Digitaalinen riskiyhteiskunta

Kirjoittaja: Verneri Anttila

17 joulukuun, 2021

Lähdeteos: Korona ja digitaalinen riskiyhteiskunta

Lähdeteoksen kirjoittaja: Lilly Korpiola ja Petro Poutanen

Teoriapisteet: 2

Vuosi 2020 toi esille pitkän muutoksen koko maailman mediatoiminassa ja viestinässä. Lähiaikoina olen kuullut monelta taholta miten viime vuoden aikana he ovat lopettaneet perinteisen valtamedian kuluttamisen kokonaan, koska jatkuva korona viestiminen oli liian rankkaa heille. Samalla tiedonhaku siirtyi sosiaaliseen mediaan johon on rakennettu oman ajattelumallin mukainen kupla. Ylipäätään mediassa on ollut useat vuodet trendinä tuottaa uhkakuvuia huolestumis puheen kautta. Oikeastaan tämä ei koske pelkästään medioita vaan myös politiikkoja, yrityksiä ja ryhmittymiä. Viestintä on muuttunut mahdollisuuksien avaamisen sijasta jatkuvien uhkakuvien rakentamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että huolestumis puhe ja uhkakuvat ovat modernin maailman tapa johtaa muita ihmisiä.  

Niin myös meillä tiimiakatemialla. Jos bisnetti ei ala rullaamaan ei ole asiaa maailmanympärysmatkalle. Onko ihmisellä oltava kokoajan joku uhkakuva joka ajaa ihmistä suoriutumaan paremmin? Mitä voisi tapahtua jos pystyisi toteuttamaan projektejaan ilman jatkuvaa uhkaa jostain tulevasta. Luultavasti innovointi kyky paranee. Osittain tiimiakatemiallakin pyritään minimoimaan ihmisen henkilökohtaista vastuuta. Voitasiinko sitä kuitenkin viedä vielä pidemmälle unohtamalla kaikki uhkakuvat. Luultavasti ei. Itse ainakain huomasin raksoja järjestäessä näkeväni joka puolella uhkakuvia. Se auttoi tekemään päivistä suhteellisen turvallisen ja sujuvan kokonaisuuden mutta minkä kustannuksella. Olisiko ollut mahdollista toteuttaa jotain joka olisi ollut vielä hienompaa ja mukavampaa jos uhkakuvat koulun puolelta ja omasta päästäni eivät olisi olleet paikalla. Lainaten kirjaa “Riski ei ole välttämättä uhka vaan mahdollisuus”. Yhteiskunta rakentuu jatkuvan riskienhallin ympärille. Modernissa maailmassa riskit ovat siirtyneet reaalimaailmasta kohti digitaalisia riskejä. Näihin on keskitytty aika vahvasti länsimaisessa kulttuurissa vaalimanipulaatioiden ynnä muiden jälkeen. Samalla on jätetty taka-alalle muut riskit kuten pandemiat. Covid ei ollut yllätys. Maailmaa on aina kohdannut mahdollisuus pandemiaan on jopa todennäköistä että ihminen kokee pandemian elämänsä aikana. Tämä tieto ei silti ole laanistanut ihmistä tekemästä asioita. 

Viimevuosien aikana erilaisista medioista on tullut ihmisen jatke median kuluttaminen on siirtynyt pois mediataloita kohti sosiaalista mediaa ja muodostanut näin hypridimedian. Nykytilassaan uutistuotanto on jatkuvaa ja reaaliaikasta jolloin informaatioon tulee helpommin virheitä. Tahatonta disinformaatiota tulle siis myös sen takia että ihminen vaatii tietoa välittömästi. Journalistisilla mediataloilla on tarve tuottaa faktuaalisesti oikeaa informaatiota. Samaa tarvetta ei löydy sosiaalisenmedian käyttäjiltä jolloin suuret mediatalot eivät pysty vastaamaan välittömään tiedon tarpeeseen tarpeeksi nopeasti. Jättäen näin mahdollisuuden sosiaalisenmedian valeuutisille ja väärälle tiedolle. Sosiaalisessamediassa ihmisellä on kyky tuottaa uhkakuvia jotka räjähtävät viraaliksi ja kirjan mukaan sosiaalinen media tuottaakin kuluttajilleen jatkuvia uhkakuvia jotka kestävät kahdesta päivästä puoleentoista viikkoon. Tämän jälkeen tulee taas uusi uhkakuva. Eli ihminen elää sosiaalisenmedian takia jatkuvasti uhkakuvissa. Mielestäni tämä ei ole kestävällä pohjalla oleva trendi. Kuulen jatkuvasti enemmän keskustelua siitä miten kukaan ei jaksa enään katsoa instagrammin my storyssa olevia oman elämänsä maailman pelastajien jakamia uhkakuvia olkoon se sitten ilmastonmuutos tai polkupyöräilijöiden oikeudet. Mainitsin aikaisemmin jokaisen ihmisen oman sosiaalisenmedian kuplan joka räätälöityy isojen teknologia yritysten algoritmien mukaan. Kirjan mukaan tämä ei ole ainut tulevaisuuden mediallinen kupla. Kirjassa pohditaan myös maksullisen sisällön kuplan ja ilmaisen median kuplan mahdollisuutta tulevaisuudessa. Mielestäni se on jo täällä. Viimeisen parin viikon aikana tämä aihe on ollut puheissa tiimiakatemialla. Mistä ihmiset oman tietonsa hakevat. Yhä suurempi osa meistä odottaa tiedon olevan ilmaista. Mutta eihän mikään ole ilmaista. Onko maksullinen media kuitenkaan sen luotettavampaa kuin ilmainen. Tuskimpa koska kaikessa on mukana myös kirjoittavan henkilön omat mielipiteet. Joka tapauksessa poliittista kuplautumista tiedonhaku lähteen perusteella on jo nyt nähtävissä. Tosin sekin oli normi joitan kymmeniä vuosia takaperin.  

You May Also Like…

Sodankäynnin taito

Sunzin teos Sodankäynnin taito on antiikin kiinalainen mestariteos, joka tarjoaa kiehtovia näkemyksiä strategisesta...

25 strategiatyökalua

Omasta liiketoiminnallisesta tekemisestä on puuttunut jo pitkään sellainen pitkäjänteisyys ja systemaattisuus, enkä...

0 kommenttia

Lähetä kommentti