Johdanto

Hyvä tapa aloittaa uusi vuosi pureutumalla tunneasioihin vertailemalla rationaalisen ja tunteellisen ajattelun toimintoja ja vaikutuksia omaan toimintaani. Kyseessä on siis Daniel Golemanin teoksesta Emotional Intelligence. Goleman on koulutukseltaan psykologian tohtori, jonka hän suoritti Harvardin yliopistossa, joten koin tekstin melkoisen luotettavaksi. Tutkin myös hieman lisää Golemanin tutkimusten repertuaaria. Kiehtovaa asiaa kieltämättä.

Ajankohta tämän teoksen reflektointiin on mielestäni erinomainen. Juuri loman pehmittämillä aivoilla on hyvä lähteä muovailemaan näkemystä omien tunteiden käsittelystä. Poikkeuksellisen helppoa tämä ei ole kuitenkaan. Toivotaan, että tämä on merkki vain hyvin lomaillusta lomasta. Asetan myös itselleni tietyn standardin tästä reflektiosta alkaen, joka tulisi kaikkien reflektioiden ylittää ja asettaa jopa korkeammalla.

Tunteiden yhteys oppimiseen

Ensimmäinen avainasia, jonka kirjasta sain irti, oli tunteiden myötä oppimisesta. Muisti ja tunteet ovat vahvasti toisiinsa linkatut. Ne puolestaan luovat alustan oppimiselle. Homma toimii siten, että aivot usein vetoavat muistoissa sen hetkisiin tunteisiin ja tuntemuksiin. Esimerkiksi, muistan lapsuudessani, kun laitoin autossa tupakansytyttimen päälle ja otin sen käteen. Tietämättömänä minähän halusin koskea mielenkiintoiseen punaiseen pintaan. Siitä seurasi melko värikäs muisto, kenties jopa yksi parhaiten säilyneistä muistoista kivusta johtuneen vahvan tunnetilan ansiosta. Tällä yleisellä faktalla sain asetettua itselleni tietynlaisen mentaliteetin elämään, sekä nyt tämän reflektion myötä siitä aukesi ovet syvemmälle pohdinnalle.

Erilaista uutta oppia sain kirjasta. Lobotomiapotilaat menettivät lähes kaiken intohimon ja tekemisen halun operaation seurauksena. Itsekseen tämä tieto ei poikkeuksellisen merkittävää ole, mutta hetken tätä asiaa pohdittua huomasin, että tällähän on valtavan syvälle ulottuva perinpohjainen sanoma, joka on osittain pohja kaikelle tunneälykkyyden periaatteelle. Se, minkä lobotomia vie mukanaan, on alitajuntainen, tunteellinen into reagoida. Tunteiden valta on massiivinen, niillä saa yhtä hyvin ihmisen lamaantumaan täysin, kuin myös motivoitumaan hämmästyttävälle tasolle.

Kahden tyyppistä ajattelua

Asiaa voi ajatella myös sillä tavalla, että ihmisellä on kaksi tapaa ajatella asioita, tunteella tai järjellä. Edellinen kappale kertoi tilanteen, jossa pelkkä järkiajattelu oli jäljellä ja kaikki tunteet olivat olemattomalla tasolla. Tähän asiaan palaan vielä myöhemminkin, mutta tunteet ovat se polttava
alkupotku ihmisen toiminnassa. Pelkät tunteetkaan eivät ole yhtään sen parempia. Järkiajattelun puutteet huomaa esimerkiksi riitatilanteissa tai pelkotilassa. Voisi jopa ajatella, että väkivalta johtuu puhtaasti tunteiden hallintakyvyttömyydestä. Samalla tavalla, miten panikoidessa järkiajattelusta ei tule mitään, kun tunneaivot pyörivät ylikierroksilla.

