Suurin niistä on rakkaus

Kirjoittaja: Iida Riipinen

10 joulukuun, 2022

Lähdeteos: Suurin niistä on rakkaus - Kirsti Paakkasen tarina

Lähdeteoksen kirjoittaja: Ulla-Maija Paavilainen

Teoriapisteet: 2

Kirsti Paakkasen elämänkerta inspiroi. En tiennyt, kuka oli Kirsti Paakkanen, ennen kuin valmentajani iski kirjan käteeni. Niin tietty, Marimekko. Valitsin kirjan myös Län-koulutusohjelmaan, jossa saimme tehtäväksemme valita meitä inspiroineen ihmisen elämänkerran. Ei Kirstin ura ollut vielä siinäkään vaiheessa ollenkaan tuttu, että olisin voinut sanoa sen inspiroineen minua, mutta tuttu brändi ja naisjohtaja inspiroivat itsessään ja se sai minut valitsemaan kyseisen teoksen. Onneksi valitsin, ja kiitos valmentajalle kirjasta!

Draaman kaari Kirstin elämässä ja tässä kirjassa vaikutti aika klassiselta minulle. Kirsti syntyy maalle köyhiin oloihin ja lähtee sieltä kasvattamaan itselleen menestyksekästä uraa. Tutut kehykset monen muunkin henkilön, hahmon ja fiktiivisten karaktäärien kohdalla. Niin se vain taitaa olla, että kurjuus kasvattaa ja opettaa sisua. Samaa ajatusta kirjassa avaa myös Ilpo Kokkila: ihmiset ovat nykyään tasapäistetty siten, ettei samanlaista yrittämisen tahtoa synny. Kun on saanut tarpeeksi ruokaa, vaatteita ja kenkiä, ei synny taistelutahtoa, toisin oli silloin, kun oli lähes taisteltava ruokansa eteen. Liian hyvä perusturva houkuttelee liian helppoon elämään. – Ymmärrän pointin.

Helmi-äiti oli opettanut Kirstille, että hyväntahtoisuudesta pitää olla kiitollinen. Uskon tämän opin kantaneen Kirstiä läpi elämän ja tätä hän tuntui levittäneen myös muihin. Tämän haluan muistaa itse. Vaikutuin, miten paljon Kirsti oli valmis auttamaan ja levittämään hyvää koko elämänsä ajan varsinkin häntä auttaneille ihmisille. 16-vuotiaana Helsinkiin muuttaessaan eräs melkein sukua oleva nainen suostui majoittamaan nuoren Kirstin ensimmäiseksi yökseen. Tästä kiitoksena Kirsti oli päättänyt siivota naisen asunnon ja laittaa ruokaa, mikä liikutti naista ja tämä antoi Kirstin jäädä asumaan kanssaan pidemmäksi aikaa. Uusissa tilanteissa, kun Kirsti ei vielä tiennyt, mistä aloittaa, hän aloitti aina siitä, mitä osasi tehdä eli siivota. Sen jälkeen hommat ovat lähteneet rullaamaan eteenpäin. Toinen hyvä oppi itselle: jos et tiedä, mitä tehdä, aloita siitä mitä osaat.

En tiennyt mitään Kirstin urasta tai lapsuudesta ennen Marimekkoa. Hän on vain viisivuotiaana lähtenyt naapuriin myymään äidin tekemiä lettuja sen sijaan, että olisi itse syönyt ne. Minulle ei varmasti olisi tullut mieleenkään moinen. Hän on nuorella iällä perustanut jo oman mainostoimiston, Womenan ja johtanut tätä menestyksekkäästi. Kirstin elämästä huokuu ihan älytön työmoraali, jota on pakko ihailla. Moni ei olisi lähtenyt kuusikymppisenä enää työelämään, saati yritysjohtajaksi. Arvostan myös sitä, että Kirsti teki loppuun asti töitä ruohonjuuritasolla työntekijöidensä kanssa ja antoi aina itsestään kaiken vaatien laatua ja panostamista myös muilta. Intohimo tekemiseen huokui.

