Luin kirjan Itsetuntemus ja johtajuus II: Järjen ja tunteen vuoropuhelua, jonka on kirjoittanut Antero Toskala. Pidin Itsetuntemus ja johtajuus osa ykkösestä sen verta paljon, että halusin lukea tämän toisen osan. Minun ajatustavalleni Antero Toskalan tapa kirjoittaa sopii hyvin ja pidän siitä.

Tulen tämän reflektion heijastamaan omaan yksilön kehitykseen ja ongelmiin. Johtajuus osa ei ollut niin isona mielenkiintona tässä kirjassa kuin tuo itsetuntemus osio.

Minulla on ollut jo pitkään todella paljon erilaisia haasteita arjessa ja muutenkin elämässä. Tarvitsen hieman tunne ja motivaatio puolella remonttia. Olen osannut olla järkevä monessakin eri tilanteessa ja asiassa ja ajatella järkevimmän tavan toimia. Mutta ongelma on aina tullut siinä, että ei kiinnosta enkä saa itseäni sitä suorittamaan. Aikaisemmin luin ja reflektoin UnFuck Yourself kirjan, ja sen jälkeen olen saanut hyviä motivaatio puuskia, ja ajatusmallini tekemistä kohtaan on muuttunut jonkin verran, mutta se vaatii vielä työtä. Ajatustyö siis kyllä onnistuu, mutta suorittaminen ei.

Olen jo heijastanut ihmismielen mallin ja tavan ajatella omaan arkeeni ja olen huomannut eri tunnepuolilla itselläni puutteita. Vastoinkäymiset ovat painaneet alas, vaikka osaan ajatella oppimaani sieltä silti positiivisesti läpi. Liikunnan ja ihmiskontaktin vähentyminen vuonna 2020 on myös tappanut motivaatiotani ja tekemisen tasoani huomattavasti. ”Puolet työstä on tiedostaa ongelma ja puolet tehdä sille muutos.” Olen jo saanut myös asioita tehtyä tuosta noin vain ja sitten on tullut todella hyvä fiilis, kun olen vain tehnyt enkä märissyt, että ei kiinnosta ja vältellyt tekemistä pidempään. Mutta tuntuu, että koko ajan tulee vastaan erilaisia ylitsepääsemättömiltä vaikuttavia ongelmia ja esteitä ja kiinnostus näihin konfliktitilanteisiin on nyt minulla ihan nollissa. Nytkin sain hyvän rytmityksen kirjojen lukemiseen ja reflektioiden kirjoittamiseen ja sitten uusi paskapallo hyppää minun niskaani. Kolmen ja puolen vuoden parisuhteeni sai loppunsa syystä x. Olen ollut tuhansien eri tunteiden vallassa ja olo on ollut hirveä. Keskittyminen lukemiseen on mitätön, mutta yritän itseäni pakottaa koska nyt on oikeasti pakko.

Sain itselleni pienen hymyn kasvoille, kun otin hyllystä seuraavan kirjan ja se oli siis tämä ”Järjen ja tunteen vuoropuhelua” tiesin heti, että saan mahdollisesti jotain hyötyä tästä irti tähän elämäntilanteeseeni. Olen ajatellut mikä on fiilikseni tunnepohjaisesti tästä asiasta, ja mikä on järkevin ajatus jatkoa varten. En osaa siltikään päättää, koska muutos tulee sattumaan ja ihmisenä pelkää muutoksia. Myös tällaisessa tunteiden sekasopassa on vaikea yhdistää tunne- ja järkiajatukset yhteen. Kirjan eri kappaleiden luettua ja sitä hetken ajateltua olen saanut osan ajatuksistani selkiytymään ja kasvattanut positiivista kuvaa tulevasta muutoksesta, joten se ei pelota minua niin paljoa enää. Olin tosiaan tuon tapahtuman seurauksena todella maissa ja en osannut oikein tehdä mitään. Pakotin laittamaan ajatukseni muualle ja aloin lukemaan tätä kirjaa, koska se auttaa ajattelemaan muuta ja tämä pitää minun kumminkin lukea. Sain itseni rauhoittumaan huomattavasti, kun ajattelin eri tunnepohjaisten tekstien jälkeen asiaa. Tämä kirja on myös saattanut toimia paremmin minulle kuin asiasta puhuminen jollekin tai joillekin. En ole siis vain hokenut ajatuksiani vaan olen lähtenyt heijastamaan niitä ja vertaamaan eri valoissa. En osaa siltikään vielä varmaksi sanoa, että mitä tulen tekemään tälle asialle. Olen liian luottavainen, kiintyvä ja puolesta ajattelija. Ajatukseni koko ajan yrittävät unohtaa asiaa ja antaa kaiken anteeksi ihan sama mitä paskaa minulle tehdään. Olenko liian kiltti ja helppo vai mitä? Olenko erilainen ja muista poikkeava vai ajatteleeko ihmiset tämmöisissä tilanteissa aivan samanlailla?

Eikö tämä ole reflektoimista parhaimmillaan? Kirjan tiedon ja ajatusmallinnukset pystyn suoraan heijastamaan arkeeni ja pystyin ja muutaman päivän sisällä saamaan hieman kehitystä.

Mutta kumminkin kokonaisuudessaan olen saanut hyvää harjoitusta nyt tunteiden säätelyyn ja prosessoimaan tunteita ja ajatuksia. Johtajuus painotteinen tämä kirja oli ja olen kyllä saanut siihenkin asiaa mitä varmasti tulen viemää käytäntöön sitten, kun sille on oikea hetki ja paikka. Johtajana tunteiden siirtäminen, käyttö ja hyödyntäminen on tärkeää mutta aina ei ole oikea hetki sille. Todella paljon painotettiin siihen, että kannattaa käyttää hyödyllisesti tunteet ja suorittaa ne myös loppuun. Koska jos johtaja ei osoita tunteita alaisia kohtaan ja henkilökohtaisia tunteita sivuuttaa, niin alkaa aggressiivisuus äkkiä nousemaan ja keskittyminen painottuu negatiivisiin asioihin. Tällaisena itseni näen. En purkaisi tunteita työpiirissä ikinä, koska ”ne ei kuulu sinne”. Nyt olen saanut siihenkin erilaisia näkemyksiä ja ajatukseni asiasta on muuttunut, mutta en osaa vielä sanoa miten sen saan näkymään käytännössä.