Edellisten kappaleiden pointtina on siis, että tunteet ja rationaalisuus pelaavat samalla kentällä ihmisen aivoissa. Tunneajattelu on volatiili ja voimakas toiminnassa. Rationaalinen ajattelu on perusteellinen ja harkitseva, mutta riittämätön laukaisemaan reaktioita ihmisen toiminnassa. Tavoitteena on siis käyttää tunteita vipuvartena ja tasapainottaa loogiset ja tunteelliset ajattelukeinot. En suorastaan ole edes koskaan ajatellut asiaa näin pitkälle, enkä etenkään huomannut tunneälykkyyden arvoa. Olen pitänyt aina tunneälykkyyttä erillisenä ja vähemmän merkittävänä kuin loogista älykkyyttä. Kenties siihen on vaikuttanut lukuiset vuodet kouluissa, joissa on ollut käytössä vanhanaikaiset opetusmetodit. Ja tietenkin älykkyysosamäärä on helppo ja selkeä mittari loogiselle älykkyydelle. Tunneälykkyysosamäärä puuttuu maailmankaikkeudesta. Eipäs puutukaan, se vain ei ole tullut esille kohdallani. Emotional Quotient, siinä on lisää tutkittavaa

Reflektointiosa

Nyt itse reflektioasiaan. Tämän kirjan sanoma itseasiassa soveltuu tietyllä tapaa aikaisemmin lukemaani kirjaan, The Subtle Art of Not Giving a Fuck. Molemmissa teoksissa oli samankaltainen tunteidenymmärtämisprosessi.

Lähtökohtana kaikkiin tunneasioiden käsittelyihin on tunteiden ymmärtäminen. Sanoisin, että monissa tapauksissa käy niin, että asioita ei huomaa edes ajatella tältä kantilta. Olen alitajuisesti alkanut hieman tekemään pieniä tunnecheckejä, kun olen huomannut jotain pieniä tunteita tulevan päähäni. Nyt loman aikana on selvästi käynyt ilmi helposti saadun dopamiinin puuduttava vaikutus tunteiden suhteen.

Ajattelin, että löysään alkulomasta aivan täysin, mutta aluksi siinä tuntui olevan ongelmia ja kohtuullinen määrä ajatuksia oli vielä edeltävältä lukukaudelta jäljellä. Vihdoin sain ne karkotettua päästäni, mutta yliammuin ilmeisesti, koska otin mahdollisesti liian löysästi. Tunteiden tunnistaminenkin heikkeni huomattavasti, kun vaihde meni vapaalle. Nyt on jälleen aika ottaa itseä niskasta kiinni, ja tämän kirjan vaikutuksen huomasin välittömästi. Surreaali tyytyväisyyden tunne.

Uskomatonta, miten pakkautuneen stressin ja löysäilyn purkaminen tunteiden tiedostamisen muodossa luo näin valtavan kiitollisuuden tunteen. Itse tunteiden tunnistamisen lisäksi on tärkeää myös selvittää itselleen, mistä tunteet johtuvat. Tällä kaikella on ilahduttavan kokoava vaikutus. Ajattelemalla näin, saa huijattua itsensä ajattelemaan rationaalisesti esimerkiksi tunnerikkaissa tilanteissa. Voisin sanoa, että molemmat ajattelutavat tukevat toisiaan. Tunneajattelun hallinnalla saa aikaan rationaalisen ajattelun valmistelemaa ajattelua toteutettua fyysisesti. Rationaalisella ajattelulla saa tunneajattelun rajoitettua tai sitoutettua toimintaan.

Aito supervoima tästä käy ilmi, kun varsinaisesti lähtee ajattelemaan elämää tunteiden ja järjen kanteilta. Kaikki toiminta kiteytyy kuitenkin tavalla tai toisella tunne- tai järkiajatteluun. Kuvittelen itselleni ihanteellisen tilanteen, jossa on valonkatkaisija, jonka asennolla saa valittua rationaalisen tai tunteellisen ajattelun päälle tai pois viiveettä. Miksei se olisi mahdollista? Tietyissä ääritilanteissa se tulisi toimiakin sillä tavalla. Ensimmäinen askel siihen nimenomaan on tunteiden tunnistaminen.
Ilmeisesti tällaista asiaa kutsutaan tunnetietoisuudeksi. On olemassa mielenkiintoinen työkalu tähän liittyen; itsedialogi. Jonkin muotoinen sisäinen keskustelu itsensä kanssa. Sitä aion kokeilla.

Yllättävä paljastava ilmiö, joka avaa lomalla tapahtunutta tunnetietoisuuden katoa, on itsehillinnän degeneroituminen. Tähän liittyy suoranaisesti rutiinin muuttuminen ja puuttuminen. Ainakin unirytmin katoamisella on ollut valtava vaikutus sekä myös arkirutiinien puute ja jouluherkkujen helppo saavutettavuus. Nämä kaikki tärkeät asiat ja niiden hallitsemiset siirsin sivuun loman ajaksi. Koen, että suuri osa itsekeskeistä tunneälykkyyttä on nimenomaan tällainen itsehillintä ja itsehallinta. Näin jälkeen päin on helppo huomata, miten en ajatellut kovinkaan rationaalisesti, kun käänsin asenteen lomamoodille.

Yksi ulottuvuus tunnetietoisuudesta on vielä mainitsemisen arvoinen. Tunteiden muokkaaminen siten, että epämiellyttävätkin toiminnot olisivat tyytyväisyyttä tuovia. Eräänlaista itsensä huijaamista saavuttaakseen asioita, joita ei erityisen mieluusti haluaisi suorittaa. Tällaisissa tapauksissa kyseeseen tulisi rationaalisen ajattelun kykyä huomioida pitkän aikavälin vaikutukset toiminnoilla.

Olen pitänyt itseäni aina loogisesti ajattelevana ihmisenä, mutta nyt en ole enää niin varma. Toki looginen ajattelu on ikuisesti osa ajattelutapaani, mutta epäilen, että olen vähätellyt tunneajattelun osuutta toiminnassani. Kenties olen pitänyt itseäni rationalistina sen takia, että pohdiskelen pitkiä aikoja ja paljon, mutta nyt vaikuttaa siltä, että olen muovautunut ajattelemaan samalla tavalla tunneälykkyydestä kuin yleensä koulussa siitä on ajateltu. Sisäisesti pidän itseäni jopa enemmän emotionaalisena ajattelijana.

Yhteiskunnassa

Maailmassa yleisesti on nykyään melko vahva painoarvo loogisella älykkyydellä, vaikka se ei välttämättä ole paras menetelmä. Tutkimusten mukaan tunteellisesti älykkäät ihmiset ovat reilusti menestyvämpiä kuin pelkästään loogisesti älykkäät. Onko loogisella älykkyyden ja introverttiyden välillä jonkinlainen korrelaatio? Tunneälykkyyden merkitystä sosiaalisessa maailmassa ei missään tapauksessa voi unohtaa.

Uskon, että geeniperimä on merkittävä tekijä määrittämässä ihmisen kognitiivista jakautumista tässä yhteydessä. Mutta kumpaakin älykkyyttä voi kehittää ja pitääkin kehittää. Ongelmana on vain se, että akateemisella tasolla tärkeämpänä on pidetty loogista älykkyyttä. Tästä voi johdatella pohdintaa Tiimiakatemian konseptiin.

Tiimiakatemian opiskelutapoja voi pelkästään ylistää tässä yhteydessä. Kaikki tietävät, miten tavallinen koulu toimii, tunteja, tehtäviä, kotitehtäviä, kokeita. Oman kokemuksen mukaan 95 % käymistäni peruskouluista ja lukiosta on ollut pelkästään rationaaliajattelupainotteista, lukuun ottamatta sitä 5 %, joka sisältää psykologian ja filosofian pohjalta tulevaa teoriatietoa asiasta. Vastaavanlainen opiskelu jatkui tietojenkäsittelyopintoihini saakka, kunnes Tiimiakatemia tuli osaksi arkeani. Hämmästyttävää, miten suuri ero näillä koulutustavoilla on. Nytkin parasta aikaa suoritan aivan omalaatuista tunneälykkyyttä kehittävää toimintaa tätä reflektiota kirjoitellessa. Ja vielä sen lisäksi tunneajattelun käsittelyä tulee opeteltua tiimin ja yhteisönkin kesken.

