Luin kirjan suorituskyvyn salaisuus ihan mielenkiinnon takia. Aiheesta on ollut puhetta paljon ja se osuu omalle kohdalle. Olen aika kova innostuja ja toimeen tarttuja ja usein monta rautaa on tulessa samaan aikaan. Huomaan omien kierrosten olevan usein korkealla pitkiäkin aikoja ja perfektionismi sekä kova työmoraali ajavat välillä ihan älyttömiin ”suorituksiin”. Kirjassa heräteltiin ajatuksia vireystiloihin liittyen kysymyksillä. Ensin kuvailtiin ylivireystilaa, jonka epäilin koskevan itseäni yleisesti. Vastasin kysymyksiin niillä fiiliksillä, mitä esimerkiksi viime keväästä kesään on ollut tai mitä nyt alkusyksystä itselläni oli:

Ovatko sykkeesi ja verenpaineesi korkealla? Huomaatko hengittäväsi pinnallisesti tai jännittäväsi lihaksiasi? Kuivaako suu, närästääkö sinua tai kärsitkö suolisto-oireista?

• Kyllä ja ei: syke tuntuu korkealta ja hengitys on pinnallista. Syvään hengittäminen on vaikeaa ja keväällä koin ensimmäistä kertaa ylipäätään hengittämisen vaikeaksi. Minulla on jatkuvasti vatsan väänteitä, kuin kaikki jännittäisi aivan helvetisti koko ajan.

Jätätkö huomioimatta kehosi tarpeita, kuten nälän, rauhallisen hengittämisen, janon, taukoliikunnan tai lepäämisen?

• 4/5 kyllä: Jätän huomiotta janon, nälän ja lepäämisen. Hengittämisestä en osaa sanoa, en ole koskaan varsinaisesti keskittynyt siihen eli varmaan joo. Ei tule pahemmin tehtyä mitään taukoliikuntaa työpäivien aikana (lukuun ottamatta työtä, jossa olen fyysisesti liikkeellä ja jalkojen päällä koko päivän). Nälän tunteen ignooraaminen on usein johtanut siihen, että nälän tunne alkaa yksinkertaisesti kadota. Perus ateriarytmini on syödä 2-3 kertaa päivässä ja ateriavälit ovat helposti yli 6h, koska nälän tunnetta ei tule. Olen aina ollut huono juomaan, eikä janon tunnetta tule vaikken joisikaan. Lähiaikoina olen kuitenkin huomannut sivuuttavani tämänkin tunteen. Suuta kuivaa jatkuvasti, mutta siihenkin tottuu.

Onko sinun vaikea pitää työskentelysi lomassa pausseja, jotka rauhoittaisivat kehoasi?

• Kyllä: uppoudun työntekoon helposti, enkä koe levon tarvetta silloin kun draivi ajaa. On vaikea levätä, ennen kuin kaikki on tehty.

Varmisteletko tavallista enemmän, että olet tehnyt kaiken tarpeeksi hyvin? Tuntuuko, ettei mikään riitä ja kelpaa?

• Ei: koen luottavani omaan jälkeeni ja käytän usein muistilistoja, joista tarkistaa kaikki oleellinen. Lepo jää senkin takia, että teen asiat niin hyvin kuin mahdollista, usein riittävän hyvä ei ole hyvä vaan on oltava täydellistä. Yllän omiin standardeihini usein, joten en koe mitenkään yleisesti tunteita, etteikö joku itse tekemäni asia kelpaisi minulle.

Onko sinun tavallista vaikeampi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan?

• Kyllä: Aloitan yhden asian ja yhtäkkiä mieleen muistuu toinen asia, jota alan heti tekemään ja ensimmäinen asia jää kesken. Vielä voi tulla mieleen kolmas asia, josta ajattelen, että sen voi hoitaa nopeasti tässä samalla tai välissä ja yhtäkkiä on vireillä kymmenen eri tehtävää. On vaikea sivuuttaa mieleen juolahtavat tehtävät ja tehdä yksi homma kerrallaan.

Ahdistutko tai ärsyynnytkö myös pienistä asioista?

• Kyllä

Koetko, ettet voi vaikuttaa aikatauluihisi?

• Osittain kyllä: tuntuu, että tekemistä on niin paljon, että on vain pakko tehdä ja päivät ovat täynnä.

Meneekö sinulla iltaisin yli puoli tuntia nukahtamiseen?

• En osaa sanoa: sivuutan väsymystäkin aika lahjakkaasti. Minun on vaikea saada itseni iltaisin iltatoimiin ja sänkyyn asti. Saatan väsyneenä hommata jotain olohuoneessani, mutta olen liian väsynyt raahautuakseni suihkuun tai vaihtaakseni paikkaani sänkyyn.

Heräätkö yöllä useammin, kuin kaksi kertaa tai aamuyöllä niin, ettet saa enää unta?

