Loppuvuosi oli tapahtumarikas ja hujahti ihan todella nopeasti. Ensin Tiimiakatemian Learning circus, Thaimaan reppureissu ystävien kanssa, jouluksi joroisiin ja sitten heti Leville uuden vuoden viettoon. Näiden kaikkien lisäksi Tiimiliiderin pesti ja myös kaikki omat Tiimiakatemian projektit, joista osa ei pysähdy lomallakaan. Olen saanut kirjoitettua reflektiot aina pyydettyyn päivämäärään mennessä, vaikkakin ne ovat saattaneet jäädä ihan viime minuuteille. Nyt kuitenkin ne jäivät ensimmäistä kertaa omalla kohdallani täysin tekemättä.
Päässä pyörii vain ajatus: ”Miksi en aloittanut lukemaan ja kirjoittamaan aikaisemmin”??
Olen suoraan sanottuna vältellyt reflektioiden kirjoittamista viimeiseen asti ja nyt minulla on melko suuri työ harpattavana ennen seuraava sprinttiä. Tiedän kuitenkin suoriutuvani siitä, vaikka luovuus ei ole parhaimmillaan Leviltä napatun koronan takia.
Kuten kirjassa kerrotaan monien välttelevän yksinkertaisia tehtäviä, kuten tiskikoneen tyhjentämistä tai pyykkien viikkaamista, vaikka ne eivät veisikään aikaa tai vaivannäköä juuri ollenkaan. Reflektiot ovat minulle se vältelty tehtävä sprintistä toiseen, vaikkakin ne tosin vievät hieman enemmän aikaa kuin esimerkiksi tiskikoneen tyhjennys. Reflektioiden hoitaminen ajallaan olisi yksinkertaista, mikäli tekemisen vain aloittaisi ajoissa. Viimeisellä viikolla paineen alla tekeminen ei varmasti houkuta ketään. Miksi reflektiot sitten aina jäävät roikkumaan.
Kielteinen suhtautuminen on varmasti yksi osasyy tähän. Reflektioiden kirjoittamisesta puhutaan melko masentavaan tapaan ja ne tuntuvat ahdistavan monia meitä akatemialaisia, jolloin ne usein jäävätkin viime tippaan. Tuntuu, kuin se olisi kauhea pakkopulla, joka vain täytyy hoitaa, vaikka väkisin. Tämä ajatus on varmasti jollain tasolla muovautunut myös omaan päähäni. Kuitenkin taas, pitkästä aikaa kirjoittaessani voin todeta, että tämä on oikeasti ihan jees. Kirjojen avulla opin lisää itsestäni ja ihmisistä ympärilläni ja kun pääsen reflektoimaan ajatuksiani kirjoittamalla, se on todella virkistävää ja asiat tuntuvat loksahtelevan päässäni oikeille paikoilleen. Kielteinen ajatus on jostain syystä vain syöpynyt päähäni ja siitä tulisi nyt päästä eroon, jotta viimeinen vuosi olisi edeltäviä erilainen. Viime tinkaan jättäminen tietysti vaikuttaa kirjoittamiseen myös, koska silloin hommat on hoidettava kovassa paineessa ja mahdollisimman nopeasti, mikä taas on täysin oma syy.
Kirjaa lukiessa tajusin kuinka paljon puheemme itsellemme vaikuttaa oikeasti tekemiseemme. Kun haluaa lähteä muuttamaan jotakin toimintatapaa, ensimmäinen virhe on, että puhutaan mitä aiotaan tai millaisia ihmisiä ollaan sitten hamassa tulevaisuudessa. Itse ainakin aion lopettaa nyt märehtimisen ja ottaa ohjat omiin käsiin koittamalla muuttaa ajatustapaani. Tiedän olevani vaikutteille aika herkkä ja ihmisten mielipiteet saattavat vaikuttaa minuun ihan huomaamattani. Tulevana vuonna haluan pohdiskella enemmän ja kuunnella itseäni, ennen kuin muodostan mielipiteen jotakin asiaa kohtaan. Esimerkkinä reflektioiden kirjoittaminen. Lakkaan myös syyttämästä huonoa tuuria tai muita, sillä minun ei tarvitse ottaa vaikutteita muista ja minulla on kaikki mahdollisuudet tehdä reflektiot ajallaan. Kaikki on täysin omissa käsissä.
Kirja pisti pohtimaan myös omia projektivalintojani. Piru vie, kun sprintistä toiseen, lupauksistani huolimatta, minulla on päivät aamusta iltaan täynnä kaiken näköisiä eri projekteja, koska olen tyyppi, joka haluaa AINA olla kaikessa mukana. Kirjassa kerrottiin, että kaikilla on luontainen taipumus menestyä, on vain valittava päämäärä huolella, jotta menestymme sellaisissa asioissa, jotka olemme itse tietoisesti valinneet. Kun monta rautaa palaa samaan aikaan on mahdoton keskittyä olennaiseen ja hoitaa asiat täysillä loppuun asti. Minulla on edessä kaksi isoa projektia, joihin aion antaa kaiken osaamiseni ja energiani tulevana vuonna, vapaata unohtamatta. Olenkin näihin laatinut toimintasuunnitelman kirjan avulla, johon kuuluvat tavoite, välitavoitteet ja seuranta.
Uskon todella, että tulevana vuonna pystyn olla valikoivampi tekemiseni suhteen ja saan huomattavasti suurempia asioita aikaan. Lopetan märehtimisen ja annan kaikkeni juuri niille asioille, jotka olen itse tietoisesti valinnut, enkä lähde kaikkeen mukaan.
0 kommenttia