Selviytymisopas työelämään

Kirjoittaja: Daniel Barkane

6 toukokuun, 2022

Lähdeteos: Riittävän hyvä - Selviytymisopas työelämään

Lähdeteoksen kirjoittaja: Aurora Airaskorpi

Teoriapisteet: 2

Kesä on lähestymässä todella kovaa vauhtia ja olen edelleen ilman kesätyöpaikkaa. Tiedostan sen, että olen jättänyt työpaikan hakemisen viime tinkaan. Minulla on, kuitenkin ollut hyvin aikaa hakea töitä, joten minun on turha itkeä. En oikeasti ole koskaan pitänyt työelämästä. Tiedän, että tuo äskeinen lause kuulostaa huvittavalta, koska tällä hetkellä Tiimiakatemia ja sen arki on niin kuin työelämää ilman palkkaa. Tiimiakatemialla yrittäminen ja tämän aiheen opiskelu on kuitenkin erilaista, kuin olla yrityksessä palkkatyöläisenä. Olen ollut muutaman vuoden työelämässä mukana ja tiedän mielestäni hyvin, mitä se on.

 Muistan, kun valmistuin vuonna 2018 talotekniikan puolelta lvi-asentajaksi. Olin suorittanut viimeisen työharjoitteluni sairaalakaasuja tekevässä putkifirmassa. Muistan, kun tuolloinen pomoni pyysi minua jäämään töihin heille. Olin todella innoissani, koska tiesin pääseväni vihdoin mukaan työelämään. Odotin suuresti tätä mahdollisuutta, mutta myös samalla tunsin pientä jännitystä, koska minulle alettiin maksamaan työstäni. Tietysti pomoni halusi, että vastuuni kasvaisivat. Kerkesin olla noin vuoden töissä ennen armeijaan lähtöä ja muistan, kuinka raskasta tämä työ lopulta oli. Minulle annettiin mielestäni liikaa vastuuta, joka loi minulle kauhean stressin ja ahdistuksen. Muistan, kun olin tehnyt ensimmäiset synnytysosaston sairaalakaasut silloisen työkaverini kanssa. Sain positiivista palautetta työstäni ja kovasta tahdostani oppia. Olin vielä täysin uusi alalla ja en oikeastaan tiennyt juurikaasu pohjaisesta juottamisesta yhtikäs mitään. Olin saanut tehdä opettavan silmän alla töitä muutaman kuukauden, kunnes minulle tultiin ilmoittamaan, että kiireellisen aikataulun ja vähäisen miehityksen vuoksi, joutuisin tekemään pohjakerroksen yksin. En uskaltanut sanoa mitään vastaan, koska en halunnut antaa pomolleni tunnetta siitä, että en pystyisi tekemään yksin töitä tai että olisin turha palkattavaksi.  Olin oikeasti sisältä kauhuissani ja uskoni onnistumiseen oli lähes nolla. Päädyin tekemään toista kymmentä tuntia ylitöitä ilman korvausta, koska silloin meillä ei ollut ylityöpakkoa. Jouduin tekemään nämä työt täysin ilmaiseksi, koska olin niin pahasti jäljessä aikataulusta. Olin joka viikko enemmän ja enemmän stressaantunut ja uupunut. Halusin pois töistä, koska en saanut siitä mitään sellaista, jota olin ajatellut siitä saavani.

Aurora Auraskorpi pohtii kirjassaan sitä, kuinka jokaisen täytyisi asettaa itselleen jonkinlaiset rajat jaksamiseen. Jokainen meistä lähtökohtaisesti haluaa ylittää itsensä ja olla parempi työssään. Vastuut ja paineet luovat ympärillemme kehän, jonka läpi on vaikea päästä. Minulla itselläni tuossa elämän vaiheessa, paineet ensimmäisen työpaikan menettämisestä saivat minut taistelemaan kärsimyksestä huolimatta. Kirjaa lukiessani aloin myös pohtimaan riittämättömyyden tunnetta. Olisiko voinut olla, että en vain voinut antaa periksi, koska olisin tuntenut itseni riittämättömäksi. Tunnen mielestäni itseni hyvin ja koen joskus elämässäni riittämättömyyden tunnetta. En ole mikään maailman parhaimman itseluottamuksen omaava ihminen, vaikka ulosantini vaikuttaisikin toista. Olen useasti myös itselleni aika ankara, joka saattaa näkyä ulospäin välinpitämättömyytenä tai uupumisena. En mielestäni kohdenna kuitenkaan uupumistani tai riittämättömyyden tunnetta muihin. En koe, että olisin vaatinut muilta sen enempää, mitä he olisivat valmiina antamaan.

