Perttu Pölösestä kuulin ensimmäistä kertaa Jamkin avajaisissa, jossa hän esiintyi etäyhteyden kautta. Hänen puheestaan hehkui innostuneisuus ja erilaisuus. Kun kuuntelin Pölöstä, huomasin hänessä jotain todella erilaista kuin muissa. Pölönen on nuorella iällään kerennyt saavuttamaan jo niin paljon ja uskon, että hänellä on mahtava tulevaisuus edessä.

 

Jamkin avajaisten jälkeen halusin lukea Pölösen kirjoittaman kirjan Tulevaisuuden lukujärjestyksen. Oli maanantai ja olin kirjoittanut itselleni ylös, että tänään pitää käydä kirjastossa lainaamassa Pölösen kirja. Menin kuitenkin ensin aamun treeneihin. Treenien päätteeksi valmentajamme Tapu palkitsi minut kirjalla, eikä ihan millä tahansa kirjalla vaan Tulevaisuuden lukujärjestyksellä. Tapulla on tapana palkita meidän tiimiläisiä hyvästä työstä ja erilaisista saavutuksista erilaisilla kirjoilla ja samalla rohkaista meitä lukemaan mikä on mielestäni ihanaa! Olin todella otettu, että Tapu oli huolella kuunnellut, kun olin maininnut Pölösen kirjasta.

 

Illalla pääsen kotiin ja alan lukemaan uppoudun tekstiin huolella. Ensimmäisenä Pölönen kertoo teknologiasta, joka kehittyy hurjaa vauhtia. Robotiikka on muutenkin ollut viime aikoina paljon esillä. On paljon puhetta siitä korvaavatko robotit meidät kokonaan ja vievätkö he meiltä työpaikat. Minun mielestäni robottien kehityksessä hienoa on se, että robotit pystyvät tekemään perinteisen työn, joka vapauttaa ja siirtää meidät ihmiset luovimpiin töihin. Robotit myös nopeuttavat tuotantoa, ratkaisevat matemaattisia yhtälöitä nopeammin sekä voivat työskennellä 24/7. Me ihmiset taas omaamme empatian kyvyn, tunteet ja luovan ajattelemisen kyvyn. Robotit pystyvät toimimaan niiden rajojen sisällä, jotka niille on annettu, ne eivät ymmärrä esimerkiksi sanaa muutama, koska se ei ole tarkka luku. Robotit eivät myöskään ymmärrä murretta tai sarkasmia. Tässä me ihmiset olemme vielä parempia ja tulemme pitkään vielä olemaan, ehkä jopa aina.

 

MAAILMA KEHITTYY MIKSI EI KOULUTUS?

 

Pölönen puhuu, siitä kuinka koulujen pitäisi siirtyä opettamaan nuorille enemmän luovia aineita luonnontieteiden sijasta. Musiikkia, Kuvataidetta, rohkeutta, empatiakykyä, oma-aloitteisuutta sekä luovuutta. Tästä olen ihan samaa mieltä. Olen aina ollut nykyistä koulutus systeemiä vastaan. Minusta on naurettavaa, että meille opetetaan vieläkin samoja asioista mitä mummoni on käynyt koulussa. Olen tosissani olin mummollani kylässä, ja hän näytti minulle vanhasta kouluvihkostaan muistiinpanojaan, huomasin että meille opetetaan vieläkin ihan samoja asioita. Miten voi olla mahdollista, että maailma kehittyy koko ajan hurjaa vauhtia, mutta koulutus systeemi pysyy ihan samana.

 

Ammatit vaihtuvat ja koko ajan kaikenlaisista töistä tulee enemmän yrittäjämaisia. Enää yksi koulutus ei valmista sinua yhteen ammattiin niin kuin ennen.  Tunnen itseni niin onnekkaaksi, että olen Tiimiakatemialla, koska jos joku koulu voi valmistaa minua tulevaisuuden haasteisiin niin se on akatemia. Meidän oppimismallimme on jotain erilaista kuin missään muualla, se on luovaa ja itsenäistä, oppimme muilta ja itseltämme, jaamme tietoa ja opettelemme asioita, jotka meitä kiinnostavat ja ovat meille tärkeitä. Uskon, että akatemian jälkeen olen enemmän kuin valmis tulevaisuuden työelämään.

