’’Nothing can change until the unsaid is spoken.’’

Mikään ei voi muuttua ennen kuin ääneen sanomaton on puhuttu.

Näin alkaa Camilla Tuomisen kirja Johda tunteita – Menesty työelämässä -teos.

Käsitin, että lauseen voisi ymmärtää kahdella eri tavalla. Joko muutoksen edellytyksenä ihmisten täytyy lakata vaikenemasta ja kertoa ajatuksiaan enemmän ääneen. Tai ihmisten tulee kyetä sanoittamaan ääneen viestejä, jotka lähtökohtaisesti ovat jotain muuta, kuin sanoja. Tällaisesta esimerkkinä eleet ja ilmeet, joiden taustalla vaikuttaa tunteet.

Harmillinen ennakko-oletukseni oli, että Johda tunteita – Menesty työelämässä -kirja on pintapuolista ’’Kaikki tunteet on sallittuja ja tärkeitä’’ puhetta tunteiden maailmasta. Onnekseni sain katua etukäteen muodostamaani oletusta heti kirjan ensimmäisellä sivulla.

Camilla kirjoittaa, että ellemme herää ymmärtämään ja johtamaan tunteita, intohimoiset ja aidosti tuottavat tyypit vaihtavat yrityksistä muualle ja jäljelle jää tekopyhiä zombeja, jotka yrittävät suorittamisella ja rajallisella järjellä päihittää tekoälyn.

Tunteista voi puhua, kuten ne olisivat ihmisyyteen kuuluva fossiilinen taakka ja Nora Robertsin hömppäkirjallisuuden menestyksen salaisuus. Tai niin, että tunteet ovat ihmisyyden jalokivi ja niiden oikeanlainen johtaminen yrityksessä on luja kilpailukyky jokaisella markkinalla.

Tunteiden prosessointi ensiaskeleena intuitiivisuuteen

Tuominen keskittyi kirjassa tunteisiin ja tunnetilojen käsittelemiseen. Kuitenkin itse sain suurimman arvon kirjan oppien kirkastaessa taitoa herkistää omaa intuitiotani. Sen vuoksi en referoi tähän tekstiin itse kirjaa, vaan ilmaisen oivalluksen, jonka kirjan anti minulle mahdollisti.

Tunteita voi nimetä sadoista tuhansiin. Sen lisäksi, että koemme perustunteita, kuten ilo, jännitys, viha, niin niiden taustalta löytyy mielestäni hienovaraisempia tunteiden juonteita. Omalle tunnemaailmalle herkistyminen esimerkiksi meditaation avulla vie lähemmäksi niitä. Jos perustunteita kuvattaisiin väreinä, niin tunteiden juonteet olisivat sävyjä. Kirkkaan punaisen vihan alta löytyy viininpunainen rajojen tunnistaminen tai hailakan punainen sisäisen lapsen huomion tarve.

Keltaisen ilon takaa voi huomata voikukan värisen lapsenomaisen ihmettelyn tai viljapellon sävyisen tunteen, kun on tullut peilatuksi toiseen elävään olentoon. Koen, että huumorin avulla peilaamme itseämme toisiin etsien yhteyttä ja oman olemassaolon tunnustamista. Kun jaamme ystävän kanssa huumorista syntyneen ilon, tulen omana persoonana näkyviin ystävälleni ja voimme kokea yhteyttä erillisinä ihmisinä.

Rauhasta kumpuava intuitio vai pelon synnyttämä tunne

Ajatuspolkuni lähti harhailemaan tunteiden sävyihin. Se täytyi kuitenkin ilmaista, koska tunteiden sävyjen ymmärtäminen on tie oman intuition kuuntelemiseen.

Mielestäni intuitiota ei ole hallitsevan tunnetilan perusteella ilmaistu lause, kuten epävarmuudesta kumpuava ’’Kuuntelin itseäni ja minusta vain tuntuu, ettei minun kuulu tulla tänään juhliin.’’ Se on itsensä väistämistä perustaen kaiken primitiivisen tunteen voimalle.

Sen sijaan epävarmuudessa asuva arvottomuuden sävy voi johdatella syvemmän tiedon pariin. ’’Minusta tuntuu, etten ole riittävän arvokas ja ansainnut persoonalleni varattua tilaa illan juhlista.’’

Mielestäni tunteen pilkkomisesta pienempiin osiin saa suuremman hyödyn itselleen. Edellä mainittu esimerkki auttaa itseäni tunnistamaan, milloin on kyse intuitiosta ja milloin tunteesta.

Vaikka intuitio ei ole tunnetilaa, niin tunteiden prosessointi auttaa oman intuition tunnistamisessa. Jos miellämme intuition kristallina ja tunteet sitä ympäröivänä kalliona, niin kallio täytyy rapsuttaa kristallin ympäriltä pois, että voimme havaita sen selkeästi. On kuvaavaa, että kallioperää ei räjäytetä, ettei kristallit mene mukana. Myöskään omaa tunnemaailmaa ei voi prosessoida nopeassa tahdissa ja paljon kerralla, sillä se veisi turtumista kohti herkistymisen sijaan.

Hyvin useat suurien yritysten, poliittisten liikkeiden ja ilmiöiden perustajat toimivat intuitionsa ohjauksessa. He ovat ymmärtäneet, että alussa mainittu järjellä kilpaileminen ei vedä vertoja intuitiivisiin alitajunnan antamiin vastauksiin. Myös tutkimusten mukaan yli 90 prosentilla työstään parhaiten suoriutuvilla ihmisillä on korkea tunneäly. Mielestäni ihmisen kyky tuntea, aistia maailmaa ja kerätä alitajuntaan tietoa on ominaisuuksista kauneimpia ja taito käyttää niitä on yksi menestyksen avaimista.

