Vastuullinen kuluttaja -seminaari ja keskustelu, puhujana Outi Pyy 

Minulle tuli netissä tuli vastaan JY:Yn järjestämä Kestävän kehityksen viikon ohjelma, jonka aiheet herättivät vahvasti mielenkiintoni. Viikko on osa Kestävyys kannattaa, kannata kestävyyttä-hanketta, jonka tarkoituksena on kannustaa nuoria muuttamaan kulutustottumuksiaan kestävämmiksi. Osallistuin eilen maanantaina 3.10. Vastuullinen kuluttaja- nimiseen seminaariin, jossa puhujana oli minulle jo somesta ja muualta tuttu vastuullisuusasiantuntija ja –vaikuttaja Outi Pyy. Pyyn esityksen pääotsikkona oli “Sustainable consumption and textiles.”  

Heti ensimmäisenä minua järkytti tieto tekstiilituotannon kasvusta. Olin tietoinen, että kasvu on ollut valtavaa. Mutta että se on jopa kymmenkertaistunut 1980-luvulta! Ja pelkästään vaatteiden myynti on kaksinkertaistunut 2000-luvulta. Mistä tämä kertoo? Siitä, että tuotanto kasvaa jatkuvasti. Suuri tuotanto ja halvat hinnat kasvattaa myös suuremman määrän ostajia. Mutta ne paikat, missä tuotanto vasta valtavaa onkin, ovat nettikauppoja. Pyy kertoi, että nettikauppoihin liittyvissä ongelmakohdissa isoin ongelma ei ole logistiikka (vaikka niin herkästi ensin ajattelisi, näin minä ainakin tein), vaan inventaario. Nettikaupat tarvitsevat Pyyn mukaan jopa viisinkertaisen määrän inventaariota, kuin kivijalkakaupat. Kyllähän se käy jopa järkeen, kun asiaa alkaa miettimään. 

Nettikaupat joutuvat tuottamaan tai hankkimaan käsittämättömän suuren määrän joka ikistä tuotetta, joka nettisivuilla on myynnissä. Parhaimmassa (ja pahimmassa) tapauksessa toimituksia tehdään maailman ympäri, joten ostajia voi olla miljoonia päivässä. Näille nettikauppajäteille varmaan miljoona ei edes riitä! Jokaista tuotetta pitää olla rajaton määrä valmiina. En osaa edes miettiä tarpeeksi suuria lukuja. Lisäksi pitkät vaihto- ja palautusajat hankaloittavat inventointia, hyllytystä ja palautettujen tuotteiden tarkistusta. Kuvittelen mielessäni Zalandon tehdasrakennusta, jossa on yksi halli täynnä valtavia kasoja palautettuja vaatteita, asusteita ja muita tuotteita. Päivä päivältä kasat vain kasvavat ja niitä sitten yksitellen lajitellaan pois uusien tieltä. Työ on varmasti valtava ja samalla se on myös valtavan hidasta.  

Olen itsekin tilannut Zalandolta vaatteita. Olen syyllistynyt myös siihen, että tilaan saman tuotteet useassa eri koossa, jotta voin vertailla vaatteita konkreettisesti vierekkäin. Entä jos pienemmässä koossa oleva vaate ei istukaan hyvin päälleni? Tai entä jos isompi vaate on liian iso? Olisi aivan liian työlästä palauttaa ja tilata uusi koko testiin. No eikä olisi. Sitä paitsi muistan kuulleeni ja lukeneeni joskus jostain, että jotkut nettikaupat jopa polttavat ja heittävät palautetut tuotteet suoraan pois, sillä se on helpompaa, kuin niiden lajittelu ja inventointi. Luin kuitenkin Eetin artikkelin vuodelta 2021, jossa kestämätöntä palautuskulttuuria oltiin tutkittu. Eetin artikkelin (2021) mukaan käyttökelpoisten palautusten määrää ei enää raportoida, mutta yksi palautuksia hoitava yritys kertoo käsittelevänsä vuosittain kuusi miljoonaa palautusta, josta noin 1-2% arvioidaan päätyvän hävikkiin. Tämä tarkoittaa liki 100 000 vaatetta vuosittain. 100 000?! Miltä sellainen määrä vaatteita näyttää? Ei taida yksi halli riittää. Tuotteiden palautus on helppoa ja usein jopa maksutonta. Tämä kannustaa ylikuluttamiseen entisestään.  

Seminaarissa Pyy kertoi esimerkkinä viimeaikoina paljon pinnalla olleesta Sheinistä. Googlasin äsken Sheinin, ja näin Wikipedian tekstin “Shein is a Chinese online fast fashion retailer.” Heti samalla sekunnilla mieleeni tuli, että ei olisi pitänyt tehdä tuota hakua, sillä yritys hyötyy jopa siitä. Sheinin, Zalandon, 157n ja mm. Forever 21:n kaltaiset pikamuotiyritykset käyttävät suurimman osan tulovirrastaan uudelleen markkinointiin. Jokainen haku selaimella, jokainen maininta sosiaalisessa mediassa, jokainen mainoksen klikkaus, kaikki tuovat kyseiselle yritykselle rahaa. On uskomatonta, miten paljon yksi klikkaus tai maininta voi saada aikaan!

