Syyllinen – syystä vai suotta?- S21-3p

Lähdeteos: Syyllinen – syystä vai suotta?

Lähdeteoksen kirjoittaja: Anna-Liisa Valtavaara

Teoriapisteet: 3

Jokainen meistä syyllistyy. Syyllisyys on täysin normaali tunne ihmiselämässä. Normaali syyllisyys aiheutuu jostain väärintehdystä asiasta tai jostain asiasta, minkä tekeminen olisi ollut oikein, on jäänyt tekemättä. On kuitenkin ihmisiä, jotka syyllistyvät lähes kaikesta, täysin aiheettomasti. Tämä kirja on oiva apu turhasta syyllisyydestä irtaantumiseen.

Syyllisyys vai tunne syyllisyydestä?


Vaikka joskus kokee syyllisyyden tunnetta, se ei silti tarkoita, että olisi syyllinen. Tämän vuoksi onkin äärimmäisen tärkeää oppia tunnistamaan, onko asiassa aidosti syyllinen vai onko se vain tunne minussa. Olisi hyvä oppia tunnistamaan mistä oma syyllisyydentunne kumpuaa. Mikä sen aiheuttaa ja mistä se tulee? Vasta näiden kysymysten tarkastelun jälkeen voi syyllisyydestä päästä eroon. 

Joskus saattaa syntyä niin kutsuttua sekasyyllisyyttä, jossa terveen syyllisyyden joukkoon tulee myös aiheetonta syyllisyyttä. Joskus vääristynyt tai aiheeton syyllisyys kasvaa turhan isoksi, paljon todellisuutta raskaammaksi. Usein on kuitenkin niin että kyse on pelkästään tunteesta, eikä syyllisyydestä lainkaan.  Jos tätä ei itse tiedosta, silloin ei usko saavansa mitään anteeksi ja ihminen herkästi kokee olevansa täysin kelvoton kaikkeen, vaikka näin ei tietenkään todellisuudessa ole.

Syyllisyyden torjuminen ja kieltäminen.

Syyllisyyden tunnehan on aivan kamala. Silloin tietää tehneensä jotain väärin. Väärät teot usein aiheuttavat häpeää ja anteeksipyyntöön pitäisi ”nöyrtyä”. Tämän vuoksi useat alkavatkin peittelemään ”vääriä tekojaan”. Ei uskalleta tai kehdata myöntää syyllisyyttään. Tämä aiheuttaa kuitenkin lisäpeittelyitä ja salailua. Salailun kestäminen johtaa usein päihde- ja peliriippuvuuksiin. Yritetään päästä pakoon todellisuutta ja omaa häpeää. Muita torjuntakeinoja ovat selittely ja toisten syyttely. ”Oli huono päivä”, ”ei sinulle voi kertoa”, ja niin edelleen, koska on vain niin helppoa ja houkuttelevaa yrittää pienentää omaa syyllisyyttään, toista syyttämällä. Toisia syyllistämällä siirretään vastuu pois itseltä.

Aina valheellisuus ei ole suunniteltua, joskus voi tulla yllättävä tilanne, jossa turvaudutaan hätävalheeseen. Tämän peittely vaatii jälleen suurempia ja suurempia valheita. Valheet tuovat tietenkin aina ongelmia mukanaan ja rikkoo ihmisten välistä läheisyyttä ja avoimuutta. Jo pelkkä selvittämätön syyllisyys vieraannuttaa muista, siihen lisätty valheellisuus vie vielä kauemmas. Tämän jälkeen valheet vain kasvattavat syyllisyyskuormaa.