 

 

”ET OLE KOSKAAN LIIAN VANHA OPPIMAAN. ET OLE KOSKAAN LIIAN NUORI JOHTAMAAN”

 

Minusta on ihanaa, kuinka akatemialla korostetaan elinikäistä oppimista. Treeneissä opetamme joka viikko toisillemme jotain uutta, opimme vanhemmilta tiimiyrittäjiltä sekä joskus teemme oivalluksia nuorempien tiimiyrittäjien kanssa. Tietoa jaetaan ja kirjoja luetaan ja niistä opitaan taas lisää. Onnistuneet projekti tarinat jaetaan koko talolle vahvareissa ja mikä parasta myös epäonnistumisen kokemukset jaetaan. Oppiminen on meillä joka päiväistä ja se on ihan huippua!

 

Maailmassa on niin paljon tietoa ja kehitys menee kovaa vauhtia eteenpäin, koskaan en tule tietämään kaikesta kaikkea mutta haluan säilyttää oppimisen himon elämäni loppuun saakka. Ennen luulin, että kun koulut on käyty niin enää ei tarvitse oppia yhtään mitään. Nykyään tuo ajatus ei enää edes toimisi, koska monet opiskelevat uusia ammatteja, käyvät jatkokoulutuksia sekä saavat lisäkoulutuksia työpaikoilla, mutta tuo kaikki on meille vain iso plussa. Oppimiseen liittyy uteliaisuus. Haluat tietää jostain asiasta lisää, koska olet utelias. Pölönen kuvaa uteliaisuutta menestyvän yrittäjän kulmakiveksi. Tarvitsemme uteliaisuutta kehittäessämme uusia ratkaisuja, sekä ideoita, joista jonain päivänä syntyy yrityksiä.

 

”Et ole koskaan liian nuori johtamaan”. Ennen yrityksiä ovat aina johtaneet vanhat hyvin koulutetut ihmiset. Yleisesti vielä mies henkilöt. Nykyään maailma on muuttunut ja yrityksien johtoasemiin on noussut myös nuoria energisiä, uteliaita ja rohkeita johtajia. Nuorilla ei ole suurta työkokemusta, joka tulee iän mukana, mutta meillä on niin paljon mutta annettavaa. Pölönen puhuu siitä, kuinka yrityksien pitäisi yrittää laittaa eri ikäiset ihmiset työskentelemään yhdessä. Sillä vanhemmalla sukupolvella on paljon tietoa ja viisautta ja meillä nuorilla on tuoreita näkökulmia, rohkeutta ja uusia ideoita. Kun laitamme tiimiin mahdollisimman erilaisia yksilöitä saamme parhaan mahdollisin tuloksen, sillä kaikilla on jotain annettavaa. Näinhän me jaamme tiimit Tiimiakatemiallakin. Mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä samaan tiimiin ja se muuten toimii. Joka päivä opin jotain uutta ja olen myös oppinut paljon itsestäni ja kuinka työskentelen erilaisten ihmisten kanssa.

 

Tällä hetkellä minäkin olen nuori johtaja. Viikko sitten minut valittiin tiimimme tiimiliideriksi. Sen jälkeen olen pohtinut asiaa ja tajunnut, että minä olen tiimimme nuoremmasta päästä sekä jollain tavalla myös ehkä sieltä kokemattomammasta päästä. Tämä on suuri haaste ja joillain tavalla se myös vähän pelottaa minua. Toisaalta olen valmis tekemään paljon töitä sen eteen, että olisin juuri sitä mitä tiimimme tarvitsee juuri nyt. Nuorena ja kokemattomana johtajana minusta tuntuu, että joudumme todistelamaan osaamistamme ja kyvykkyyttämme enemmän. Onneksi täällä ollaan oppimassa ja voin täyttää isot saappaat rauhassa. Uskon, että tämä on iso kasvamisen ja oppimisen mahdollisuus.

