CrazyTownin perustaja Mikko Markkanen oli vähän erilainen valinta puhumaan itsensä johtamisesta hyvinvointiaiheisessa BattleTeamissä. Markkanen on yrittäjä ja onnistuja – mutta myös epäonnistuja, joka on käynyt läpi hyvin synkkiä vaiheita yrittäjyytensä taipaleella. Kun on joutunut kävelemään töihin useamman kerran toistakymmentä kilometriä vain sen takia, että on täytynyt valita laittaako viimeiset hilut pankkitililtä ruokaan vai bussikorttiin, tietää käyneensä aika lähellä pohjaa.

Mitkä sitten olivat Markkasen vinkit tähän kuuluisaan itsensä johtajuuteen ja sitä kautta terveellisempään työelämään? Lyhykäisyydessään: syö hyvin, tee lapsia ja maksa itsellesi palkkaa.

Sama suomeksi: laita oma terveytesi etusijalle ja huolehdi omista perustarpeistasi. Paheiden määrä on vakio, joten pullaa on hyvä syödä juuri niin paljon kuin tekee mieli. Hullut dieetit tai ruuassa säästäminen ilmenee sitten jonkun muun paheen muodossa – tupakka ei ole ravintoa, vaikka se viekin nälän pois. Omat perustarpeet tulevat aina ensin ja niiden täyttäminen tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia. Se on kaiken perusta ja luo vahvan tuen kaikelle muulle elämässä – oli se sitten työ tai harrastukset. Itse jaksan huomattavasti paremmin olla tarkkaavainen, aikaansaava ja neuvokas, kun takana on hyvät yöunet sekä tarpeeksi terveellistä ruokaa. Oli yllättävää mennä viikko takaperin nukkumaan kello 22:30, ja herätä virkeänä 6:30 sillä takana oli kahdeksan tuntia palauttavaa unta. Puoli yksitoista ei ole edes kovin aikainen nukkumaanmenoaika, ja silti heräsin levänneenä jo ennen seitsemää ja päivä lähti hyvin käyntiin. Ehkä se kahdeksan tunnin suositus siis oikeasti perustuu johonkin. Ainakin eron huomasi heti 6–7 tunnin yöuniin.

Tee lapsia. No en tee. Mutta kuvainnollisesti tämä tarkoittaa sitä, että hanki elämääsi jotain muuta kuin työ. Jotain, mikä tuntuu vielä tärkeämmältä. Harrastus. Lapsi. Ystävät. Parisuhde. Lemmikkejä. Jotain, minkä takia työputki pitää keskeyttää ja on pakko lähteä haistelemaan ulkoilmaa ja tapaamaan muita ihmisiä. Vaikka itse olen tehnyt rakkaasta harrastuksestani osa-aikaisen työn, se silti vapauttaa hyväntunteenhormoneja aivan eri tavalla kuin yrittäjyys, mikä on viimeaikoina ollut hyvin paljon koneella istumista ja harmaiden hiusten kasvattelua.

Maksa itsellesi palkkaa. Siihen ei luultavasti pysty ihan heti – mutta heti kun se on mahdollista, niin sitä ei lykätä. Omalle työlle täytyy antaa arvoa, ja kun sitä ei vielä palkan muodossa pysty antamaan, se pitää antaa jotenkin muuten. Lomapäivinä, viini-iltoina, tiimin juhlailtoina, what ever. Pitää keksiä keinot, millä palkita itsensä ja tiiminsä hyvästä työstä, jos palkanmaksu ei ole vielä ajankohtaista. Miksi olla yrittäjä, jos tekee kellon ympäri töitä ilman palkkaa?