Tulevaisuuden identiteetit

Kirjoittaja: Lauri Puurula

23 tammikuun, 2022

Lähdeteos: Tulevaisuuden Identiteetit

Lähdeteoksen kirjoittaja: Perttu Pölönen

Teoriapisteet: 2

Millainen on minun Identiteettini?

Jostain syystä minun oli tosi vaikeaa vastata tähän kysymykseen. Aluksi mieleeni ei tullut mitään sanaa, miten voisin kuvailla identiteettiäni. Kaikilla meillä on identiteetti, mutta silti se on vaikea pukea sanoiksi. Onko identiteetti vain lista adjektiiveja, jotka kuvailevat millainen olen vai määrittyykö identiteettimme tittelimme ja työroolimme mukaan. Identiteetti on molempia näitä ja paljon muuta. Esimerkiksi minä olen Suomalainen mies ja Pohjoispohjanmaan poika, mutta en esittele itseäni ikinä näillä termeillä, sillä en pysty identifioitumaan näihin termeihin. Oma mielikuvani perinteisestä Suomalaisesta miehestä tai Pohjoispohjanmaan pojasta on ristiriidassa sen kanssa, millainen olen ja vielä tärkeämpää, millainen haluan olla. Identiteetillemme on tärkeää tehdä sellaisia asioita, joita haluamme tehdä, sillä jos teemme asioita, joita emme halua tehdä identiteettimme joutuu ristiriitaan. Tällaisissa ristiriita tilanteissa tuntuu, kuin olisimme hukassa.

Kaikki ovat varmasti joskus kokeneet valinnanvaikeutta elämässään. Itse muistan kun olin 9-luokalla istumassa opon luokassa ja meidän oli määrä hakea jatko-opiskelemaan kyseisellä tunnilla. Tuijotin tietokoneen ruutua stressaantuneena ja selailin kuumeisesti opintopolun eri koulutusaloja. Minulla ei ollut mitään hajua mitä haluan tehdä, identiteettinikin oli hukassa, en edes tiennyt kunnolla kuka olen ja koulu painosti minua täyttämään seuraavat kolmevuotta elämästäni opiskellen lisää. Kaikki tämä tuntui ahdistavalta ja pienikapinallien sisälläni ei halunnut hakea mihinkään. Lopulta pistin asuinkaupunkini lukion ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, toiseksi vaihtoehdoksi pistin vuoden kestävän klovnikoulun, jonka työllistymis- mahdollisuudet rajoittuivat sirkukseen. Lukioon päästyäni opin ymmärtämään, että tein oikean valinnan, sitoutuminen johonkin valintaan, vaikka se ei silloin vaikuttanut parhaalta oli antoisampaa, kuin kaikkien ovien auki pitäminen ja odottelu. Pölönen sanoi sen hyvin ”Toiseksi tai kolmanneksi parhaasta tulee paras, kun sitoudumme. Ja kun sitoudumme identiteettimme kasvaa.”

Lukion aikana aloinkin vasta ymmärtämään itseäni ja identiteettiäni, mutta nytkin opin joka päivä jotain uutta itsestäni. Minäkuvamme muuttuvat ja niin identiteettimmekin. On myös tärkeää muistaa, että identiteettimme muuttuu myös eri tilanteissa tai oikeastaan identiteettimme eri puolet näkyvät paremmin eritilanteissa. Millainen se minun identiteettini nyt siis on?  Identiteettini on avoin, sillä en salaile asioitani, jos joku minulta kysyy jotain, minä vastaan paitsi, jos salaisuus ei ole minun vaan jonkun toisen en sitä tietenkään kerro. Tämän kertoo myös, että olen rehellinen ja luotettava. Identiteettini on urheilullinen, sillä olen aina ollut atleettinen keholtani ja olen jo kouluikäisenä menestynyt yleensä lajissa, kuin lajissa keskivertoa paremmin. Hauskuus, sillä minulle on tärkeää, että kaikki viihtyvät. Innostus, sillä välillä unohdan mitä ympärilläni tapahtuu, kun innostus ottaa vallan. Tukija, sillä olen mielestäni henkilö, joka tukee vaikeina hetkinä lähimpiäni ja parhaimpina hetkinä tsemppaan heitä. Tasapainoinen, sillä elämäni osa-alueet ovat tasapainossa keskenään. Henkinen, fyysinen ja psyykkinen hyvinvointini ovat minulla kunnossa ja elämäni laatuun vaikuttavat tekijät, kuten liikunta, ravinto, uni, ystävyyssuhteet, parisuhde ja akatemia ovat kunnossa.

