Tämä reflektio on oma henkilökohtainen rohkea kokeilu, sillä lähden tätä kirjoittamaan ilman kirjaa taustalla. Olen kuitenkin perehtynyt ja käsitellyt tätä teemaa nyt puoli vuotta ja lukenut valtavasti artikkeleja, sekä jutellut itseäni fiksumpien kanssa, joten ellei tämä kelpaa reflektioksi teoriapisteitä varten, ei pitäisi kelvata yhdenkään kirjan. Erinomaisena aineistona, jota tässä reflektiossa tulen eniten pitämään taustalla on Logistiikan Maailma -verkkosivusto. Logistiikan maailma on logistiikan tietolähteenä palveleva verkkosivu, jonka kirjoittajina toimii alansa osaajia Suomesta esimerkiksi yliopistoista, ammattikorkeakouluista, sekä isoista yrityksistä. (https://www.logistiikanmaailma.fi)

Tuotantoon perehtyminen tuli itselleni hyvin tarpeelliseksi viime kevään lopulla, kun heräsi idea aurinkoenergiaa hyödyntävään paljuun, jota nyt ei toistaiseksi vielä missään ole tehty – se olisi siis tehtävä itse. Olin tuotantoketjuja jonkin verran jo miettinyt ennen sitä jo yleisesti paljujen suhteen, mutta tuolloin ajatus oli aluksi tukeutua olemassa oleviin tavaran tuottajiin. Nyt unelma lieneekin siirtymässä siihen suuntaan, että myös paljut tuotetaan itse. Oma tuotantoketju mahdollistaa laadun varmistamisen ja ylläpitämisen, sekä hallinnoinnin.

Tuotannon tehtävänä on valmistaa yrityksen asiakkailleen myymät tuotteet. Tuotanto on keskeinen osa toimitusketjua ja tilaus-toimitus-prosessia. On monia erilaisia tuotantostrategioita, jotka toimivat eri keinoin erilaisissa tilanteissa ja on monta asiaa, jotka on otettava huomioon tuotantoa suunnitellessa yrittäjän näkökulmasta, ja näitä asioita lähdenkin purkamaan tarkemmin.

Tuotantotyypit

Projektituotanto vs. prosessituotanto

Teollinen tuotanto voidaan jakaa karkeasti kahteen tuotantomuotoon: prosessituotanto ja kappaletavaratuotanto, eli projektituotanto. Jako on helppo havainnoida tuotannon määrästä ja varianssin määrästä. Prosessituotannossa tuotetaan paljon samanlaisia tuotteita, esimerkiksi vaikka lusikoita. Ne ovat kaikki samanlaisia ja niitä tarvitaan valtavan paljon. Projektituotannossa taas yksilöidään tuote todella vahvasti asiakkaan tarpeen mukaan. Esimerkiksi valtavia risteilyaluksia rakennettaessa asiakkaalla on valtavan paljon valtaa siihen, minkälainen laivasta tulee – oli kyse sitten varustelusta, koosta tai väristä. Projektituotannossa volyymi on valtavan paljon pienempi, mutta variaatioita on käytännössä loputtomasti, sillä jokainen projekti on oma yksilönsä. 

Yksittäistuotanto

Yksittäistuotanto asettuu projektituotannon ja prosessituotannon välille lähemmäs projektituotantoa. Siinä on kyse joustavista resursseista, joita on helppo käyttää erilaisiin tuotevariaatioihin. Tuotannossa on omaa toisteisuuttaan, mikä erottaa sen projektituotannosta, mutta yksittäistuotantoon liittyy kuitenkin tilauskohtaista tuotesuunnittelua. Hauska esimerkki tähän on esimerkiksi kirurgia, jossa tehdään esimerkiksi täysin sama leikkaus potilaalle, mutta on kuitenkin aina huomioitava tämän yksilölliset eroavaisuudet ja tarpeet.