Kirjassa Aurora kertoo, kuinka riittämättömyyden tunne on hyvin yleistä työntekijöillä ja saattaa pitkässä juoksussa aiheuttaa vakavaa burnoutia. Miten tälläistä työelämässä koettavaa riittämättömyyden tunnetta voisi estää? Ajattelin ensimmäisenä, että ei mitenkään, koska se on tunne, joka on iskostunut päähämme jo lapsesta lähtien. Yleensä sanotaan, että riittämättömyyden tunne on jonkinlaista seurausta siitä, miten on tullut kohdelluksi lapsena ja nuorena. Olen kuitenkin saanut paljon huomiota perheeltäni, joten ei se ainakaan minun tilanteessani johdu mistään tuollaisesta. Riittämättömyydestä minulla seuraa yleensä turhautumisen tunne. Voi olla, että koen osittain myös tälläistä ihan arjessa, jos vaikka pitkä to do list ei lyhene. Kun aloin miettimään, mikä olisi voinut olla auttava tekijä silloisessa ahdistavassa tilanteessa niin mieleeni tuli ajatus, että olisiko kuitenkin ollut paras vaihtoehto vain uskaltaa puhua rehellisesti pomolle sekä työkavereilleni kyvykkyydestäni vastuuseen, jota minulle annettiin. Kasvojen menettäminen silloin tuntui minulle todella vaikealta ja tästä syystä myös en viitsinyt puhua suoraan asioista. Voiko siis väittää, että riittämättömyyden tunne olisi pelkästään kokijan omassa päässä? Mielestäni työpaikka ja sen ilmapiiri on suuri vaikuttava tekijä. Pomon tai työkavereiden tyytymättömyys työhösi tai jatkuva töiden korjailu, voi jo itsessään laukaista tälläisiä tunnetiloja.

Halusin peilata tätä aihetta myös meidän tiimiimme, jossa on myös kamppailtu tälläisten asioiden kanssa. Meistä varmasti jokainen on paininut jossain vaiheessa Tiimiakatemiaa tämän tyylisten tunnetilojen kanssa. Olenko ansainnut paikkani tiimissä tai olenko riittävä juuri tälläisenä, on ollut varmasti jokaisen meidän mielessämme. Meillä Hohkeessa on ollut tarkoituksena aina tsempata toisiamme ja näin myös saada toisiamme etenemään tavoitteissa. Olemme myös pyrkineet pitämään hyvää työilmapiiriä. Mielestäni tiimimme on luonut motivoivia tavoitteita ja odottanut jokaiselta yhtä paljon. Vaikka yleensä sanotaan, että riittämättömyyden tunne kumpuaa muualta kuin henkilöstä itsestään. En kuitenkaan koe, että meidän tiimissämme olisi ketään jätetty liian suuren työtaakan alle. Ainakaan tarkoituksellisesti. Liiallinen projektien määrä, teoriapisteet ja muut vaadittavat tavoitteet voivat yhdessä luoda raskaan taakan, joka voi aiheuttaa kaikkia näitä mainitsemiani tunne tiloja.

Lopuksi

Mielestäni aihe oli tärkeä, koska nykypäivänä on hyvin yleistä loppuun palaminen ja työelämästä johtuva ahdistus, uupuminen ja jatkuva riittämättömyyden tunteen kokeminen. Jotenkin tuntuu, että tästäkin aiheesta puhutaan liian vähän. Nykyään työpaikoissa tasoa pidetään todella korkeana ja henkilökunnalta odotetaan jatkuvasti kehittymistä ja enemmän tulosta. Olen itse, jopa miettinyt asiaa siten, että jos työ on se paikka, jossa vietämme yli puolet elämästämme niin, miksi sen täytyy olla paikka, jossa eniten kärsiä. Eikö työn kuuluisi olla innostavaa, motivoivaa, kasvua tukevaa ja kaikista tärkeintä eli hauskaa.

You May Also Like…

Henkilöstöanalytiikka

Henkilöstöanalytiikka

Jaana Saramies, Maria Törnroos Tässä kirjassa on mielestäni paljon hyviä juttuja, joita Tiimiakatemian rekrypälen...

Business for Punks

Itsevarmasti otin käteeni tämän James Wattin, Brewdog -olutpanimon perustajan kirjoittaman kirjan, jota olen kuullut...

Mikä ihmeen digimarkkinointi?

Mikä ihmeen digimarkkinointi?

En ole koskaan harrastanut digimarkkinointia. Paljon olen siitä kuullut puhuttavan ja nyt minunkin pitäisi alkaa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti