Kirja on jatkoa Sisäinen sankari kirjalle, jonka olen myös lukenut. Sisäinen tuli on laaja teos ja sitä olen lukenut pätkissä kesästä asti. Sarasvuo kirjassaan kertoo mistä hyvinvointi koostuu ja miten sitä voi itse synnyttää. Kirja on mielestäni ehkä tarkoitettu ikäänkuin herättämään ajattelemaan mistä ihmisen hyvinvointi syntyy. Kirjan opetukset ovat enemmän filosofisesta näkökulmasta tarkasteltuja, eikä niinkään tieteen. Vaikka tutkimukset ja tiede voivat olla asioista samaa mieltä, niin ei niitä ole ainakaan korostettu tutkimusten näkökulmasta, vaan minulle lukijana tulee tunne, että tämä pohjautuu filosofiseen ajatteluun. Kuitenkin pidän kirjasta.

Elämä on valintojen summa – Sokrates

Kaikki valinnat, kokemukset, opit, onnistumiset ja epäonnistumiset elämässämme luovat meidän tämän päiväisen elämän. Edellinen lause on toki yksinkertaistettu, mutta näin ajattelen sen olevan. Uskon siihen, että ihminen syntyessään on mieleltään melko neutraali. Kasvatus ja ympäristö vaikuttavat siihen ketä meistä tulee ja se muovautuu kokoajan päivittäin meidän kokemuksistamme. Tietenkään en halua olla mainitsematta geeniperimää, sillä vastasyntynyt tietenkin saa vanhemmiltaan biologisia ominaisuuksia.

Minulle on rutinoitunut tarve muuttaa ja kehittää itseäni jatkuvasti. En oikein osaa ottaa lepoa tästä ajatuksesta, niin se on usein stressitekijä arjessani. Eli minulla on syntynyt tapa, että toistan itselleni päivittäin tarpeesta kehittää, sivistää ja voimaannuttaa itseäni. En onnistu tässä lähellekään 7 päivää viikosta ja näinä päivinä, kun laiskuuttani en jaksa, niin tottakai se painaa mieltä ettei tänäänkään onnistunut. Sarasvuo kertoi, että laiskuus on lahja ja se ihmisen luonnollinen tarve palauttaa itseään kuormituksesta, niin herää kysymys olenko ajatuksiltani ja mieleltäni kovinkin ylikuormittunut?

Stressaaminen omasta hyvinvoinnistani

Outoa, että pidän itseäni hyvinvoinnin ammattilaisena ja tosiasiassa itse stressaan omaa hyvinvointiani, joka johtaa tiettävästi todella epämieluiseen kierteeseen. Viime viikkojen ja kuukausien huolenaiheitani ovat olleet liikunnan laiminlyönti ja ravinnon yksipuolisuus. Todellisuudessa liikun melko säännöllisesti ja ravintoni pääasiassa noudattaa kuitenkin 80 % – 20 % mallia. Silti vaadin itseltäni paljon parempaa suorittamista ja se aiheuttaa mielessä huolia, jotka usein tulevat myös fyysisinä tuntemuksina kehoon. Tämä on pahin kierteeni, kun lähen liikkumaan ylikuormittuneena ja stressaantuneena, niin jos kehoon tulee fyysisiä tuntemuksia esimerkiksi rinnan alueen tuntemuksia, niin tapaan säikähtää ja välttää liikuntaa taas hetken. Eli minulle syntyy välttäytymiskäyttäytymistä. Tää prosessi on varjostanut mua lähes koko tiimiakatemia ajan. Ajatuksena herää, että kuormittaako tiimiakatemian ja pikemminkin meidän tiimin vaatimukset sekä ympäristö liikaa? Aiheutuuko minulle meidän tiimin kulttuurista mielenterveys ongelmia vai edesauttaako se minun geenejä, joilla voi olla taipumusta ahdistukseen?

Miten voida nostaa toisen ihmisen tunnetilaa?

Kirja antoi listan keinoja, joilla voisi mahdollisesti nostaa muiden ihmisten tunnetilaa. Tunnetilan nostattaminen ja tunteiden johtaminen ovat tiimiakatemialla tärkeitä. Näistä voisi olla käytäntöön viemistä ja yrittää luoda entistä mukavampaa päivittäistä arkea meille.

Lista keinoista:

1. Antamalla myönteistä huomiota, kukaan ei mielestään saa tarpeeksi.
2. Olemalla itse energinen, sillä elinvoimatarttuu.
3. Osoittamalla olevansa kiitollinen ja arvostavansa kohtaamiaan ihmisiä, koska ihmiset alitajuisesti pelkäävät ettei heitä ja heidän työtään arvosteta.
4. Vähentämällä omalla käytöksellään toisen ihmisen pelkoja, koska jokainen kohtaaminen on pelottava tai ahdistava jollakin tasolla.
5. Näkemällä vaivaa toisten eteen, sillä kenellekään meistä ei tehdä riittävästi konkreettisia palveluksia.

(Sarasvuo 1997).