Erätuotanto

Erätuotanto on projektituotannon ja prosessituotannon puolivälissä. Erätuotannossa valmistetaan tiettyjä eriä tuotteita toisteisesti, mutta ei kuitenkaan koko aikaa. Erien välissä voidaan tehdä muokkauksia, tai tuotanto katkaista. Esimerkkinä tästä on esimerkiksi painatusfirma. Painatusfirma voi tehdä asiakkaalleen vaikka 100 samanlaista pelipaitaa, ja sen jälkeen tehdä jotain täysin muuta. 

Toistuva tuotanto

Toistuvassa tuotannossa tuotteet tyypillisesti valmistetaan tuotantolinjoissa, joissa kukin työpiste tekee omat tarkkaan määritellyt tehtävänsä. Tarkalla organisoinnilla haetaan kustannustehokkuutta. Esimerkkinä tästä voidaan ottaa vaikka autopesula, jolla voi olla useampikin eri pesumuoto, mutta ne kaikki voidaan tehdä täysin samassa pesulassa ja kaikki on hyvin selkeitä, jotta muodon valinta vaikuttaisi minimaalisesti työhön.

Tuotantotyyppien merkitys on luonnollisesti melko valtava ja samaa tuotettakin voidaan valmistaa eri tuotantotyyppien mukaan. Esimerkiksi juuri kakkuja voidaan tehdä massatuotantona valtavasti samanlaisia (prosessituotanto), tai sitten voi olla mahdollisuus valita kakun maku ja väri muutamasta vaihtoehdosta (toistuva tuotanto), tai sitten voit tilata 20 samanlaista räätälöityä kakkua (erätuotanto), tai sitten voit valita myös kakun koristelun yksilöidyksi (yksittäistuotanto), tai räätälöidä kakun täydellisesti oman tarpeesi mukaiseksi (projektituotanto).

Eri tuotantotavat vaikuttavat tuotteen hintaan ja valmistusaikaan. Prosessituotannossa tuotanto on pyritty optimoimaan mahdollisimman nopeaksi ja kustannustehokkaaksi, kun taas projektituotanto vaatii resursseja suunnitteluun jo ennen toteuttamisen aloittamista, joten tulee luonnollisesti paljon kalliimmaksi. 

Tuotantomuodot: Tilauksen kohdennuspiste, eli OPP (Order penetration point)

Tilauksen kohdennuspisteellä tarkoitetaan sitä kohtaa materiaalivirrasta, jossa tuote kiinnitetään asiakkaan tilaukselle. Yksinkertaistettuna siis missä vaiheessa tuotantoprosessia aletaan tuotetta ajatella asiakkaan näkökulmasta. Onko se jo suunnitteluvaiheessa, kokoonpanovaiheessa vai vasta lopputuotevarastossa, josta sitä aletaan ohjaamaan asiakkaalle? 

Tilauksen kohdennuspiste vaikuttaa tuotantoon ja tuotannonohjaukseen, sekä myös muuhun yrityksen toimintaan. Kohdennuspiste määrittää vahvasti asiakastilauksen läpäisyaikaa, eli sitä kuinka nopeasti asiakas voi tuotteensa saada. Asiakas saa varasto-ohjautuvan tuotteen keskimääräisesti paljon nopeammin, kuin tilauksesta valmistettavan tuotteen. 

Kuvittele tilanne, jossa shoppailet Zalandon verkkokaupassa ja tehtyäsi tilauksen sinun t-paitaasi alettaisiin valmistamaan jossain päin Aasiaa ja farkkujasi Puolassa. Heidän olisi valmistettava tuotteet ja lähetettävä varastolle Ruotsiin, josta ne pakattaisiin postipakettiin ja lähetettäisiin Jyväskylään. Tilausaika voisi tuntua melkoisen pitkältä, verrattuna nykyiseen n. 3 päivään, kun tuotteet ovat valmiina varastolla ja vain lähetetään ovellesi, mutta jos saisit itse vaikuttaa siihen, että millainen kuviointi t-paitaasi syntyy ja millainen leikkaus olisi farkuissasi, niin odottaminen voisi olla enemmän sen arvoista. Siitä on kyse tilauksen kohdennuspisteessä ja tämän vaikutuksista yritystoimintaan.

Varasto-ohjautuva tuotanto, eli MTS (Make to stock)

Varasto-ohjautuvassa tuotannossa asiakkaan tilaukset toimitetaan lopputuotevarastosta. Tuotteita valmistetaan ennakoiden valmiiksi lopputuotevarastoon myyntiennusteiden tai esimerkiksi tilauspisteohjauksen laukaisemien täydennystilausten mukaan. Tällaisessa tuotannossa tilauksen kohdennuspiste on lähimpänä asiakasta ja täten tilausaika lyhin.

Varasto-ohjautuvassa tuotannossa on periaatteessa riskinsä, sillä kysyntä ei aina välttämättä toteudu ennustetusti, mutta se myös antaa mahdollisuuden tehostaa tuotantoa tasoittaen tuotantomääriä varianttien välillä. Varastot ovat itsessään toki aina riski, sillä ne aiheuttavat kustannuksia ja sitovat pääomaa. Tällaisessa esimerkiksi teknologisella kehityksellä on valtava merkitys. Jos myynnin ennustaminen on kohtuullisen paikkansapitävää ja toiminnanohjausjärjestelmät toimivat logistiikan puolella voidaan optimoida kustannuksia ja toimintaa. 

Varasto-ohjautuvuus voi olla myös pakon sanelemaa, jos tuotannossa on pitkät läpäisyajat ja asiakkaat vaativat nopeampaa toimitusaikaa. Tällöin toki voidaan myös satsata tuotannon nopeuden kehittämiseen, jotta voitaisiin siirtyä enemmän tilausohjautuviin muotoihin, kuten tilauksesta kokoonpanoon tai tilauksesta valmistamiseen.

Tilauksesta kokoonpano, eli ATO (Assemble to order)

Tilauksesta kokoonpano tarkoittaa, että asiakkaan tilauksesta käynnistetään välivarastossa kokoonpano komponenteista asiakkaan tilauksen mukaan. Tämän jälkeen tuotteelle voidaan tehdä vielä testausta ja tarkastamista, ennen kuin se pakataan ja lähetetään asiakkaalle. Tuotteet useimmiten ovat modulaarisia ja moduuleiden tuotanto tapahtuu ennakoiden, jotta kasaukseen tarvittavat komponentit ovat valmiita. Optimaalisesti tällaisessa tuotannossa mahdollisimman moni osa olisi moduuleista helposti valmistettavissa, jotta moduuleita ei tarvita niin paljoa, mutta erilaisia lopputuotekombinaatioita olisi suuri määrä. 

Tuotannon näkökulmasta varastoriski ja siihen sitoutunut pääoma on pienempi verrattuna varasto-ohjautuvaan tuotantoon, koska erilaisia moduuleja on vähemmän kuin lopputuotekombinaatioita, ja vastaavasti tarvittava varasto on määrältään ja arvoltaan pienempi. Myöskään myynnin ennustamisen merkitys ei ole aivan niin suuri. 

Tilauksesta kokoonpanon vaatima tuotteen modularisointi on usein haastavaa ja aikaa vievää, ja vaatii tiivistä tuotekehityksen ja -suunnittelun panostusta. Parhaimmillaan toimintatapa kuitenkin yhdistää lyhyet toimitusajat ja asiakkaan suuren valinnanvaran tehokkaaseen tuotantoon. 

