Spotlight vuosimallia 2021 on meidän Tiimiakatemian oppilaille hyvinkin tuttu tapahtuma. Suurin osa Tiimiakatemialaisista yleisesti osallistuu tapahtumaan joko etänä tai sitten paikan päällä. Minulla oli mahdollisuus osallistua tähän livenä, vaikka myös etämahdollisuus oli meille annettu. Alun perin oli tarkoitus, että useimmat puhujista olisivat olleet livenä, mutta valitettavasti kävikin niin, että paljon jouduttiin katsomaan puheita isolta valkokankaalta. Minua Spotlightissa kiinnosti oikeastaan lähinnä Armanin esiintyminen. Hän on tarinankertojana vertaansa vailla, joten uskoin heti tämän olevan varsin hyvä puheenvuoro. Sitä se olikin. 

Arman puhui omalla puheenvuorollaan noin kolme varttia kohtaamisista. Hän on joutunut kohtaamaan hyvin erilaisia ihmisiä omien televisiosarjojensa kuvauksissa. Hän kertoi siitä, millaista oli esimerkiksi tavata jengipomoja ja heimoyhteisön jäseniä Arman ja viimeinen ristiretki -ohjelmastaan. Arman tuli aivan eri maailmasta kuin he. Silti kommunikaatio saatiin pelaamaan, sillä Arman pyrki ymmärtämään tätä erilaisuutta. Hän painottikin puheessaan vahvasti sitä, että ymmärtämisellä ja hyväksymisellä on todella iso ero. Ei tarvitse hyväksyä tekoja voidakseen ymmärtää niitä. Hänen tehtävänsä toimittajana ei ole tuomita ketään, vaan kertoa pikemminkin mahdollisimman objektiivisesti ja realistisesti ne asiat, mitkä hänelle itselleen välittyvät. Hän kertoi myös pitkäjänteisestä taustatyöstä, jota hän joutuu tekemään haastattelujen saamiseksi. Linkkarista kun ei löydy ulkomaisten jengien pomojen suoria yhteystietoja, joille voisi kilautella ja pyytää aikaa haastatteluun. Näitä haastatteluja varten on joutunut luomaan verkoston sekä saamaan heidän luottamuksensa. 

Minulle jäi tästä puheenvuorosta mieleen erityisesti tämä, miten yleisesti itse ja miten ylipäätään ihmiset kohtaavat toisiaan. Koen itse olevani monessa suhteessa hyvin avoinmielinen kohtaamaan erilaisista taustoista tulleita henkilöitä. Olen varmaankin oppinut tämän jo kotoa, kun perheemme oli hyvin paljon tekemisissä useiden eri kulttuurien omaavien henkilöiden kanssa. Meillä kävi aina paljon ihmisiä kyläilemässä eri puolilta maailmaa, joka oli silloin aika perseestä, kun aina piti esittäytyä jo heittää small talkia englanniksi. Näin myöhemmin ajateltuna se oli kuitenkin todella hyvä asia. 

Olen myöskin lapsuudessani törmännyt aika usein ennakkoluuloihin, jotka kohdistuvat lähinnä omaan isääni ja hänen taustansa vaikutuksesta minuun. Hänellä on aika pitkä rikoshistoria, joka on ollut monelle ihmiselle tiedossa. Hän kun on ollut lehdissä ja televisiossa kertomassa näistä hänen menneisyyden asioista useampaan kertaan. Entistä rikollista on katsottu usein halveksuvasti sekä myös hänen poikaansa on pidetty samanlaisena tapauksena kuin omaa isäänsä. Tästä löytyy useampia esimerkkejä omien nuoruuden ajan tyttöystävieni vanhempien kommenteista. Kun näin kerran yhden tytön vanhemmat ensimmäisen kerran, hänen äitinsä oli purskahtanut lähtöni jälkeen itkuun ja sanonut hänen tytölleen, että etkai sä oikeasti meinaa tuon kanssa olla, kun hänen isä on ollut vankilassa. Mukava lähteä siitä sitten parisuhdetta rakentamaan ? Samoin toisen entisen tyttöystäväni kotona en ole koskaan saanut käydä, sillä silloisen tyttöystäväni isäpuoli kirjaimellisesti pelkäsi minua isäni taustasta johtuen. Oli kohtalaisen hämmentävää, että hän ei tullut tyttöystäväni ylioppilasjuhliin sen takia, kun minä olin siellä. Loppuillastatilaisuuden jälkeen hän tuli piipahtamaan, kätteli kaikki muut vieressäni olevat henkilöt ja tervehti heitä, mutta minuun hän ei kohdistanut katsettakaan. Hän ei ole koskaan sanonut minulle sanaakaan. 

Mielestäni jokaisen tulisi miettiä omia ennakkoluulojaan ja sitä, ovatko ne välttämättä järkeviä. Kenenkään ei tarvitse hyväksyä kaikkea, mutta tietynlaista kunnioittavuutta mielestäni voisimme osoittaa toisiamme kohtaan enemmän. Vaikka kaikkia tekoja emme toisilta ihmisiltä voi hyväksyä, tuleeko meidän siltikään sulkea kaikki muu tästä ihmisestä pois ja keskittyä vain huonoihin asioihin? Useimmissa on varmasti sen verran hyvää, että he ansaitsisivat edes pienen kunnioittamisen sekä objektiivisen kohtaamisen.