Syksyn ensimmäisenä kirjana päätin lukea Lauri Järvilehdon kirjoittaman kirjan Tee itsestäsi mestariajattelija. Jo kirjaa valitessani olisi Järvilehdon pohdiskeluista koskien priorisointia voinut olla hyötyä sillä näin jälkeenpäin mietittynä kirjan olisi voinut valita myös minua enemmän kiinnostavasta aiheesta, kuten esimerkiksi markkinoinnista. Pienimuotoinen kiire sai minut kuitenkin tarttumaan tähän kirjaan. Eipä lukemisesta mitään haittaakaan ole.

Kirjassa puhutaan paljon erilaisista työkaluista ja tavoista muistamiseen, keskittymiseen ja pahojen tapojen selättämiseen liittyen. Kirjasta voi siis saada paljon apua jokapäiväiseen elämään niin koulussa kuin arkielämässäkin. Kirjassa esitetyt työkalut ovat melko armollisia ja helposti saavutettavia pieniä askareita, joiden kokeilemisessa ei ainakaan häviä mitään. Ja nimenomaan kaiken kokeilemiseen tämä kirja kannustaakin. Erityisesti tämä lause jäi mieleeni: ”Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea.” Juurrun itse monesti liikaa vanhoihin kaavoihin ja saatan pelätä muutosta, joten tämä ohje pisti erityisesti miettimään.

Edellisestä lauseesta pääseekin aasinsiltana kirjoittamaan mukavuusalueesta ja epämukavuusalueesta. Näiden kahden alueen välissä on Järvilehdon mukaan optimaalisen suorituksen vyöhyke, jossa ihminen on parhaimmillaan. Pieni paine pitää ajatuksen ja kehon terävänä. Kyse on ihan biologisesta faktasta sillä adrenaliini lisää suorituskykyä. Liika on kuitenkin liikaa. Epämukavuusalueella ei kuitenkaan tarvitse Järvilehdon mukaan asua. Pienetkin teot kuten salilla käynti tai esimerkiksi tämän tekstin kirjoittaminen harjoittavat epämukavuuden sietokykyä, jos niitä tekee säännöllisesti. Epämukavien asioiden säännöllisyys alkaa nimittäin jossain vaiheessa tökkimään, mutta niistä muodostuu tapa, kun vaikean jakson yli pääsee. Aivot toimivat kuin lihakset. Niitä on kuormitettava jotta ne eivät rappeudu, mutta myös lepo on välttämätöntä.

Yksi monista kirjassa esitetyistä työkaluista oli TikTak-menetelmä. Menetelmä on yksinkertainen. Tarvitaan vain paperia ja kynä. Toiselle puolelle kirjoitat kaikki ongelmasi tyyliin: ”Minun on herättävä aamulla aikaisin kouluun” ja toiselle puolelle ratkaisut näihin murheisiin tyyliin ”Olen päässyt kouluun”. Kuulostaa simppeliltä ja usein optimistisen ihmisen ajatukset hakevat vastaukset negatiivisiin ajatuksiin aivan itsestäänkin. Jos kuitenkin olet pessimismiin helposti sortuva niin fyysiselle paperille kirjoittaminen voi auttaa selkeyttämään ajatuksia. Päiväkirja on esimerkiksi useille ihmisille heidän oma TikTak-menetelmänsä.

Keskittymiseen ja flow-tilan saavuttamiseen esimerkiksi puhetilanteessa Järvilehto suositteli ”muistipalatsin” käyttöä. Ideana on yhdistää eri paikat esimerkiksi Kankaalla tiimiakatemian tiloissa erilaisiin muistettaviin asioihin. Ulko-ovella muistat esitellä puheesi aiheen ja tervehtiä yleisöä. Ensimmäisen kerroksen kohdalla kerrot jonkin keventävän vitsin ja Elementian työpisteellä kiität yleisöä heidän ajastaan ja niin edespäin. Tätä pitäisi ehdottomasti kokeilla. Vihaan nimittäin esiintymistä. Tee itsestäsi mestariajattelija oli hyvä kirja, mutta ei ehkä juuri sitä mitä nyt kaipasin. Kirja antoi hyviä ajatuksia ja työkaluja työskentelyyn, stressinhallintaan ja muihin tärkeisiin aiheisiin liittyen. Tämän tyylisistä kirjoista saa varmasti enemmän irti, kun vain heittäytyy kokeilemaan kaikista tyhmimmänkin kuuloisia tapoja ja työkaluja. Pelkkä lukeminen ei auta yhtään mitään, jos luettuja työkaluja ei edes viitsi kokeilla. Järvilehdon kirja siirtää lukemisen jälkeen vastuun lukijalle. Voit joko ottaa tai olla ottamatta tästä kirjasta opiksesi. Kirjassa oli melko paljon samanlaisia ajatuksia kuin viime keväänä lukemassani kirjassa ”Voittamaton: 11 avainkykyä menestykseen ja mielenrauhaan”. Sehän vain todistaa, että jokin muukin kuin Järvilehto on todennut kyseiset asiat niin toimiviksi, että on valmis jakamaan niiden ilosanomaa koko maailmalle.