Tilauksesta valmistus, eli MTO (Make to order)

Tilauksesta valmistuksessa tilauksen kohdennuspiste sijaitsee syvällä tuotannossa. Tuote valmistetaan lähes alusta valmiiksi tuotteeksi asti asiakkaan tilauksen pohjalta, eikä loppuvarastoa ole, vaan tuotannon varastot ovat keskeneräistä tuotantoa sekä materiaaleja, komponentteja ja osia. 

Tilauksesta valmistus tyypillisesti toimii silloin, kun tuotantomäärä on suhteellisen pieni verrattuna lopputuotevaihtoehtojen määrään. Tällöin lopputuotevarasto on käytännössä mahdoton, koska lopputuotetta on hyvin vaikeaa ennustaa ja niiden varastointi vaatisi suhteettoman paljon sitoutunutta pääomaa ja varastointitilaa kustannuksineen. 

Tilauksesta valmistamisessa toimitusaika on huomattavan paljon pidempi kuin varasto-ohjautuvassa tuotannossa ja myös selkeästi pidempi kuin tilauksesta kokoonpanossa. Tämä valmistustapa valitaan tilauksesta kokoonpanon sijaan esimerkiksi tilanteissa, joissa tuote ei sovellu moduloitavaksi tai sitä ei ole moduloitu, tai tuotantomäärät ovat niin pienet, että moduulien varastointi ei olisi taloudellisesti järkevää.

Tilauksesta valmistus mahdollistaa valtavan laajan tuotevalikoiman. Varastoon sitoutuu myös suhteellisen vähän pääomaa, sillä varasto on osina, ei valmiina tuotteina. Tuotannon optimointi on kuitenkin vaikeaa tiettyinä ajankohtina, koska vaihtelu on voimakasta tilauksien perusteella. Tämä vaatii siis joustavia tuotantoresursseja ja vaihtelevia toimitusaikoja. 

Tilauksesta suunnittelu, eli ETO (Engineer to order)

Tilauksesta suunniteltaessa tilauksen kohdennuspiste sijaitsee syvimmällä tuotannossa eli kauimpana asiakkaasta verrattuna muihin tuotantotyyppeihin. Tuote valmistetaan asiakkaan tilauksen pohjalta, mutta valmistamisen lisäksi tilaukseen liittyy myös tuotesuunnittelua. Lopputuotevarastoa ei ole. Tuotanto voi myös toimia ilman materiaalivarastoja tai vähäisillä materiaalivarastoilla ja hankkia tarvittavat materiaalit tilauksen mukaan.

Tilauksesta suunnittelu on tyypillistä, kun asiakas tarvitsee juuri hänelle valmistetun tuotteen. Esimerkiksi laitteisto mitoitetaan tarkan käyttökohteen mukaisesti tai tuotteeseen vaaditaan ominaisuuksia, joita olemassa olevissa tuotteissa ei ole. Suunnittelun määrä voi vaihdella, sillä se voi tarkoittaa pientä tilauskohtaista modifikaatiota tai mitoitusta, tai sitten kokonaan uuden toiminnallisuuden suunnittelua tuotteeseen.

Tilauksesta suunnittelussa on eri tuotantotavoista pisimmät toimitusajat asiakkaalle, mutta asiakkaalle voidaan tarjota täysin hänen tarpeensa mukaiset tuotteet. Tuotevarianttien määrä on käytännössä ääretön ja varastoriskit ja varastoon sitoutunut pääoma on minimaalinen muihin tuotantomuotoihin verrattuna.

Tuotannon sijainti

Tuotannon sijaintipäätös on yksi tuotantoon liittyvistä tärkeimmistä strategisista kysymyksistä. Tuotannon sijaintipäätöstä tulee tarkastella osana koko yrityksen toimintaa ja toimitusketjua. On huomioita mistä saadaan raaka-aineet, mitkä ovat logistiset kustannukset ja missä sijaitsevat asiakkaat. Toimialasta riippuen voi olla edullista sijaita lähellä asiakasta, esimerkiksi jos toimitusaika on kriittinen. Tuotannon sijaintia tulee siis tarkastella liikevaihtopotentiaalin näkökulmasta. Tämän lisäksi sitä kannattaa tarkastella palvelutason näkökulmasta: miten sijainti vaikuttaa toimitusaikoihin, onko vaikutusta laatuun, tai onko tarpeen lisätä varastoja pitkien kuljetusaikojen vuoksi. 

