Maanantaina 24.10 työskenneltiin normaaliin malliin akatemialla ja sitten joku mainitsi kyseisestä vierailusta, eikä ollut kyseisellä hetkellä mitään pahasti kesken, joten päätin lähteä kuuntelemaan. Muistelin, että jossain tästä vierailusta oli mainittu aikaisemminkin, mutta se oli mennyt vähän ohi. Aiheesta riippumatta tällaisten englanninkielisten puheiden kuuntelemisesta ei varmasti ole ikinä haittaa ja se aina kehittää omaa englannin taitoa eteenpäin. Ihan jokaista sanaa en väitä ymmärtäneeni puheesta, mutta suurin osa meni kyllä perille.

Ensimmäisenä asiana Dixon alkoi käymään läpi aihetta, joka mahdollisesti suomennetaan tasa-arvo & oikeudenmukaisuus. Dixonilla oli todella hyviä esimerkkejä miksi tasa-arvo ei välttämättä toimi kaikissa tilanteissa. Esimerkkinä hän kertoi, että jokaisella työntekijällä on omat tarpeet ja jos täyttää yhden tarpeet ja antaa saman edun muille se ei välttämättä ratkaise muiden tarve ongelmaa. Toisena hyvänä esimerkkinä oli kuva, jossa kaikille oli tasavertaisesti jaettu yksi laatikko, jotta kuvan henkilöt näkisivät paremmin aidan yli. Kaikki kolme henkilöä olivat eri pituisia ja tietenkään lyhyin ei yhden laatikon avulla siltikään nähnyt aidan yli, mutta kun tilanteessa mentiin oikeudenmukaisuuden mukaan, saatiin kaikki näkemään aidan yli, koska pisin ei tarvinnut laatikkoa nähdäkseen. Tämä esimerkki ei voinut jättää auki mistä asiassa on kyse.

Tiimissämmekin voisi mahdollisesti ottaa koppia tästä aiheesta. Välillä tiimissämme odotetaan, että kaikkien on pystyttävä suorittamaan joku annettu asia tai tehtävä tietyssä ajassa ja jos joku ei suorita niin joutuu niin sanotusti silmätikuksi. Syyksi sanotaan, että ”olisihan tuo pitänyt pystyä hoitamaan, koska kaikille annettiin sama aika ja muutkin pystyivät”. Näissä tilanteissa pitäisi pystyä huomioimaan, että jotkut tarvitsevat syystä tai toisesta enemmän ja aikaan ja resursseja tiettyihin asioihin. Näissä tilanteissa tietenkin myös asianomistajalla on vastuu kertoa mielellään millaisella aikataululla pystyisi asian suorittamaan.

Dixon esitti myös hyvän mallin kontaktin ottamisesta ja millaisia eri mielikuvia ihmisistä saa näinkin pienillä eroilla. Dixon näytti kaksi eri ensi kohtaamista yhden yleisön jäsenen kanssa, joissa toinen antoi heti luotettavan kuvan ja toinen esimerkki epävarman kuvan esittelijästä. Hyvä esimerkki muodostui viidestä tärkeästä asiasta, jotka olivat, katsekontakti, hymy, vastaan tuleminen, kätteleminen ja hellä puristus sitä tehdessään.

Malli, jonka avulla kaikkien on varmasti helppo lähestyä muita esimerkiksi asiakastapaamisilla ja saada itsestään välitettyä heti hyvä mielikuva. Varmasti monille jo tässä vaiheessa itsestäänselvyys, mutta mielestäni oli mielenkiintoista, kuinka noin pieni asia saatiin jaettua viiteen osaan, jolla saadaan se hyvä mielikuva koostumaan.