Syyt syyllisyyden kieltämiseen voivat olla pelko ja ajatus ettei voi saada anteeksi, tai ihan vain, ettei tiedä miten syyllisyydestä voi vapautua. Jos ihminen alkaa uskoa, ettei ole mitään ulospääsyä, ja syyllisyyteen on jäätävä, on sen kestämisen vuoksi syyllisyys yritettävä piilottaa tai kieltää. Usein ihmisen aivot alkavat aiheettomasti suurentelemaan syyllisyyttä, ja saattavat aiheuttaa ajatuksen, että tässä tapauksessa en ainakaan voi saada anteeksi. Mitä minulle sitten käy? Tämmöisissä tapauksissa ihminen usein lähtee väärille raiteille, ja yrittää vain peitellä asioita lisää. Kaikki tämä aiheuttaa kuitenkin lisää syyllisyyttä

Joskus sydän saattaa olla jo lapsesta asti täytetty väärillä ja perusteettomilla syytöksillä ja syyllisyydellä. Vanhaa, käsittelemätöntä syyllisyyttä on niin paljon, ettei yhtään uutta pysty enää kestämään. Tämä kuitenkin aiheuttaa sen ongelman, ettei ehkä enää pysty kohtamaan aitoa syyllisyyttäkään sekä aletaan liian helposti kokemaan muiden sanomiset syyttäviksi, vaikka kyseessä olisi yleisellä tasolla aiheesta puhuminen. Myös jos ihminen on haluton korjaamaan epäkohtia omassa elämässään tai yhteisissä asioissa, on helppo väistellä vetoamalla siihen, että taas syyllistetään. Vastuu jätetään silloin muiden kannettavaksi. Syyllisyyttä ei myöskään usein haluta myöntää silloin, kun tietoisesti halutaan jatkaa vääriä tekoja tai huonoja elämäntapoja, sen myöntäminenhän tarkoittaisi muutoksen harkitsemista. Näin oma syyllisyys kielletään, juuri toisia syyttämällä ja sanomalla että he tuomitsevat. 

Syyllisyytensä torjuvat eivät voi koskaan olla vapaita, vaikka niin uskottelisivatkin itselleen – mikäli siis kyse on aidosta syyllisyydestä. 

Mitä on aito ja aiheellinen syyllisyys?

Jotta voi ymmärtää mitä on aiheeton syyllisyys, pitää ensin tietää mitä on aiheellinen syyllisyys. Aito syyllisyys koskettaa meidän kaikkien elämää, aiheeton syyllisyys taas on täysin turhaa, eikä sitä tarvita mihinkään.

Koska olemme vain ihmisiä, teemme kaikki myös virheitä. Joskus, kun tekomme ovat itsekkäitä tai sanamme ilkeitä, on hyvä tuntea aitoa syyllisyyttä. Toisin sanoen terveen syyllisyyden merkki on se, että se liittyy aina johonkin väärään tekoon. Tähän lasketaan myös se, jos jättää tekemättä jonkin, mitä olisi oikein tehdä. Myös sanat lasketaan tekoihin. Joskus oikeat sanat tai teot tehdään vain väärään aikaan, siitäkin on tervettä kokea syyllisyyttä. 

Aito syyllisyys myös syntyy aina omasta teosta, ei kenenkään muun, jolloin voi sanoa ”minä tein väärin.” Aiheetta syyllistyvä ottaa herkästi syyt myös toisten sanomisista tai teoista. Lisäksi aidon syyllisyyden tunnusmerkkejä on selkeä teko, jonka voi tunnistaa ja nimetä; mitä tein, kenelle ja milloin? Aito syyllisyys ei koskaan voi ulottua kaikkeen, vaan sillä on selkeästi nimetty kohde. 

Vaikka virheitä joskus tekeekin, joskus jopa useamman putkeen, se ei kuitenkaan tarkoita, että on läpeensä paha tai huono ihminen. On tärkeää muistaa, että yksittäin väärä teko ei koskaan tee koko ihmistä pahaksi.

Kun aitoon syyllisyyteen johtanut teko tunnustetaan ja pyydetään anteeksi, elämä jatkuu, eikä syyllisyyttä tarvitse enää kokea. 

Kirjassa Valtavaara vertaa väärää tekoa tahraan, joka ilmestyy, mutta kaikki muu pysyy puhtaana. Terve syyllisyys kohdistuu vain tahraan, eikä väitä kaiken olevan pilalla. Kun omatunto huomauttaa tahrasta, se kertoo samalla myös tahran poistamisen mahdollisuudesta. Tahra kannattaa poistaa mahdollisimman nopeasti, jottei lika ehdi pinttyä.