Titteli ja sen luomat lukot identiteettiin

Kun kysytään ”kuka minä olen?” tulee litania titteleitä ja nimiä, joiden oletetaan kertovan, kuka me olemme. Mutta oikeasti tittelit ja arvonimet asettavat meitä hierarkkiseen järjestykseen, joka ei kerro meille henkilön identiteetistä mitään vaan hänen sosiaalisesta statuksestaan ja asemasta yrityksessä. Olin viimevuonna Hohkeessa Talouspäällikön roolissa ja tämä tittelin määritteli alitajuisesti, meidän kaikkien käsitystä minun osaamisestani. Monissa projekteissa ajauduin talousvastaavan rooliin ja tein paljon numeroiden parissa hommia, se tietenkin vei aikaani muilta asioilta, joita halusin kokeilla. Talouspuoli tuntui silloin tällöin puuduttavalta, kuitenkin tittelini velvoitti minut hoitamaan sen. Nyt kun tittelini on, tiimiyrittäjä tuntuu, kuin olisin paljon vapaampi ja minua ennen sitoneet kahleet ovat rikkoutuneet.

Tittelin tavoitteleminen on nykyajan ongelma. Kaikki eivät edes ymmärrä mitä suurin osa maailmassa olevista titteleistä tarkoittaa. Monet hakevat erikoisiin rooleihin nykypäivänä, koska eksoottinen titteli viehättää. Se, että voit sanoa itseäsi esim. asiakkuusvastaavaksi on siistiä, mutta mitä se tarkoittaa? Olen tehnyt kuluvan tammikuun aikana jo 5 asiakaskäyntiä, joissa olen tavannut asiakkuusjohtaja, asiakkuuspäällikkö ja asiakkuusvastaava titteleillä toimivia henkilöitä. Kysyessämme viimeisen näistä mielipidettä näistä titteleistä, hän sanoi: ”kaikki nämä tällaiset tittelit asiakkuuspäällikkö, – vastaava ja – johtaja ovat vain naamioita, olemme kaikki myyjiä. Nämä hienot tittelit vain naamioivat meidän perimmäistarkoituksemme ja antavat meille alitajuisesti arvostetumman ja paremman statuksen asiakkaan pään sisällä. Se, että asiakas juttelee asiakasjohtajalle eikä myyjälle antaa hänelle paljon arvostetumman olon” Minun mielestäni kaikki tittelit ovat pääasiassa naamioita, jotka nostattavat meidän sosiaalista statustamme korkeammalle, mutta ne jotka esittelevät itsensä titteli ensin hakevat luultavasti enemmän hyväksyntää kuin arvostusta.

Antaako identiteettimme meille merkitystä?

Se mikä minua erityisesti kiehtoo titteleiden käyttämisessä oman identiteetin määrittelemiseksi, on merkitys. Haemmeko me merkityksellisyyden tunnetta sillä, että esittelemme itsemme tittelillä vai olemmeko me merkityksettömiä ilman titteliä? En usko itse, että titteli määrittelee meidän merkityksellisyytemme, mutta identiteettimme vaikuttaa siihen mikä on meille merkityksellistä.

Mikä tuo minulle merkityksellisyyttä? Minä saan merkityksellisyyttä ihmissuhteista, työssä onnistumisista, hyvin onnistuneesta urheilusuorituksesta, molempiin suuntiin kulkevasta luottamuksesta, muiden naurattamisesta, sitoutumisesta ja työni saamasta tunnustuksesta.

Mitä jos ei saa merkityksellisyyden tunnetta? Monet, jotka etsivät sitä merkityksellisyyden ja tärkeyden tunnetta tavoittelevat menestystä ja kipuavat urallaan korkealle, eivätkä aina ymmärrä, mikä on tärkeää hetkessä eli niin sanotulla ”matkalla”. Tärkeyden tunteen etsiminen on Tiimiakatemialla mielestäni yleistä, tehdään vähän kaikkea, että jokin nappaisi. Sitten kun nappaa niin ajatellaan, että se on sitä minun tulevaisuuteni työtä, mutta niin kuin aiemmin mainitsin, jos pitää kaikki ovet avoinna paremman toivossa eikä sitoudu ja kokeile jotain ei varmasti sitä omaa juttua löydy. Pölönen tiivisti tämän kirjassaan hyvin: ”Uskon siihen, että jahtaamalla vain omaa menestystämme meistä tulee lopulta onnettomia ja yksinäisiä. Moni täyttää päivänsä kiireellä, koska se saa tuntemaan itsensä tärkeäksi, ja silloin ei ole aikaa pohtia omaa tekemistään syvällisemmin. Tulee tunne, että tekemällä paljo ei jää mistään paitsi, ja ainainen hoppu kertoo, siitä että elää täysillä. Jos Pyrkii maailman kuninkaaksi, ehkä joukkue sittenkin häviää.”

You May Also Like…

Markkinointia rakkaudella

Markkinointia rakkaudella on kirja, joka kannustaa ajattelemaan raamien ulkopuolelta ja olemaan rohkea yrittäjä, joka...

Rakastan ja vihaan vaatteita

”Vaatteita tuotetaan aivan liikaa, aivan liian nopeasti ja aivan liian halvalla”, tämä on asia johon olen itsekin...

0 kommenttia

Lähetä kommentti