On myös huomioitava kustannukset. Tuotannontekijöiden kustannuksissa esimerkiksi työvoiman, energian ja raaka-aineiden kustannuksissa voi olla isoja eroja. Työvoimavaltainen tuotanto hakeutuu usein edullisten työvoimakustannusten maihin. Teollisuus, jonka raaka-aineiden kuljettaminen on huomattavasti lopputuotetta kalliimpaa puolestaan kannattaa sijaita lähempänä raaka-ainelähteitä. Kustannuksia tulee tarkastella kokonaisuutena, koska esimerkiksi tuotannon sijoittaminen halvan työvoiman maahan voi aiheuttaa kohonneita rahtikustannuksia tai vaikkapa kohonneita hallinnollisia tai varastointikustannuksia.

Sijaintipäätöksessä tulee myös huomioida muiden yritysten toimipaikkojen sijainti. Esimerkiksi tuotekehityksen ja tuotannon on oltava toisilleen helposti saavutettavissa. Myöskin jakeluvarastojen ja tehtaiden etäisyyksillä on merkitystä. Sijaintipäätökset ovatkin monivaiheisia ja päätöksissä joudutaan usein huomioimaan monipuolisia tekijöitä.

Markkinoihin liittyvät tekijät, kuten päämarkkinoiden ja tärkeimpien asiakkaiden sijainti, kilpailijoiden sijainti jne.

Raaka-aineisiin ja komponentteihin liittyvät tekijät kuten raaka-ainelähteiden ja toimittajien sijainti, välimatka olemassa oleviin toimittajiin, energian saatavuuteen jne.

Työvoimaan liittyvät tekijät, kuten osaavan työvoiman saatavuus ja sen kustannukset, tuottavuuden taso, työetiikka, arvot jne.

Infrastruktuuriin liittyvät tekijät, kuten energian saatavuus, kuljetusinfra jne.

Sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät, kuten liiketoimintakulttuuri, kielimuurit ja työhyvinvointi.

Poliittiset ja hallinnolliset tekijät, kuten tuet, verotus, poliittinen stabiliteetti, kaupalliset esteet jne.

Muut kustannuksiin liittyvät tekijät, kuten energian kustannus, muiden tuotannontekijöiden kustannukset, kuljetuskustannukset, rakennuskustannukset jne.

Osaa tekijöitä voidaan tarkastella melko helposti optimoiden, esimerkiksi tunnetulla kysynnällä. Käytännössä kuitenkin tämä kertoo vain osan monimutkaisesta totuudesta. Tarkastelussa joudutaan yhdistelemään sekä laskennallisia, laadullisia, sekä arvopohjaisia analyysejä, joista jostain joudutaan tekemään lähes aina kompromisseja.

Tuotannon sijaintipäätöksen tärkeät kriteerit ovat melko pysyviä, mutta kuitenkin maailma muuttuu ja muutoksessa painotukset ja merkitykset voivat muuttua rajustikin. Tällä hetkellä vastuuttomat toimijat esimerkiksi ympäristön kannalta voivat joutua pahastikin boikotoiduiksi ja myös poliittiset toimijat voivat esimerkiksi EU:ssa rajustikin ohjata tuotantoa tiettyihin standardeihin, jotka eivät ole kaikkialla yhtä helposti saavutettavissa. Jos esimerkiksi vihreän energian infraa ei ole helposti saavutettavissa ja fossiilisten polttoaineiden käytön kustannukset nousevat valtavasti voi yrityksen kannattavuus kellahtaa aivan uudella tapaa. Myöskin taloudelliset pakotteet, joita olemme nähneet esimerkiksi Venäjää kohtaan ovat hyvin vaikeita tapauksia yrityksille. 

