Seuraavaksi lukulistallani oli hieman kevyempää luettavaa, Harri Gustafsbergin ja Heidi Holmavuon kirjoittama kirja ”Karhuryhmä”. Teos kertoo Gustafsbergin ajasta Karhuryhmässä ja heidän kokemistaan hurjista tilanteista ja tehtävistä. Gustafsberg on väitellyt itsensä myös filosofian tohtoriksi ja pitää stressinsietokyky sekä resilienssi valmennuksia.

Karhuryhmässä toimiessaan Gustafsberg pohti, miksi he tekevät virheitä työkeikoilla valmiusyksikön jatkuvasta koulutuksesta huolimatta. Vastaus löytyi vaarallisten keikkojen luomasta voimakkaasta stressistä ja mielenhallinasta, joten hän alkoi opiskelemaan aihetta ajatuksena viedä opit Karhuryhmään. Kirja kertoo näistä opeista.

Stressi

Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita, muutoksia tai vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Muutoksen ei tarvitse aina olla negatiivinen, vaan muutos voi olla myös positiivinen. Se, miten ihminen kokee stressin, riippuu yksilön resilienssikyvystä sekä asenteista. Mikään ärsyke itsessään ei siis aiheuta stressireaktiota.

Stressireaktion syntyessä keho erittää stressihormonia, jonka seurauksena syke ja verenpaine nousee. Stressireaktiossa ihminen on siis ylivirittyneessä tilassa. Stressi voi aiheuttaa ahdistusta, unettomuutta ja päänsärkyä. Stressi voi myös tarttua, joten yksilön stressinsietokyvyn harjoittaminen on todella olennaista myös osana tiimitoiminnan kehittämistä.

Stressiä on kahdenlaista. Stressiä on pitkittynyttä- sekä lyhytkestoista. Lyhytkestoinen stressi on meille hyväksi ja auttaa meitä suoriutumaan. Stressi luo painetta tehdä ja kuten aikaisemmin mainitsin, stressi virittää ihmistä suorituskykyisempään tilaan. Yhtäjaksoinen, pitkittynyt stressi on kuitenkin haitallista, sillä ihmisen kehon pitäisi saada säännöllistä lepoa. Jos ihminen kokee pitkittynyttä stressiä se vaikuttaa todennäköisesti uneen ja unettomuus vaikuttaa merkittävästi suorituskykyyn. Pitkittyneellä stressillä on lukuisia muitakin haittoja, mutta niihin en nyt pureudu.

Kuinka lievittää stressiä ja miten oppia elämään sen kanssa? Stressiä voi lievittää monille hyvin yksinkertaisilla asioilla, kuten levolla, liikunnalla ja säännöllisillä arjen irtiotoilla. Stressi on kuitenkin todella yleinen asia lähes jokaisen ihmisen arjessa, joten on mielestäni tärkeää oppia elämään stressin kanssa. Kuinka pystyn säilyttämään suorituskykyni ja positiivisen suhteen työhön stressin keskellä?

Gustafsbergin ratkaisu tähän oli itsepuhelu ja reflektointi. Stressin iskiessä, kysy itseltäsi nämä kolme kysymystä.

1. Mikä minua stressaa?
2. Mikä kuormittaa, mikä aiheuttaa painetta?
3. Mitä tunteita stressi minussa aiheuttaa?

Stressin hallinnassa on pitkälti kyse omien suorituskyvyn rajojen ymmärtämisessä. Kuinka paljon pystyn kantamaan kerralla ilman, että suorituskykyni pettää. Asiaa voi peilata suoraan fyysiseen kantamiseen. Ei kukaan meistä pysty fyysisesti kantamaan enempää, mihin voimavarat riittävät, joten miksi mielikään pystyisi. Olennaisin osa stressinhallintaa on siis itsetuntemus ja kyky tunnistaa omat rajat.