Kirstin johtamistyylissä itselleni ei ole luontaista ollenkaan tapa, jolla hän kohteli työntekijöitään välillä ja ymmärtääkseni moni ei kokenut työpaikkaa mukavana. Enkä näe maailmaa yhtä mustavalkoisena, kuin hän. Samalla kuitenkin arvostan Kirstin aitoutta olla oma itsensä ja näyttää itsestään kaikki puolet, ne huonotkin. Hänet täytyi oppia tuntemaan, jottei työnteko ja emotionaalinen paine käynyt liian raskaaksi. Ehkä hänen tapansa johtaa karsi työntekijöistä pois ne, jotka eivät pärjää. Jäljelle jää rautaiset ammattilaiset. Siinä on sekä hyvää, että huonoa, ihmisiä on paljon erilaisia. Toivoisin itse omaavani samanlaisen kyvyn jättää asiat menneeseen ja mennä eteenpäin. Minun on hyvin vaikea jatkaa elämää, jos olen riidellyt tai saanut/antanut ikävää palautetta toiselle ihmiselle. Asiat jäävät mylläämään mieleen ja puin sekä ruoskin niistä itseäni pitkäänkin tapahtuneiden jälkeen. Haluaisin oppia palautumaan ja jättämään asioita taakse nopeammin. Kirstin kanssa saattoi käydä hyvinkin tulisia keskusteluita tai saada tiukkaa palautetta, ilman, että kumpikaan osapuoli on moksiskaan ja melkein seuraavassa virkkeessä vietetään yhdessä jo kakkukahveja halaillen. Omaa mieltäni kaivaa vieläkin jotkin tapahtumat viime kesältä Kahvila Myllytuvalla, joissa en itse toiminut, kuten olisin ehkä halunnut. Tavoitteeni on vähentää asioiden märehtimistä ja viimeistään ensi kesänä pääsen varmasti tätä kokeilemaan. Tuskin kaikki tulee koskaan menemään täysin toivotulla tavalla, ja ihmisten väliset suhteet ovat aina arvaamattomia. Just try to let go..

Ihailen Kirstin taitoa käsitellä ihmisiä. Hänessä tuntui olevan aivan uskomatonta karismaa ja taikaa. Hänellä tuntui olevan aivan uskomattoman taito hurmata ihmiset. Hän sai ihmisistä irti ihmeellisiä asioita ja näki potentiaalia usein ennen muita. Olen kuullut, että ihmiset, joihin luotetaan ja joiden kykyihin ja potentiaaliin uskotaan, saavat kovimmat palautteet ja vaatimukset kantaakseen. Että johtajat tai valmentajat eivät jaksa antaa kovaa palautetta niille, joihin eivät usko. Kirsti tuntui noudattavan tätä ja ainakin kirjassa mainittiin hänen ladelleen koviakin sanoja esimerkiksi Kemell-Kutvoselle, koska on nähnyt tässä potentiaalia. ”Jos tulee mutka matkaan, siihen ei pidä kompastua, vaan jatkaa”. Hän oli vaativa, mutta hän myös kasvatti ihmisiä toimimaan vaikeissakin olosuhteissa. Hän kohteli kaikkia tasavertaisesti ja hänellä oli aikaa ihan jokaiselle. Kiireisessä elämässä voi olla helppo ajautua kiireen mukaan, eikä jättää tarpeeksi aikaa kohtaamisille. Moni varmasti valikoi, kenelle antaa aikaa ja kenelle ei, eikä monikaan yritysjohtaja käyttäisi aikaansa samalla tavalla, kuin Kirsti. Haluaisin itse antaa aikaa kaikille, koskaan ei saisi olla liian kiire. Olen huomannut akatemian aikana itse väsyväni kohtaamisissa eri tavalla, kuin aikaisemmin. En meinaa jaksaa antaa itsestäni kaikille ja jatkuvasti tekemisestäni kertominen uuvuttaa. Koen haastavaksi kiinnostua muiden tekemisistä ja omalta kohdaltani keskustelut ovat jääneet aika pinnallisiksi viime aikoina. Kokonaiskuvaan liittyy varmasti paljon muuta yleistä väsymystä etc. mutta harmittaa kuitenkin. Verkostojen merkitys paistoi elämänkerrasta läpi ja niitä luodaan sekä hoidetaan kohtaamisten kautta.