Äsken mainitsemani kaltaiset ulkomaalaisomisteiset yritykset eivät tuo Suomeen työpaikkoja tai esimerkiksi verotuloja. Ne eivät maksa periaatteessa mistään ja silti ne viilettävät listan kärjessä, kun puhutaan suosituimmista esim. Verkkokaupoista. Pikamuotia sen pahimmassa muodossa. Esimerkkinä Sheinin tuotteet. Ei ole mitenkään mahdollista, että neljän euron paita olisi turvallinen, kemikaaliton tai huolehtinut tuotantoprosessissa kemikaalijäteprosessin kestävyyden, maksaisi veroja tai tulleja, olisi hyvää ja kestävää materiaalia tai esimerkiksi maksaisi paidan tekijälle elämiseen vaadittavaa palkkaa. Saati sitten, että neljän euron paidalla olisi minkäänlaista uudelleenmyyntiarvoa esimerkiksi second hand- liikkeissä. Outi Pyykin sanoi puheessaan seuraavaa: “Why is Shein so cheap? Well the answer is: they are not paying for anything.”  

Pyy kertoi puheessaan siitä, miten kyseessä ei ole vain paketointi ja muovipussit. Kyse on siitä, mitä muovipussissa on. Muovipussi on pieni pahe sen rinnalla, mitä muovipussi usein sisältää. Muovipussi on naurettavan helppo uudelleenkäyttää esimerkiksi roskapussina ja rikkinäisen pussin saa helposti kierrätettyä muovinkeräykseen. Mutta entä markkinoiden myydyimmän puhelinmerkin uusi puhelin? Miten se on tuotettu? Entä sinun ostamasi, muovipussista löytyvä uusi viiden euron t-paita? Minne tuo viisi euroa menee? Miten paljon paidan valmistaja on saanut siitä itse rahaa? Kuka edes on tuotteiden takana? “Jos tekstiilialalla on kone, on sen takana myös ihminen”, kertoo Outi Pyy puheessaan.  

Kuljetko sinä arvot vai raha edellä? Tätä on hyvä pohtia tehdessä kulutusvalintoja. Missä järjestyksessä sinun vastuullisuusarvot ovat? Puhujakeskustelu herätti minut pohtimaan omia arvojani. Mihin järjestykseen laittaisin omat arvoni vastuullisuuteen liittyen? Tulevatko sosiaalisen vastuullisuuden arvot ennen ympäristövastuuta? Tätä jään pohtimaan. Listan ja arvojärjestyksen tulisi olla sellainen, että sitä voisi ylpeänä katsoa joka päivä vaikka jääkaapin ovesta.  

Siinä missä kuluttajan arvot ovat tärkeitä ja niitä on hyvä pohtia ja arvottaa kulutusvalintoja tehdessä, on yrityksen arvoja myös hyvä tarkkailla. Jos yrityksellä ei ole arvoja yllä, minkä pohjalta valintoja ja päätöksiä sitten tehdään? Pohjautuvatko strategia ja päätökset yrityksen työntekijöiden omiin arvoihin? Herää kysymys, miten yrityksen asioita ja tekemistä perustellaan ilman arvopohjaa. Yritystä ei voida johtaa pelkästään työntekijöiden omien arvojen pohjalta, vaan yritykselle on määriteltävä omat arvot. Näin vältytään varmasti helpommin ristiriidoilta ja kysymyksiltä. Yrityksen arvot näkyvät yrityksen päivittäisessä tekemisessä ja työntekijöiden arjessa. On myös tärkeää, että yrityksen työntekijät allekirjoittavat yrityksen arvot. Kuten esimerkiksi me Hohkeessa olemme itse määritelleet meille osuuskuntamme ja tiimimme arvot. Olemme jokainen allekirjoittaneet ja sitoutuneet niihin. Näin ollen työkin on todennäköisemmin arvojen mukaista.  

Vaikka elämme keskellä ylikulutusta ja vaikeita valintoja, on tärkeää muistaa, että jokaisella teolla on merkitystä, myös niillä pienimmillä. Etsimällä ja levittämällä aktiivisesti tietoa opimme itse ja opetamme samalla muille. Vastuullisuusasioita ei kannata pelätä, kerralla ei kannata pyrkiä täydellisyyteen. Vältellään ja boikotoidaan kuten Pyy sanoi, “baddieita”, eli näitä isoja, pahoja, vastuuttomia (ulkomaalaisomisteisia) yrityksiä ja suositaan kotimaisia sekä EU:ssa tuotettuja tuotteita. Tuotteiden alkuperäismaa kertoo vastuullisuudesta jo paljon. Toki se ei kerro sataprosenttista totuutta, mutta alkuperäismaan tarkastelusta on hyvä lähetä liikkeelle, jos miettii tuotteen tai tekstiilin kestävyyttä ja vastuullisuutta. Autetaan toisiamme, eikä pidetä näitä asioita isoina mörköinä. Ainut keino selvitä tästä(kin) ylikulutuksentäyteisestä ilmastokriisistä on tehdä se yhdessä! 

2021. Verkkokauppojen kestämätön palautuskulttuuri. Uutinen. Eettisen Kaupan Puolesta ry. Viitattu 4.10.2022. https://eetti.fi/2021/03/09/verkkokauppojen-kestamaton-palautuskulttuuri/