Stressi on psykologinen ilmiö. Tämä tarkoittaa sitä, että omat asenteet vaikuttavat merkittävästi siihen, miten stressin koemme. Edellinen lukemani kirja ”Mindset – menestymisen psykologia” liittyy olennaisesti tähän aiheeseen. Kasvun asenteen omaavat ihmiset kokevat hyvin todennäköisesti stressiä vähemmän kuin muuttumattomuuden asenteen omaavat. He pystyvät myös hallitsemaan kokemansa stressin paremmin. Tämä on hyvin loogista, sillä uuden oppimista arvona pitävä henkilö selviytyy haasteista varmasti paremmin, kuin henkilö, joka pitää uuden oppimista vaivaannuttavana ja jo lähtökohtaisesti ahdistuu haasteiden kohdatessa.

Pelko

Fleimin Ilari oli myös lukenut tämän kirjan ja meillä syntyi hyvä keskustelu siitä, miten pelko vaikuttaa kehitykseen. En ole aikaisemmin juuri miettinyt asiaa, mutta keskustelun jälkeen aloin pohtia konkreettisia esimerkkejä menneisyydestäni, joissa pelko on ohjannut minua. Pelko on tunne, jota en ole koskaan käsitellyt sen suuremmin. En koe sitä kovin usein enää nykyisin, mutta varsinkin jääkiekko aikoina se oli viikoittainen tunne.

Pelko on luonnollinen reaktio uhkaavaan tilanteeseen ja sen tarkoitus on varoittaa mahdollisesta vaarasta. Pelko valmistaa kehon ns. taistele/pakene tilaan, jossa keho erittää stressihormonia sekä adrenaliinia. Syke nousee ja veri pakenee iholta, sormista sekä varpaista. Lihakset jäykistyvät ja ovat valmiina toimintaan.

Itse koen pelkoa nykypäivänä hyvin harvoin.  En koe elämässäni vaaratilanteita, enkä harrasta enää lajeja, joissa vaaran tunne olisi läsnä. Nykyään koen pelkoa ja voimakasta jännitystä vain esiintymistilanteissa ja harvoissa sosiaalisissa kohtaamisissa. Ne ovat itselleni hyvin epämieluisia tilanteita, joissa jännitys pahimmillaan voi muuttua peloksi. Koen tämän johtuvan siitä, etten lähtökohtaisesti ole ihminen, joka pitää ison joukon edessä esillä olemisesta. Tämän, kun yhdistää kokemattomuuteen esiintymisessä yhtälö on valmis. Tiimiakatemian tapahtumat ovatkin tärkeää harjoitusta, kun tiimiliiderinä joutuu olla esillä.

Kuten aikaisemmin mainitsin, nuoruudessani koin säännöllisesti pelkoa jääkiekkoa pelatessani. Tämä johtuu siitä, että jääkiekossa on jatkuvasti fyysinen uhka ja loukkaantumisen riski läsnä. En pienenä tottunut tunteeseen ollenkaan ja se vaikutti suuresti kehitykseeni jääkiekkoilijana. Lukio iässä opin kuitenkin pelaamaan pelon tunteen kanssa, eikä se enää vaikuttanut suoritukseeni. Koen tämän johtuvan siitä, että opin tarkastelemaan asioita katastrofiskenaarioiden kautta. Kuolema, joka aiheuttaa ihmisille eniten pelkoa on hyvin epätodennäköistä ja pienistä vammoista toipuu hyvin. Kehityinkin lukio iässä valtavasti ja koen sen olevan juuri pelon tunteesta irti pääsemisen ansiota.

Koenkin, että toistojen määrä ja epämukaviin sosiaalisiin tilanteisiin meno helpottaisi epämukavan tunteen irti päästämisessä.

Loppusanat

Harri Gustafsbergin ”Karhuryhmä” oli todella mielenkiintoine kirja. Se sisältää paljon kiehtovia tarinoita valmiusyksikkö karhuryhmän kohtaamista hurjista keikoista. Kirja sisältää kuitenkin myös hyvin paljon oppeja keikoista, joita jokainen ihminen voi soveltaa omaan elämään. Itselleni tärkeimmät opit olivat ehdottomasti tunteiden käsittelyn tärkeys sekä opit tunteiden aiheuttamista reaktioista ihmiskehossa. Koen pystyväni hallitsemaan tunteita paremmin, kun tiedän minkälaisen reaktion ne kehossani aiheuttavat. Opin myös harjoituksia, kuinka sietää stressiä paremmin säilyttäen suorituskyvyn.