• En

Tunnistan korkean vireystilan ja sen, että se jää itselläni herkästi päälle. Olen kova suorittaja ja perfektionismi niin työn kuin suoritustenkin suhteen vaikuttaa paljon. Olen tunnistanut tämän jo lukiossa ja oikeastaan siitä lähtien tämä on ”vaivannut” minua. On erikoista, millaisia suorituksia keho pystyy tekemään, vaikka olosuhteet olisivat minkälaiset. Usein kova draivi ajaa siihen, että perustarpeiden huomiointi unohtuu.

En koe kertaakaan olleeni burnoutissa, vaikka tällä vauhdilla ilman muutoksia se tulee väistämättä eteen. Jaksottain on kuitenkin hetkiä, jolloin jaksaminen käy matalalla ja perustarpeiden laiminlyönti kostautuu. Väsymyksestä tulee normi ja jossain kohtaa se on jopa vaikuttanut merkittävästi ympäristön havainnointikykyyn (kuulo, näkö). Tänä syksynä oma jaksaminen on ollut hieman eri tavalla hyvin alhainen. Olen ollut esimerkiksi uneliaampi, kuin koskaan aikaisemmin. Väsymys on ollut selkeästi erilaista verrattuna aikaisempiin jaksoihin. Vastasin tämänhetkisen fiiliksen ja olotilan mukaan alivireyteen liittyviin kysymyksiin:

Tuntuuko sinusta aamuisin, ettei yöunesi palauttanut riittävästi?

• Kyllä: Aamulla on lähes aina tokkurainen olo ja hyvin vaikea nousta sängystä.

Esiintyykö sinulla voimakasta väsymystä päivän aikana?

• Kyllä: Varsinkin tänä syksynä väsymys on ollut uusissa sfääreissä. Koko ajan on sellainen olo, että jos laittaisin silmät kiinni, niin nukahtaisin. Ei väliä paljonko kello on.

Tuntuuko arkisista kotiaskareista suoriutuminen ylivoimaiselta?

• Kyllä: Ihan pienetkin perusasiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä: astioiden nostaminen pöydältä tiskialtaaseen, jos jotain lasken kädestäni, niin se myös jää siihen (tavarat keskellä lattiaa viikkoja), ruuan laittaminen jne.

Vaatiiko yksinkertaistenkin haasteiden ratkaiseminen ponnistelua?

• En osaa sanoa. Tuntuu, että suorituskyky töiden/opintojen kanssa on lähes kohdillaan päivän aikana. Iltaisin taas energia ei riitä mihinkään. Ehkä en ole saanut itsestäni kaikkea irti esimerkiksi synnytyksissä tai muussa vastaavissa, mutta en osaa hahmottaa, mikä olisi yksinkertainen haaste, joka olisi vaatinut ponnisteluja.

Haluatko vetäytyä omiin oloihisi, sillä vuorovaikutus muiden kanssa vaikuttaa raskaalta?

• En tavallista enempää.

Oletko päivän tehtävien jälkeen niin loppu, että haluaisit vain levätä?

• Kyllä

Onko sinulla apaattinen, ”tyhjä” olo?

• Välillä. Olo on erittäin stressaantunut, koska energia ei meinaa riittää hoidettavien asioiden tekemiseen. Se pitää stressivirkeyttä yllä. Usein kuitenkin omissa oloissa ollessani apaattisuus saattaa tulla. Voin helposti istua paikallani tuijottaen seinää tai lattiaa, ilman että päässä liikkuu mitään, kunnes jossain vaiheessa ”herää” siihen, että voisi mennä vaikka suihkuun.

Onko sinun vaikea aloittaa asioita tai tehdä päätöksiä?

• Kyllä: Asioiden aloittaminen on ollut vaikeaa. Päätöksenteosta en osaa sanoa. Toki olen aika paljon jättäytynyt päätöksenteosta tietoisesti pois esimerkiksi Learning Circuksen osalta.

Ehkä optimivireyden tilan kartoitusta ei ole tämän perusteella tarpeellista tehdä. Tällä hetkellä on aika selkeästi menossa alivireystila. Havaitsin sen jo aikaisemmin syksyllä, mutta tämä kirja ja kysely vahvisti omia havaintoja entisestään. Eikä ihmekään sellaisen ylivireysjakson jälkeen. Sellainen fiilis tulee, että oma vireystila on jatkuvasti joko ylivireinen, alivireinen tai jommankumman rajalla. Optimivireystilan kuvaus on osin hyvin vieras itselleni. Innostun usein ja innostus nostaa ylivireystilan päälle lähes saman tien. Pitkänajan perustarpeiden laiminlyönti vaikuttaa omaan kehoon fyysisesti ja sen korjaaminen on pitkä prosessi. Se vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin omalla kohdallani merkittävästi negatiivisella tavalla. Samalla se kuitenkin ajaa kohti parempaa muutosta ja toimii motivaationa muuttaa omia toimintatapoja.