Parisuhteen merkitys hyvinvoinnissa

Parisuhteella on mieletön vaikutus ihmisen kasvuun, kehitykseen ja elämään. Elämän yksi tärkeimmistä päätöksistä on kumppanin valinta (Sarasvuo 2015). Parisuhteessa useimmiten jaetaan lähes kaikki toisen ihmisen kanssa. Jos kumppanilla olisi enemmän huonoja päiviä, kuin hyviä päiviä, niin olisihan se todella raskasta myös toiselle osapuolelle. Mielestäni parisuhteita pitäisi käsitellä enemmän tiimiakatemialla ja niiden vaikutuksista. Oppisimme myös toisistamme todella paljon enemmän, kun avaisimme parisuhteitamme tiimillemme. Itse voin tähän julkiseen tekstiin pohtia sitä, että olen ihan tajuttoman onnekas saamastani kumppanistani. Koen, että meissä yhdistyy oikeanlainen optimistisuus, joka yhdistää meitä. Minulle parisuhde antaa enemmän, kuin vie. Mutta siinä olisi kysymys, joka olisi hyvä kysyä itseltään useammin: antaako tämä minulle enemmän, mitä se vie.

Pidä kiinni onnellisista ajatuksistasi – Peter Pan

“Emme ole yhtäkuin ajatuksemme, olemme yhtäkuin tekomme”. Uskon onnellisten sekä myönteisten ajatusten edesauttavan energisyyttämme ja siten vaikuttavan tekoihimme positiivisesti. Me emme ole mielemme, mieli on meidän työkalu (Sarasvuo 2015). Mieli rakentuu elämämme kasvatuksesta, kokemuksista ja opeista. Haluan säilyttää itselläni uteliaan ja optimistisen mielenmallin. Tätä voi myös harjoitella erilaisin harjoituksin ja tällä hetkelläkin myös Suomeksikin on saatavilla laittoman hyviä kirjoja ja artikkeleita mielen harjoitteluun. Ymmärsin yhtenä päivänä aidosti sen, että ihan sama mitä puhumme tai ajattelemme, niin oikeasti ne teot ovat se miten itsekin arvotan muut ihmiset mielessäni. Uskon siihen, että tämä on tekijöiden maailma.

Tiimiakatemia ja hyvinvointini

Aikaisemmin ajattelinkin tuossa tiimiakatemiaa hyvinvointini näkökulmasta. Tiimiakatemia osaa kyllä olla stressaava paikka. Ehkä minua turhauttaa se, että tiimimme ei noudata semmoista rakennetta, millaisena itse nään tiimiakatemian. Nään tiimiakatemian yrittäjyyden huippuyksikkönä, jossa tiimiyrittäjät ovat itseohjautuvia, motivoituneita ja kunnianhimoisia yrittäjiä. Osaisimme arvostaa meidän aikaa ja johtaa itseämme. Haluaisimme ratkaista asiakkaan ongelmia ja tehdä siistejä projekteja, joiden oppeja jaetaan dialogiringissä. Tällä hetkellä koen, että yritämme väkisin hioa meidän tiimistä perhettä, johon kaikki tulevat ihan erilaisista taustoista. Meillä ei ole kauheasti yhteisiä tekijöitä, sillä tavoitteisiinkaan ei sitouduta 100%.

Haluan keskittää enemmän energiaani asiakasprojekteihin ja hyvinvointialan yrittäjyyteen. Haluan osata pyytää tiimiltäni apua ongelmiin, joita en voi itse ratkaista. Minulla on suuri pahe, että en näe tai tunnista tiimissämme riittävää ammattitaitoa kysyäkseni apua. Tämä on minun todella virheellistä ajattelua, josta pitää pyrkiä pois.

Olemme todellinen kriisijoukkue, joka menee usein kriisistä kriisiin. Vatvomme meidän omia ongelmia siitä, että joku on myöhässä tai joku tiimiläinen ei tee jotain oikein. Me teemme meidän tiimiläistemme ongelmista meidän ongelmia ja se on meidän yhdistävä tekijä. Meidän pitäisi tehdä asiakkaan ongelmista meidän ongelmia ja siinä olisi meitä yhdistävä tekijä. Toivon ensivuoden joryltä enemmän asiakaskeskeisyyttä, optimistisuutta, ratkaisukeskeisyyttä ja hauskuutta. Vähemmän ongelmien vatvomista, selän takana puhumista ja turhiin asioihin käytettävää energiaa.

Mitä vien käytäntöön?

Reflektio muuttuikin purkautumiseksi, mutta ehkä hyvä niin. Ainakin ajatteluni käynnistyi ja toivottavasti jokin helpotus minulle tuli tästä. Puhuin siitä, kun stressaan paljon tiimiakatemian asioita, jotka oikeasti ovat aika pieniä, mutta jos muuten kaikki menee hyvin, niin näistä tiimiakatemia stresseistä muodostuu suuria. Ajatuksien jäsentely ja ylös kirjoittaminen helpottaa. Käytäntöön vien jatkossakin ajatuksieni kirjoittamista ylös, jotta saan ne pois mielen päältäni. Aion myös jatkossa enemmän kehittää omaa keskittymiskykyäni erilaisin psyykkisen valmennuksen menetelmin. Elämä on parasta silloin, kun voin elää hetkessä ja tehdä nautinnollisia asioita.

Lähteet:

• Sarasvuo, J; 1997; Sisäinen tuli
• Sarasvuo, J; 2015; Yle Puhe