Usein aiheetta syyllistyvä näkee lian valuvan joka paikkaan, eikä pysty näkemään sitä syytöntä osaa itsessään. Omilla syytöksillään hän usein myös tahraa itseään lisää. Näin ollen lika pääsee kuivumaan kiinni ja sitä on entistä vaikeampi poistaa.

Aidon ja terveen syyllisyyden tarkoitus on kuitenkin aina saada jotain hyvää aikaan. Se ainakin yrittää estää tekemästä vääryyksiä, neuvoo pyytämään anteeksi, ja korjaamaan mahdollisen vahingon. Terve syyllisyys ei vangitse meitä loppuiäksi, toisin kuin aiheeton syyllisyys tekee. 

Aidosta syyllisyydestä vapautuminen

Yksi sana: anteeksipyytäminen. Vain tämän tekemällä syyllisyys helpottaa. Kaikkia tekoja ei voi aina korvata tai korjata, mutta sydämestä tuleva aito katumus auttaa. Katumusta ei voi koskaan ulkoisesti pakottaa. Sitä ei voi tuntea käskystä, mutta mikäli aidosti kadut tekojasi tai sanojasi, on niitä hyvä pyytää anteeksi. Syyllinen ei voi määrätä anteeksiantoa, se riippuu aina tapauksesta ja henkilöstä, ketä kohtaan on toimittu väärin, mutta aidon ja katuvan anteeksipyynnön jälkeen on helpompi antaa itselleen anteeksi ja jatkaa elämää. Toiselle on myös annettava aikaa anteeksiantoon, kaikilta se ei suju yhtä nopeasti, se ei kuitenkaan tarkoita, ettei voi ikinä saada anteeksi. 

Syyllisyysmittari

Jos ihmisillä olisi syyllisyysmittari se kertoisi meille onko kyse aidosta vai turhasta syyllisyydestä. Aluksi pitää miettiä onko oikeasti tehnyt jotain, kyllä tai ei. Jos tietää tehneensä väärin, pitää tunnetta tutkia kuinka paljon mukana on turhaa syyllisyyttä, jotta siitä voi päästä eroon. Pohdi, ”Olenko minä voinut tehdä tämän asian mistä tunnen nyt syyllisyyttä?”. Sisäistä syyllisyyttä huutavaa ääntä ei kannata tässä tilanteessa kuunnella. 

Mikäli huomaat, että sisäinen syyllisyydentunteesi on epämääräinen, eikä selvästi väärää tekoa löydy syyllisyysmittari kertoisi, että ”ei havaintoa aidosta syyllisyydestä – olet syytön.” 

Kaikesta syyllistyvän kannattaa omana mittanaan käyttää lausetta ”Olenko voinut tehdä tämän asian mistä tunnen nyt syyllisyyttä?” Tällä lauseella voi pohtia, kun luulee olevansa syyllinen toisten silmissä, mutta myös silloin kun itse syyttää itseään.

”Olenko minä voinut millään tavalla voinut itse vaikuttaa siihen, että asiat ovat nyt näin?” on myös hyvä kysymys miettiä. 

Sen jälkeen, kun olet huomannut tehneesi väärin ja anteeksi on pyydetty, ei enää tarvitse kokea syyllisyyttä. Vaikka ei heti olisi anteeksi saanutkaan, se ei ole enää pyytäjän harteilla, silloin oman osansa on jo tehnyt.  Näin syyllisyys nollaantuu ja väärästä toiminnasta tarvitsee enää vain oppia, mutta syyllisyyttä ei tarvitse kokea.  

Kuinka parantua turhasta syyllisyydestä?

Turhaan syyllisyyteen ei toimi samat lääkkeet kuin aitoon syyllisyyteen. Anteeksipyyntö ei toimi, jos ei oikeasti ole tehnyt mitään väärää. Asiat mitkä turhaan syyllisyyteen toimii ovat: totuus, rakkaus ja aika, sekä anteeksianto.

