tilanteessa on mahdotonta päästä ajassa taaksepäin. Sen jälkeen sanottiin, että nyt herää! Olet juuri siinä tilanteessa nyt.

Olet mitä teet, et mitä sanot tekeväsi

Tämä lausahdus oli jonkun viisaan henkilön, jonka nimeä en muista millään. Ajattelen tämän asian juuri näin. Minua ei ole koskaan kiinnostanut mitä ihmiset aikovat tehdä, sen on yleensä paskan jauhantaa. Minua kiinnostaa ainoastaan se mitä olet saanut aikaan tai kuinka kovaa oikeasti olet yrittänyt jonkun asian eteen. Tässäkin minulla on hieman mustavalkoinen näkemys, mutta seison sen takana.

Tämän takia olen kokenut akatemialla todella ristiriitaisia tunteita. En ole koskaan puhunut etukäteen, mitä aion tehdä, jos en ole ollut satavarma, että teen sen. Monesti keskustellaan siitä mitä aiotaan tehdä ja se luo paineen kertoa mitä aikoo tehdä. Monesti joudun toteamaan realistisesti ja kaunistelematta joihinkin aisoihin, että ei kiinnosta. Koen turhaksi valehtelun näissä tilanteissa. Itselläni syö luottamusta muita kohtaan se, että useat kertovat näissä tilanteissa, mitä aikovat tehdä, eikä ne jutut koskaan toteudu. En tiedä onko muilla painetta valehdella näissä tilanteissa, vai mikä siinä on, että ainakin aiemmin tähän tapaan on sorruttu. Tämän takia myös minun on vaikea innostua tiimin yhteisistä asioista, koska en ole nähnyt sitä, että tekeminen olisi puheitten tasolla. En osaa sanoa mistä tämä ilmiö johtuu, mutta olen sen huomannut vähenevän ajan myötä tiimissämme.

Kirja herätti paljon itsetutkiskelua. Tulin lopputulokseen, ettei minulla ole tarpeeksi motivoivia tavoitteita tai mielenkiintoisia asioita, jotka ajaisivat minua eteenpäin akatemialla. Mietin näitä asioita varmaan päivittäin, mutta en ole keksinyt ratkaisua, mutta tiedän että se löytyy varmasti.