Tunnetietoisuuden puute johtaa elämän toimintahäiriöihin. Pahimmissa tapauksissa tunnetiedottomuus johtaa addiktioon, väkivaltaisuuteen ja muihin vähemmän hyviin asioihin. Se jatkuu myös kotitalouksien sisälle asti. Lapset voivat esimerkiksi ottaa mallia vanhemmista, joilla ei ole kykyjä hallita tunteita, joka asettaa lapset heikompaan lähtökohtaa.
Tunneälykkyyden merkitys työelämässä ja tiimissä.

Vaikuttaa siltä, että työelämässä tunneälykkyys on paljon enemmän läsnä verrattuna tavallisiin kouluihin, ainakin omasta näkökulmastani. Kenties kaikissa työympäristöissä sitä ei kuitenkaan tiedosteta samoilla tavoilla, mutta tärkeimmästä päästä se on siitä huolimatta. Suuri osa tunneälykkyyttä on myös empatiakyky ja sosiaalinen tunneälykkyys. Ne ovat varsin näkyviä työelämässä, kuten myös koulussa. Johtamisessa empatia on yksi tärkeimmistä asioista. Esimerkiksi, jos tehtävänä johtaa jonkinlaista tiimiä ja ilmenee ongelma, joka vaatii keskustelua tiimin jäsenen kanssa, on erittäin merkittävää keskustella empaattisesti ja huomioida toisen ihmisen koetut tunteet. Tähän liittyy erilaiset tavat toimia ja kyky muotoilla lauseita eri ihmisten kanssa käydyissä vuorovaikutustilanteissa.

Aiemmin mainitsin tunneälykkyydestä kotitalouksissa, mikä pätee myös esimerkiksi meidän tiimissämme. Koen, että kaikkien oma tunnetietoisuus vaikuttaa muidenkin tiimin jäsenten tunnetietoisuuteen. Siksi sitä tulee pitää tärkeänä sekä tiimin jäsenten yksilötasolla, että myös tiimin laajuisella tasolla. Sen tehostamisesta ja priorisoinnista on hankala tässä kirjoittaa pitkää suunnitelmaa, koska se vasta tuli mieleeni kokonaisuudessaan. Haluaisin auttaa tiimiläisiäni tunteiden tiedostamisessa, sillä uskoisin sen vaikuttavan vahvasti tiimin kehitykseen, että tunneälykkyyttä saataisiin käytettyä vipuvartena koko tiimin toiminnan edistämisessä.

Suuri merkitys on myös stressitasojen hallinnalla. Osa tunneälykkyyttä on stressinhallintakyky. Se on varsin olennainen asia alan stressaavuuden myötä. Mitä paremmin hoidettua stressinhallintaa, sitä enemmän tehokkaita työtunteja!

Lopetus

Tällainen kevyt kirjoitelma uuden vuoden virallisen aloittamisen kunniaksi. Yllätyin jälleen, miten syöksyin tähän reflektioon pää edeltä lopulta, vaikka aluksi tuntui yllättävänkin hankalalta. Sain omista muistiinpanoista kohtuullisen hyvät idearäjähdykset aikaan, mutta tässä niiden auki kirjoittamisessa oivalsin aivan ennen ajattelemattomia asioita. Ehkä tosiaan keskityn oikeasti tunneasioihin enemmän kuin luulinkaan. Jatkossa ehdottomasti aion kehittää tunneälykkyyttä vielä kovemmalla otteella, kun nyt huomasi, miten käy sen heiketessä. Vallitsevan tunteen tiedostaminen ja tunnistaminen, jonka jälkeen syyt niille tunteille. Se on resepti tällä kertaa.