  1. Totuus

Totuus, selvittää onko oikeasti syyllinen. Rikollistenkin syyllisyys pitää voida todistaa, sitä ennen he ovat syyttömiä. Mikäli ei pysty todistaa omaa väärää tekoaan, on luultavasti syytön. Koskaan ei pitäisi olla automaatti, että olen syyllinen. Jos syyllisyys on päivänselvää, silloin asiaa turha pohtia tai kiistää. Silloin kannattaa vain pyytää anteeksi ja jatkaa elämää.

Järki on hyvä apulainen totuuden etsimisessä. Kaikkia syytöksiä ei tarvitse ottaa vastaan ja hyväksyä, niitä voi järjellä kyseenalaistaa.

Jos on vuosia uskonut olevansa syyllinen kaikkeen, on totuutta vaikea löytää. Sen vuoksi apuna voi käyttää kirjasta löytyvää taulukkoa.

Kun on oikeasti tehnyt jotain väärää, voi seuraavaa taulukkoa käyttää itsensä tarkasteluun. Anteeksipyyntö on vaikeaa, mutta ilman on vielä vaikeampaa. Ei pääse koskaan anteeksiantoon eikä anteeksiuskomiseen ja vapauteen. Anteeksiuskominen on tärkeä osa parantumista.

2. Rakkaus 

Suotta syyllistyvillä on usein heikko itsetunto ja sen takia he tarvitsevat paljon rakkautta. He usein myös ajattelevat olevansa vaivaksi muille, tai että heidän toiminta haittaa jollain tavalla muiden toimintaa. Heidän tarvitsee oppia huomaamaan, että heitä rakastetaan satunnaisista vääristä teoista huolimatta, eivätkä ole vaivaksi muille.

Rakkauden vastaanottaminen ei aina ole niin helppoa, mutta sitäkin kannattaa opetella, koska jokainen meistä on rakkauden arvoinen. Ensiksi vain pitää ehkä totuudella kumota se lamaannuttava ajatus mielestään, ettei ole rakkauden arvoinen, sen jälkeen on helpompi oppia hyväksymään itsensä ja alkaa uskomaan, että minuakin voi rakastaa. Totuudessa ja valheessa on tässä tapauksessa kyse vain päätöksestä, että päättää alkaa uskomaan totuutta ja jättää valheet taakseen. Tätä voi joutua useasti miettimään ennen kuin sitä alkaa ymmärtämään. 

Kun uskoo olevansa rakastettava, hyväksyy myös helpommin omat virheensä ja erheensä. On helpompi antaa myös itselle anteeksi, tehty moka, eikä jäädä vellomaan syyllisyyteen. Myös toiselta on helpompi pyytää anteeksi, kun riittää että pyytää anteeksi vain yhtä asiaa kerrallaan, eikä kaikkea mahdollista kerralla.

Kun pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään olevansa arvokas ja rakastettava ihminen, voi oppia olemaan myös itseään kohtaan armollinen. Kun tajuaa ettei kaikesta tarvitse olla syyllinen voi päästää irti itsevihastaankin.

Kirjaan oli listattu seuraavat lauseet, jotka voivat auttaa parempaan itsekunnioitukseen:

  • EN mitenkään voi olla aina ja kaikkeen syyllinen
  • Riittää, kun syyllistyn vain silloin, kun olen oikeasti syyllinen. 
  • Kun pyydän anteeksi, saan myös uskoa saaneeni anteeksi ja olla sitten vapaa.
  • Minun ei tarvitse syyllistyä muiden puolesta.
  • Minua rakastetaan, vaikka teen virheitä, enkä ole täydellinen.
  • Saan kohdella itseäni hyvin ja odotan sitä myös muilta. 
  • Minusta voi pitää juuri sellaisena kuin olen.