Prosessien ja kilpailukyvyn kehittäminen

Yritysten on jatkuvasti pyrittävä parantamaan kilpailukykyään. Kilpailukykyä parannetaan sekä tarjoamalla entistä parempia tuotteita ja parempaa palvelua, että kehittämällä kustannustehokkuutta. Tässä tuotannon kehittäminen on valtava osa. Prosessiajattelussa päämääränä on toiminnan kokonaisvaltainen kehitys osaoptimoinnin sijaan.

Prosessi on toisiinsa liittyvien tapahtumien ja tehtävien muodostama kokonaisuus, joka alkaa asiakkaan tarpeesta ja päättyy asiakkaan tarpeen tyydyttämiseen. Eri prosessien tulee sopia yhteen ja prosesseja tulee johtaa ja kehittää, sillä asiakkaan kokema arvo muodostuu prosesseista. Kuinka helppoa ja kivaa ostaminen on, kuinka asiakkaan odotukset ylitetään ja kuinka asiakas saadaan yllättymään positiivisesti hinnan ja toimitusajan suhteen. On siis syytä ymmärtää, että tuotanto ei ole yksittäinen itsenäinen osatoimija yritykselle, vaan koko yrityksen toiminnan tulee olla yhtenäistä tavoitteiden saavuttamiseksi ja toiminnan kehittämiseksi. Hyvä prosessi tuottaa mitä lupaa, halutussa laadussa ja ajassa. Se on yksinkertainen ja estää virheitä tapahtumasta.

Kilpailukyvyn kehittämiseksi jatkuvassa kehittyvässä kilpailussa ei saa jäädä tyytyväisyydentunteeseen kiinni, vaan on jatkuvasti oltava valmiina kehittämään aina pidemmälle. Kuinka tuotantoprosessia voidaan kehittää, jotta kustannuksia voidaan laskea ja tuottavuutta parantaa, jotta voidaan skaalata ja parantaa tulosta? Kuinka tuotteet ovat aina parempia kuin edelliset ja merkittävästi kilpailijoita edellä? Onko syytä saada lisää tuotevariantteja, jotta asiakkaat ovat tyytyväisempiä vai hämmentääkö se asiakasta ja vaikeuttaa ostamista? Voidaanko myyntiä kasvattaa, jos tuotteet saavuttavat asiakkaan nopeammin, vai ovatko varastoinnin nousevat kustannukset turhia, koska asiakkaat haluavat yksilöidympiä tuotteita? Jos asiakkaat haluavat yksilöidympiä tuotteita, onko syytä siirtyä tilauksesta suunnitteluun vai onnistuuko esimerkiksi massaräätälöinti, jossa tuotteeseen saa jonkin asiakkaan haluaman pienen yksityiskohdan, jotta se tuntuu enemmän omalta, mutta se olisi helppo vain lisätä valmiiseen tuotteeseen ilman tuotannon muokkaamista ja hidastamista?

Yrityksellä voi olla myös useampi tilauksen kohdennuspiste riippuen tuotteiden kysynnästä, varioituvuudesta, varastointimahdollisuudesta ja toimitusajan kriittisyydestä. Eri kohdennuspisteet näkyvät käytännössä myynnille ja asiakkaalle erilaisina toimitusluokkina. Mikä on oikea ratkaisu juuri sinun yrityksellesi?

