Sanomattakin selvää. Mikään ei ole ikinä sanomattakin selvää. Sanoissa piilee supervoima jolla voimme muuttaa itseämme, ympärillä olevia ihmisiä ja maailmaa niin hyvään kuin huonoonkin. Miksi? Koska sanat aiheuttavat tunteita. Tunteet joita koemme määrittelevät kaiken mitä me teemme ja miten me ne asiat teemme niin työpaikalla kuin kotona. Tunteilla on mielestäni tietynlainen huono stigma. Tunteet mielletään useasti hyvin negatiiviseksi asiaksi. Joksikin joka häiritsee meitä tekemästä asioita hyvin. Unohdamme useasti sen toisen puolen, koska tunteet voivat myös motivoida ne voivat luoda hyvää oloa ja tätä kautta aiheuttaa parempia lopputuloksia. Kautta aikain on ollut hyviä motivaatio puhujia jotka pystyvät omalla luonteellaan ja sanoillaan aiheuttamaan hyviä lopputulemia. Mieleeni tulee historiasta lähinnä erilaisia sotilaita, politiikkoja ja ehkä omasta mielestä suurimpina urheiluhahmoja. Pukukopissa ollessani olen kokenut sen monta kertaa kuin valmentaja tai joukkueen kapteeni pitää puheen. Yleensä se motivoi ja aiheuttaa tarpeen suoriutua paremmin. Huonossa tapauksessa puhe aiheuttaa ärsyyntymistä ja sitä kautta tarvetta hyvään suoritukseen ei ole. Hahmot jotka pystyvät tähän ovat usein luonteen piirteeltään tietynlaisia. Mutta olen nähnyt myös kuinka ihminen kasvaa ja oppii pitämään aitoja puheita. Kirjassa on mielestäni uskomattoman hyvä kohta  -“Sanat ovat tärkeämpiä kuin teot miksi? Koska sanat tulevat ensin ja niitä seuraavat tunteet ja teot. Siksi maailmassa on liian vähän oiketa sanoja eli oikeita tekoja. “ Tämän takia meidän kaikkien pitäisi ymmärtää mitä sanomme ja kenelle ja miten me sen sanomme.  

Tiimiakatemialla meillä pyritään avoimeen dialogiin. Dialogirinki on paikka missä voi parhaillaan saada uutta tietoa,taitoa ja innostusta tehdä. Se on myös paikka missä valitettavan usein lannistetaan ja riidellään. Olen henkilökohtaisesti monen monta kertaa tahtomattani sanonut jotain joka lannistaa tai jopa loukkaa jotain kesken treenien. Tämä johtuu siitä etten ymmärrä minkälaisia tunteita sanani saattavat aiheutaa muissa paikalla olevissa ihmisissä. Tämäkin kehittyy kokoajan ja huomaankin etten ole enään lannistanut tai loukannut sanoillani niin paljon kuin aikaisemmin. Olen keskittynyt siihen kevään palaute treenien jälkeen. Viimeisimmän kerran huomasin loukanneeni jotain sanoillani on rakettipäivillä. Kuulin jälkikäteen yhdeltä pinkulta miten töykeästi olin heitä pyytänyt hiljentymään kesken gaalan. Muistan hetken suhteellisen hyvin koska olin heitä aikaisemmin rauhallisesti pyytänyt hiljenemään ja näin ei tapahtunut  jonka seurauksena kävin hetken päästä pyytämässä samaa mutta liian tiukoilla sanoilla. Jälkikäteen asiasta keskustellessani kyseisen pinkun kanssa sanoi hän että tiukoilla sanoillani oli itseasiassa vastakkainen vaikutus heihin koska he kokivat tilanteen loukkaavaksi. Jos olisin sanonut samat sanat esimerkiksi omalle tiimilleni ei siitä olisi syntynyt ongelmaa, mutta henkilöt jotka eivät tunne minua niin hyvin ja minä en tunne heitä reagoivat sanoihin aivan eri tavalla. Lainaten kirjaa “Mikään ei lannista yhtä paljon kuin kielteinen sana”. 

Loppupelissä tunteet vaikuttavat kaikkeen ja kaikki vaikuttavat tunteisiin. Jälleen lainaan kirjaa päättääkseni tämän reflektion “Tieto voidaan kyseenalaistaa mutta tunteet ovat joka kerta totta”.