3. Aika.

Koska väärä syyllisyys on kehittynyt pitkässä ajassa, sen poistuminenkin ottaa aikaa. Väärä syyllisyys on saattanut alkaa kauan sitten lapsuudessa ihan huomaamatta, jolloin siitä irtipäästäminenkin on vaikeaa, onhan sen kanssa elänyt koko elämänsä. Tämä on pitkä prosessi, jossa aluksi kannatta miettiä syyllisyyden juuria. ”Miksi minusta on tullut tämmöinen?” ”Ketkä siihen ovat vaikuttaneet ja miten?” ”Mitä syyllistävää minulle on sanottu?” ”Onko minua syytetty ja rangaistu aiheetta?” ”Mitä seurauksia syyllistyminen aiheuttaa?”

Aiheeton syyllisyys ei välttämättä poistu koskaan kokonaan, se on juurtunut syvälle muistiin, mutta siitä ei pidä huolestua eikä syyllistyä. Sen voi oppia huomaamaan ja tunnistamaan ja päättää, ettei anna sille enää sijaa elämässään. Kaikki aiheeton syyllisyys on turhaa ja ylimääräistä painolastia. Siitä kannatta hankkiuttua eroon niin pian kuin mahdollista. Kun lapsesta asti on oppinut ajattelemaan turhaa syyllisyyttä, on vaikea edes uskoa, että muunlaista voisi ollakaan, mutta onneksi asiat voi aina muuttua, jos sitä vain itse haluaa ja uskoo olevansa tärkeä ja rakastettava ihminen. 

4. Anteeksianto. 

Vapautuakseen syyllisyydestä on syyllistyjän pystyttävä antamaan anteeksi ihmisille, jotka ovat tavalla tai toisella, tahtomattaan tai tahallaan toimineet niin, että se on vaikuttanut väärän syyllisyyden syntyyn. Alkuun riittää, jos muistaa edes yhdenkin ihmisen. 

Vaikka anteeksiantaakin, se ei tarkoita, että asiat poistuisivat muistista, eikä se ole tarkoituskaan. Nämä asiat muuttuvat vain tiedoksi tapahtuneista asioista tämän jälkeen, eivätkä ne enää aiheuta niin suuria tunteita. 

Anteeksianto on tärkeää oman itsen kannalta. ja olennaista on se, että se tulee aina omasta halusta, ei pakotetusti. Huonon itsetunnon omaava syyllistyjä saattaa jopa kuvitella, että on ansainnut kohtalonsa, näin ei kuitenkaan koskaan ole. Anteeksiannolla tämäkin tunne helpottaa ajan kanssa.

Vaikka vääryyksiä on vaikea antaa anteeksi, sen vaikutus omaan elämään on kuitenkin valtava. Mitä suurempi vääryys on ollut, sitä suurempi vaikutus sillä on ollut ja anteeksiannolla voit valita kantaako vääryydestä koettua tuskaa enää mukanaan. Anteeksi anto on siis valinta päästää irti menneestä ja jatkaa elämää eteenpäin ilman, että se enää vaikuttaa tulevaisuuteen. Anteeksiannolla samalla ottaa itse vastuun omasta hyvinvoinnistaan. 

Jotta syyllisyydestä voisi vapautua, on ensisijaisen tärkeää antaa anteeksi myös itselleen. Kesken prosessin saattaa tulla syyllisyys siitä, kuinka on antanut syyllistää itseään niin kauan, tai kuinka onkaan elänyt tämmöisessä syyllisyydessä aina, näissä tilanteissa anteeksianto itselle on tärkeää. Näissä tilanteissa kannattaa jopa oppia huomaamaan, kuinka on oppinut tunnistamaan syyllisyytensä, päässyt siitä jo hieman eroon ja tuntemaan ylpeyttä asiasta. 

Lisäksi kirjassa oli vielä hyvä taulukko, jolla omaa syyllisyyttään on helppo tutkia, onko se aitoa vai jotain muuta. 

You May Also Like…

Kaikki kuluttamisesta

“Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n tutkimuksen mukaan keskivertosuomalaisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä noin puolet...

Inspiroitunut – Petteri Kilpinen

Miten johtaa ja menestyä muuttuvassa työelämässä? ”Hyvä arkijohtajuus ei ole mystiikkaa ja taikatemppuja. Kun jokainen...

0 kommenttia

Lähetä kommentti