Olen perfektionisti työn suhteen. Huonolla tavalla perfektionisti. Teen asiat usein vähän liiankin hyvin, mutta osaan hellittää laadussa tarpeen tullen kuten myös joissain valikoiduissa asioissa, jolloin riittävän hyvä on riittävän hyvä. Perfektionismi on äärimmäisen vahva, kun asiat pitää tehdä loppuun. En osaa levätä tai en saa mielenrauhaa, ennen kuin kaikki on tehty. Näissä riittävän hyvä voi riittää, mutta hommat täytyy saada tehtyä. Tämä ajaa kuormittavaan suoritukseen ja ruokkii ylivireystilaa, joka jossain vaiheessa johtaa pitkään alivireystilaan. Huoli ja stressi koskee ennemmin sitä, että tuleehan kaikki tehtyä, kuin sitä, miten tai millä laadulla ne tehdään. Laatu on riittävän hyvä omilta jäljiltäni. Perfektionismi osittain upottaa minut työntekoon. Se ei aina ole yleisimmin miellettyä ahdistuneisuuden ja stressin tunnetta, vaan se on joskus myös innostusta ja malttamattomuutta jättää asioita myöhemmälle. Se ilmenee joskus myös vaikeutena aloittaa asioita. Jos tiedän valmiiksi, etten jaksa tai minun ei ole mahdollista tehdä asiaa kunnolla kerralla loppuun tai riittävällä standardilla (omalla asteikolla), niin tekemiseen ryhtyminen vaikeutuu ja lykkääntyy paljon. Yksi ajankohtainen esimerkki on oman kodin siivoaminen. Jos en pysty kerralla siivoamaan ihan kaikkea imuroinnista vessaan pesuun ja lakanoiden vaihtoon, niin työhön tarttuminen vaikeutuu saman tien. Tästä johtuen saatan saada siivotuksi kerran kolmeen viikkoon, vaikka omalla standardilla sen pitäisi olla viikoittaista.

Tänä syksynä olen osannut hellittää perfektionismista vähän. Jos kotiin päästyä väsyttää, niin olen levännyt ja jättänyt hommat seuraavalle päivälle. Aikaisemmin itselleni oli normaalia tehdä hommia myöhään illalle, melkein nukkumaan menoon asti. Nyt olen osannut rajoittaa sitä. Toki iso syy tähän on vahva alivireystila, se ettei jaksamista ole ollut. Stressitasot ovat silti jatkuvasti korkealla siksi, että työt lykkääntyvät paljon jaksamisen takia. Kuitenkin saan asioita aikaiseksi ja jaksan innostua kaikesta erilaisesta sekä olla sosiaalisesti aktiivinen. Ehkä tämä kirja oli enemmän sellainen good to know ja lisätyökalu oman vireystilan kartoittamisessa.

Tässä vielä 5 sellaista asiaa, jotka parantavat omaa suorituskykyäni ja joihin olen tehnyt tai joihin aion tehdä muutoksen tämän talven aikana:

1. Syön riittävästi ja tarpeeksi usein. Aloitin tarkan ruokaohjelman seuraamisen siksi, että oppisin paremman ruokailurytmin ja saisin riittävästi ravintoa vauhdikkaaseen elämään. Tämä on opettelua vielä, ja toivon ettei pienet notkahdukset katkaise tämän tavan muodostumista. Pyrin juomaan myös huomattavasti enemmän vettä.
2. Koitan rauhoittaa illat, enkä tee töitä (paitsi äärimmäisessä pakossa) enää klo 18 jälkeen (tämän syksyn se on toiminut, mutta se ei ole tae, että kun ylivireystilat iskevät taas, että malttaa irrottautua töistä)
3. Olen armollinen. Viikko ei ole pilalla, jos yhtenä päivänä syöminen ei onnistunutkaan suunnitelmien mukaan tai treeni peruuntuu
4. Pyhitän unta. Uni on se, josta ensimmäisenä lähden nipistämään. Tähän liittyen poistin tiktokin, koska se vie paljon aikaa ja yleensä pitkittää nukkumaan menoa. Kun aikaisemmin sanoin siitä, että itselleni on normaalia etten jaksa siirtyä sänkyyn, niin tiktok ruokkii tätä entisestään ja turruttaa aivot. Jos kotiin mentäessä jumittuu sohvalle selaamaan tiktokkia, ei saa koko iltana enää mitään aikaiseksi.
5. Sanon ei. Olen syksyllä osannut pitäytyä parissa projektissa monen sijaan. Ne ovat työllistäneet kyllä paljon kaiken muun ohjelman ohella, mutta olen pystynyt pitäytymään niissä.