Tunteiden valintatalo

Ettei reflektio jää oivalluksessa kellumisen tasolle, niin tuon esille kirjasta kärjen, joka osui ja upposi minulle. Camilla kirjoittaa: ’’Moni valikoi sisältä kumpuavia tunteitaan ja painaa epämieluisat tunteet takaisin pinnan alle. ”En voi olla kateellinen, minähän olen innokas, voimakas ja reipas!” Samalla luomme tajuamattamme aikapommia sisällemme.’’

Tunnistan valikoivasta käytöksestä itseni. Huomaan, että pinnan alla minulla on parhaimmillaan kymmeniä tunteita samanaikaisesti. Arvostan niitä kaikkia, eikä määrä itsessään haittaa. Ongelma syntyy, kun vahvistan valheellisesti palaverissa pientä innostumistani, kun aidosti minua turhauttaisi. Valikoivaa tunneshoppailua harrastaessa pääsee näennäisesti helpommalla, kun ei anna positiivisten tai negatiivisten tunteiden horjuttaa suoritusmoodia. Mutta samaan aikaan se on itsensä piilottamista näkyviltä ja omien rajojen hämärtymistä.

Muumien Näkymätön Ninni muuttui läpinäkyväksi, kun lakkasi elämästä aitoja tunteitaan. Ninni sai näkyvän muodon takaisin, kun suuttui ja antoi vihan näkyä ulospäin.

Viidakko on vapautettu hallinnasta

Kirjassa puhutaan toisinaan kyvystä hallita omia tunteita. Toisessa kohtaa se muotoillaan tunteiden johtamisena. Luulen, ettei kirjan kirjoittaja ole tarkoittanut hallintaa kontrolloimisena, mutta siitäkin huolimatta haluan tuoda esille johtamisen ja hallitsemisen eron. Sanat itsessään jo kertovat niiden luonteesta. Johtaminen viittaa johdattelevaan ja johdatukseen. Hallitsemiseen liittyy haltija, joka viittaa omistajaan tai määräysvaltaa nauttivaan ihmiseen.

Kun puhun ihmisestä, pidän sen vertaamisesta erilaisiin ekosysteemeihin, kuten koralliriuttaan, peltomaahan tai tässä tapauksessa viidakkoon. Jos ihminen on itse sademetsä, niin ihmisen tunnemaailma on sen hersyvä kasvisto. Jos ihminen yrittää muokata ekosysteemistään hetkellisesti sopivan, eli katkoo liaanit niiden tullessa tielle tai leikkaa suuret Kolibrikukat niiden varjostaessa liikaa, niin systeemi kärsii. Jos ihminen lipuu vähitellen tunteiden kontrollointia kohti, niin huomaamattaan ihmisen tunnemaailma alkaa muistuttamaan alas leikattua sademetsää. Paikkaa, jossa ei näe enää rantapallon kokoisia kukkia tai suunnattoman korkealle jatkuvaa vehreyttä. Sitä muutaman sentin korkuista säntillistä maanpeitekasvillisuutta sitten leikataan fiskarseilla, joka toinen päivä, ettei se menetä muotoaan ja ala rönsyilemään.

Vaikka ihmisen oma sisäinen sademetsä tuntuu joskus läpäisemättömältä, ja hyvin epäjärjestelmälliseltä niin sen vaalimisen voi todeta kannattavaksi, kaikkea kauneutta katsellessa.

Käytännön taso

Kirjan anti ei suonut minulle yksittäistä oivallusta, jonka vien arkeeni. Kuitenkin vahvistin näkemystäni tunteiden käsittelyn ja ilmentämisen tärkeydestä. Toisinaan tunnetyöskentely tuntuu niin intensiiviseltä, että siitä tarvitsee lomaa. Mietin, voisiko tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen olla kevyempää?

Pidän meditoimisesta ja sovellan sitä eri tavoin elämässäni. Sen aikana itseni läpi virtaa paljon erilaisia tunnetiloja. Kerroin aiemmin, kuinka liitän nyt tunteet väreihin. Vien käytäntöön uuden meditaatiossa tapahtuvan visualisoinnin, jossa edessäni leijailee eri värisiä ja muotoisia esineitä. Ne kuvaavat tunteita. Poimin niitä ja annan itseni intuitiivisesti löytää siitä eri sävyjä, jotka kuvaavat tunteiden juonteita. Näin saan selville mitä esimerkiksi ylpeyteen ja kyynisyyteen liittyy ja miten ne yhdistyy toisiinsa.

Tunteiden käsittelyn askeleet

1. Hämmennys – Mistä tämä oloni yhtäkkiä tuli? Miksi reagoin näin?
2. Tunteen tunnistaminen ja nimeäminen – Minkä niminen tunne on? Tunnistanko sen vivahteet?
3. Tunteesta oppiminen, yhteyksien ymmärtäminen – Mikä asia pelottaa? Missä tunne tuli ja mikä sen laukaisi? Missä pelko tuntuu? Mitä muita tunteita tähän liittyy?
4. Hyväksyä reaktio ja neutraloida se objektiivisella tarkastelulla
5. Valinta toimia seuraavalla kerralla itselle suotuisammin saman triggerin yllättäessä