 

MITÄ AJATTELET TULEVAISUUDESTA?

 

Pölönen neuvoo, että kun sinulta kysytään mitä ajattelet tulevaisuudesta sinun kannattaa vastata ”En malta odottaa”. Aloin tarkemmin miettimään mitä minä itse vastaisin. Olen hetkessä eläjä. Tietenkin mietin tulevaisuutta siltä kannalta, että minkälaisesta urasta haaveilen Tiimiakatemian jälkeen ja minkäköhän laista elämäni on viiden vuoden päästä sekä mitä haluan siihen mennessä saavuttaa. Haluan saavuttaa jotain suurta ja olla menestynyt, haluan matkustaa ja nauttia elämästä, kaikista eniten haluan olla onnellinen. Mietin myös paljon, miten tiimimme edistyy näiden vuosien aikana ja mitä me haluamme tulevaisuudessa tiiminä saavuttaa. Tuntuu, että tiimissämme monella on jo tarkka oma haave, mutta toivon, että voimme myös luoda yhdessä jotain mahtavaa. Olen samaa mieltä, en malta odottaa tulevaisuutta, vaikka kuinka tykkäänkin myös nykyhetkestä.

 

PARHAAT KOTILÄKSYT

 

Kun joku ei toimi anna palautetta ja auta kehittäjiä tekemään siitä parempi

 

Välillä on vaikeaa antaa rehellistä palautetta, koska ei halua loukata toisen tunteita tai saada heille oloa, että työ, jonka he ovat tehneet on ollut turhaa. Silti on tärkeää muistaa, että palautteen avulla kehitytään, se ei ole toisen haukkumista vaan se on toisen auttamista. Usein ulkopuolinen näkee asioita, joita itse ei näe. Toinen voi antaa uusia näkökulmia ja huomata puutteita. Myös akatemialla on tärkeä antaa toisille rehellistä palautetta, sen avulla kehitymme. Viime vuonna tiimimme palaute treenit olivat parhaat treenit, jotka meillä oli. Vaikka aluksi palautteen antaminen tuntui haastavalle, alkoi se sujumaan pikkuhiljaa. Opin myös itsestäni ja omista kehitys kohteistani muiden tiimiläistemme ansiosta.

 

Uskalla kokeilla. Muista, että kaikesta selviää häpeällä

 

Tiimiakatemialla me opimme tekemällä ja kokeilemalla ideoitamme. Kokeileminen vaatii rohkeutta. Niin kuin Pölönen toteaa, kaikesta selviää häpeämällä. Mieti mikä on pahinta mitä voi käydä? Luultavasti pahin mahdollinen loppu tulos, ei edes ole niin kamala kuin aluksi ajattelet. Jos emme kokeile emme, koska voi saavuttaa mitään uutta emmekä  voi oppia virheistämme tai onnistumisistamme.

 

Tee asioita, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle. Ihminen on luovimmillaan silloin kun hänellä on hauskaa!

 

Kun aamuisin herään ja matkaan kohti akatemiaa olen yleensä aina jo valmiiksi hyvällä tuulella ja jos en vielä ole niin viimeistään tiimiläisemme saavat minulle hyvän mielen aikaan. Akatemia on mulle yksi mun happy place, siellä mun on hyvä olla. Uskallan sanoa mielipiteeni, sillä tunnen oloni turvalliseksi ja pystyn luottamaan ihmisiin ympärilläni. Pystyn myös olemaan luovimillani, koska en pelkää esittää ideoitani ja saan aina talon sisältä niin paljon hyvää energiaa. Tämmöisessä työyhteisössä on mahtavaa työskennellä!

