Viimeisimpänä kirjana luin Jari Parantaisen kirjan Sissimarkkinointi. Tämä aihe on vaikuttanut jo pitkään mielenkiintoiselta ja olenkin törmännyt somessa usein erilaisiin sissimarkkinoinnin tempauksiin. Olen jostain häiriintyneestä syystä aina innostunut pienestä provosoinnista markkinoinnissa ja arvostanut massasta erottumista, vaikka mainos ei minuun suurta vaikutusta tekisikään. Sissimarkkinoinnin tyyli on rajoja rikkovaa ja erittäin luovaa ja siksi se onkin kiehtova taiteenlaji. Tällä rajojen rikkomisella en nyt tarkoita lain rikkomista, vaikka sitäkin on varmasti harrastettu paljon kyseisessä hommassa.

Sissimarkkinointi on epätavanomainen markkinoinnin keino, jolla tuotetaan suurta hyötyä pienillä investoinneilla. Hyöty voi olla tietoisuuteen tulemista, kilpailijoiden karistamista taikka suoraa kasvua myynnissä. Sissimarkkinoinnilla pyritään herättämään keskustelua ja vahvempia tunteita/mielipiteitä kuluttajassa, kun taas massamarkkinoinnilla pyritään saamaan yrityksestä haluttua kuvaa melko maltillisin ja tavanomaisin keinoin. Sissimarkkinoinnista voi tekijälleen olla jopa hetkellistä haittaa. Kirjassa oli parasta kymmenet erilaiset sissimarkkinoinnin esimerkit, joista osa oli jopa todella provosoivia. Kirjassa lainattu Veikkauksen varatoimitusjohtaja Jussi Isotalo kuitenkin tiivisti asian hyvin: ”Kampanja on aika mitätön, jos kukaan ei vedä poroja sieraimiinsa”. Itse en ole mainoskampanjoita koskaan tehnyt, mutta Valonkaupungissa joillain ainakin meni melko tunteisiin minun ja Antin lauleskelu, jos sitä siksi voi kutsua. Voisin kuitenkin väittää, että loput 99% ihmisistä pitivät laulamistamme jos ei nyt kauniina niin ainakin viihdyttävänä. Saimme paljon huomiota ilmaiseksi ilman minkäänlaista osaamista pienellä heittäytymisellä. Jo näinkin pienessä tempauksessa oli ilo huomata, että ihmiset seuraavanakin viikonloppuna kyselivät valomyyjiltä voisivatko he laulaa.

Sissimarkkinoinnin ytimessä on se, että kaikkia miellyttävä viesti ei välttämättä myy yrityksen tuotetta eniten. Kirja on kirjoitettu vuonna 2005 ja olen ollut tuolloin vain 4-vuotias, mutta uskaltaisin väittää, että ihmiset olivat silloin paksunahkaisempia ja nykyään hiemankaan provosoivammasta sisällöstä joutuu herkemmin ongelmiin. Riskit ovat nykyään suuremmat ja ”cancel-kulttuuri” on varmasti pistänyt lopun monelle luovalle idealle.

Tiimiakatemialla en ole vielä kohdannut minkäänlaista sissimarkkinointia ja olisikin hienoa nähdä jossain projektissa sellaista. Vain muutama kuukausi sitten törmäsin yhdysvaltalaisen pikaruokaketju Arbysin mainosvideoon, jossa jenkkiräppäri Pusha T haukkuu epäsuorasti McDonald’sia yhteistyössä tehdyssä musiikkivideossa. Arbys on pieni tekijä pikaruokamarkkinoilla, mutta silti he uskaltavat haastaa alan jättiläisiä rohkeasti.

Kirjassa puhuttiin paljon myös tuotteistamisesta, koska se kulkee kirjan pääteeman kanssa lähes käsikädessä. Yksi hyvä ohjenuora oli se, että tuote kannattaa aina konkretisoida. Vaikka kyseessä olisi elämyksellinen tuote tai palvelu on siitä hyvä pystyä antamaan asiakkaalle jokin konkreettinen muisto, oli se sitten kuva tai esimerkiksi jääkaappimagneetti. Kävimme Amsterdamissa Heinekenin tehtaalla ja siellä oli monta hyvää esimerkkiä elämyksen konkretisoinnista. Vanhalla panimolla oli paljon kuvauspisteitä, joissa pystyi ottamaan Heineken-teemaisia kuvia ja lähettämään ne omaan sähköpostiin vaivatta. Ihmisille jaeltiin myös Heineken-pinssejä, joiden tekeminen ei varmasti montaa kymmentä senttiä ole kipaleelta maksanut. Sitten me turistit hölmönä kävelemme ne rinnassa pitkin maailmaa ja olemme yrityksen liikkuvia mainostauluja.

Kirja oli loistava, vaikka ehkä jotkin internettiin ja mediaan liittyvät lainalaisuudet olivatkin päässeet vähän vanhentumaan. Tämä annettakoon anteeksi koska kirja on jo noin 17-vuotta vanha. Kirjassa oli paljon hyviä esimerkkejä ja se oli viihteellinen lukukokemus.