Polarbaths

Kuinka sitten olisi syytä toimia omassa kehittelyn alla olevassa liiketoiminnassani? Luonnollisesti sitä on hyvin vaikeaa sanoa varmaksi. Alun perin oli tarkoitus lähteä myymään ulkoisen tuottajan tuotteita, mutta sitten tuli idea kehittää tuotetta aivan uudelle tasolle uuteen suuntaan. Joka tapauksessa vaihtoehtoja on useita, sillä on mahdollisuus ostaa osakomponentteja useammalta toimijalta ja hoitaa kokoonpano itse tai ulkoistaa myös se, tai sitten hoitaa itse koko prosessi. Itse jos koko prosessin hoitaa on helpoin optimoida kustannukset ja ylläpitää ja kehittää laatua. Tuotekehityksestä haluan luoda jatkumon, oli kyse sitten uudesta teknologiasta tai materiaaleista ja tähänkin helpointa olisi vaikuttaa, jos tuotannosta olisi itse vastuussa. 

On ehkä syytä alkaa pohtimaan asiaa tuotantomuotojen näkökulmasta. Tuotevariaatioita on oltava erilaisia, sillä asiakkaiden tarpeita on erikokoisille paljuille. Myöskin monet asiakkaat varmasti haluavat päästä vaikuttamaan ulkomuotoon ainakin jonkin verran. Siksi ulkopanelointiin olisi mahdollisesti tarve saada värivaihtoehtoja ja ehkä myös hieman erilaisia panelointeja. Myös varustelun tarpeissa on varmasti eroa. Haluaako asiakas esimerkiksi juomatelineitä, led-valoja tai poreita. Nämä kuitenkin ovat melko helppoja tehdä moduuleiksi, joten suunnittelua ei tarvitse aloittaa ainakaan jokaisen tuotteen kohdalla alusta. Järkevintä voisi siis olla tilauksesta kokoonpano, jolloin asiakkaalla on valtaa lopputuotteeseen, mutta toimitusaika pysyisi kohtuullisena. Aika näyttää minkälainen on varastoinnin tarve. Jos variantteja tekee tarpeeksi vähän voi olla kohtuullista myös pitää muutamia tuotteita varastossa valmiina, jotta tilauksen saaminen voisi olla nopeampaa, mutta tällaisissa isommissa hankinnoissa en usko tilausajan olevan suurin kynnyskysymys.

Tuotannossa on meidän kohdallamme oltava valmiita tekemään yhteistyötä, sillä esimerkiksi suodattimia tai porelaitteita tuskin on kannattavaa alkaa tekemään itse. Kuitenkin jos tilausvolyymi kasvaa tarpeeksi suureksi on mahdollista saada yhteistyöyritys, joka niitä tuottaa kehittämään näiden komponenttien laatua meille sopivammiksi. Ainakin osa komponenteista tulisi siis ostotavarana.

Tuotannon sijaintikin on osittain kinkkinen asia. Päämarkkinamme pyrimme saamaan Keski-Eurooppaan, mutta markkinaa on vahvasti myös Pohjoismaissa. Suunnittelu ja tuotekehitys sijainnee toistaiseksi Suomessa. Kuitenkaan päämarkkinatavoitteen ollessa Keski-Euroopassa ei liene järkevää tuoda tuotantoa Suomeen kalliin työvoiman piiriin, sillä tuotannon kustannukset, sekä rahtikustannukset kasvaisivat. Tämän vuoksi olemme alkaneet kartoittaa tuotantomahdollisuuksia edullisen työvoiman markkinoilla Puolassa ja Baltiassa, koska jos tuotantokustannukset saadaan edullisimmiksi ja rahtikustannuksetkin laskevat, voidaan kannattavuutta parantaa ja tuotekehitykseen satsata jatkossakin vielä enemmän. EU-alueella on hyvä yrittää ja tuottaa, sillä vapaa kaupankäynti ja esimerkiksi EU-rahoituksen mahdollisuus nousee suureen merkitykseen.

Kokonaisuutta tuotannon kautta on vielä mahdoton hahmottaa ennen kuin olemme projektissa vielä pidemmällä, mutta oppia on ehtinyt kerätä jo valtavasti tässä puolessa vuodessa. Jatketaan sitä.