 

 

Kysy mielipiteitä vanhuksilta, nuorilta ja kaikilta siltä väliltä

 

Meillä on niin paljon opittavaa toisiltamme! Vanhempi sukupolvi omaa pitkän työkokemuksen ja tietää enemmän historiasta ja siitä, kuinka asioita on ennen hoidettu. Me nuoret olemme täynnä energiaa ja uusia ideoita. Kun jaamme ajatus maailmojamme voimme oppia toisiltamme valtavasti ja kehittää yhdessä uusia ideoita. Erilaisuus on vahvuus, mitä enemmän meitä on ja mitä erilaisia olemme sitä enemmän meillä, on annettavaa toisillemme. Joukossa on voimaa.

 

Ole, monipuolinen! Täytä viikkosi erilaisilla ajanvietteillä

 

Mikään viikkoni ei ole samanlainen. On tietynlaisia rutiineja kuten maanantain ja perjantai aamun treenit sekä tiistain viikkopalaveri. Keskiviikko iltaisin kokoonnumme aina kaveriporukalla tekemään jotain kivaa ja viikonloput olen yleensä töissä. Silti muuten päiväni rakentuvat erilaisista tehtävistä ja asioista, joita rakastan tehdä. Täytän kalenterini aina viikko kerrallaan, jotta muistan mitä kaikkea minun pitää hoitaa. Lisäksi teen listan, johon kokoan viikon tärkeimmät asiat. Erilaisuus on ihanaa!

 

Älä hukkaa hyvää kriisiä! Siinä sinulla oiva mahdollisuus oppia jotain.

 

Nyt jos koskaan elämme kriisin keskellä. Korona on epidemia, joka vaikuttaa koko maailmaan ja paluuta tunnettuun entiseen ei ainakaan kokonaan enää ole. Nyt meillä on oppimisen paikka. Vaikka korona on aiheuttanut paljon harmia ja positiivisia puolia on vaikea löytää pitää meidän silti pysyä toiveikkaina. Korona on suorastaan työntänyt meitä uusien ratkaisujen kehittämiseen. Nyt teemme paljon asioita, joita emme ennen tehneet, mutta tulemme tulevaisuudessa jatkamaan. Tämä kriisi tuo meille paljon mahdollisuuksia ja lisää oppeja meidän vain pitää osata ottaa siitä kaikki mahdollinen irti.

 

Ulkoiluta aivojasi. Vähän kuin koiraa, joka päivä. Vie mielesi lenkille.

 

Huomasin viime keväänä, kuinka tärkeää ulkoilu on. Koronan takia jouduimme viettämään paljon aikaa sisällä, eikä oman kodin ulkopuolella tullut käytyä kuin ruokakaupassa. Pitkät päivät zoomissa ja koneella tuntuivat puuduttaville ja saivat aivoni ihan mössöksi. Aloin käymään kävelyillä keskellä päivää ja iltaisin ulkoilu piti minut virkeänä ja keskittymiskykyni huomattavasti parempana. Joka päivä on tärkeää saada raitista ilmaa. Nyt kun ulkona saa taas liikkua normaalisti ja akatemiakin on palannut normi arkeen, saan joka aamu kävellä piippukadulle. Kävelen sinne noin 15 minuuttia. Se on juuri sopiva kiva pieni aamulenkki, jolla saan päivän hyvin käyntiin.

 

Loppu mietteet

 

Tulevaisuuden lukujärjestys on kirja, jota suosittelen ihan kaikille iästä ja ammatista riippumatta! Se avartaa omaa ajatus maailmaa ja antaa hyviä vinkkejä sekä inspiroi ajattelemaan boxin ulkopuolelta. Tämmöisiä kirjoja haluan lukea enemmänkin. Aion ottaa koppia Pölösen antamista kotiläksyistä sekä neuvoista. Sekä hyödyntää saamiani oppeja ja innostusta. Rakastan sitä, kun esseetä kirjoittaessani saan täydellisen flow tilan. Kaikki muu unohtuu ympäriltäni ja aika vain juoksee eteenpäin. Tähän on hyvä lopettaa ja alkaa lauantai illan viettoon.