Kirsti eli tunteella ja teki päätöksiä intuitiolla. Tunteet kulkivat tärkeänä osana koko uran ajan. Tunteitaan näyttävä ihminen herättää luottamusta. Sellainen ihminen vaikuttaa aidolta ja ikävienkin tunteiden päästäminen pihalle puhdistaa ympärillä olevaa ilmaa. Sellaisen ihmisen seurassa voi olla luottavainen siihen, ettei ikävät asiat jää vaivaamaan tai patoutumaan, jos ne nostetaan heti pöydälle. Hän antoi itsestään paljon ja hän loi tunteita herättäviä kokemuksia muille. Vahvan muistijäljen luominen oli tärkeää. Koen sen myös itse tärkeänä. Edellisessä markkinoinnin reflektiossani puhuin tunteiden merkityksestä markkinoinnissa. Se pätee myös elämään; emme välttämättä muista kaikkia ihmisiä tai tapahtumia, mutta tunnejäljet muistamme. Vahvana markkinointiosaajan Kirstikin selkeästi tiesi tämän merkityksen.

Rakastin Kirstin tapaa innostua uudesta ja toimia spontaanisti. Elän itse samoin, mutten ole ehkä ihan yhtä huoleton, vaan välillä mietin toimintani järkevyyttä. Ei se estä minua toimimasta enkä kadu mitään, mutta omille päätöksille tulee toisinaan huokailtua. Elämä on rosoista ja niin sen pitääkin olla. Kirsti teki isojakin päätöksiä nopeasti ja sellaista luottoa omaan intuitioon ihmettelen isosti. Kaipaan vielä itse harjoitusta päätösten teosta, olen liian epävarma valinnoistani. Se kasvanee iän ja kokemuksen myötä. Malttia ei meinaa vain olla, kun haluaisi olla nyt jo kaikkea.

Tiina Alahuhta huomasi, miten pakon edessä oppii. Bussinalle heitto -taktiikka toimii aika monessa. Sitä on tullut kokeiltua itsekin ja kyllä siinä vaan oppii. Olen välillä koittanut kannustaa muitakin asettamaan itseään vastaaviin tilanteisiin, mutta vähän nihkeää se välillä tuntuu olevan. Epämukavuusalueella tapahtuu kehitys. Jonkin verran ajan itseäni epämukavan olon piiriin. Se tuntuu kehossa jännityksenä ja pelkona. Vatsaa vääntää, pää on sekaisin kaikista ajatuksista ja stressaa. Toisin kun minulle, Kirstille stressi tuntui olevan aika vieras käsite. Tai ainakaan hän ei sitä myöntänyt. Itsekin voisi mailan puristamisessa hellittää. Epämukavuusalueella on epämukavaa, mutta sietokykyä voi harjoittaa. ”Liian hyvä perusturva houkuttelee liian helppoon elämään”. Sitä vastaan pitää laittaa hanttiin, jos haluaa tehdä jotain merkittävää.

Kirsti on Kirsti ja Kirsti on paljon. Kirsti on inspiroiva ja iätön. Oma johtamisfilosofiani ottaa varmasti vaikutteita, kokonaisuudesta sekä pienistä yksityiskohdista. Hänen henkilökohtaisiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa olisi mielenkiintoista päästä käsiksi, mutta ne ovat ja pysyvät hänen ominaan. Miten sisin eroaa ulospäin annetusta kuvasta? Mielenkiintoista lukea, miten hänkin oli kokenut riittämättömyyden tunnetta, vaikka yleisesti hän näyttäytyi kovana vaikkakin herkkänä ihmisenä. Riittämättömyyden tunne on ikävä piikki lihassa, jota on välillä vaikea saada nyppäistyä pois. Toivottavasti muistan itse elämässäni esittää kiitollisuutta muille ja kiittää ympärilläni olevia ihmisiä. Positiivisen palautteen antaminen on haastavampaa, kuin rakentavan. Varsinkin jatkuvan tekemisen lomassa palaute usein unohtuu antaa. Myös kiitos on palaute. Ps. sivun 54 alalaidan nippelitieto sai hymyn huulille.

Usko, toivo, rakkaus

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti