Kirjan luin, koska halusin oppia miten puhua talouspäällikkönä muille. Halusin myös oppia miten puhuminen vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin. Ennen kirjan lukemista en oikein tiennyt miten kommunikoida muiden tiimiläistemme kanssa talousasioista ja en tiennyt olisiko minun parempi potkia tiimiläisiämme perseelle, jos ei tule riittävästi rahaa tai jos laskuja ei tehdä ajallaan yms. vai olisiko parempi yrittää tsempata ja kannustaa tiimiläisiemme, joilla on syystä tai toisesta vaikeuksia tehdä edellä mainittuja juttuja. Kirjan luettuani tajusin, että tehokkain tapa on kommunikoida muiden kanssa ja keskustella miten voisin heitä auttaa tiimimme talousasioiden hoitamisessa.

Itse koen henkilökohtaisesti vaikeaksi sanoa asioita muuten, kun suoraan siksi, jos asia on sellainen mitä en kehtaa tai halua sanoa suoraan jää se usein sanomatta. Usein myös en ajattele mitä sanon muille ja silloin saatan töksäyttää jotain epäkohteliasta tai loukkaavaa ja asiaa kun miettii jälkeenpäin, tajuaa, että toinen saattoi loukkaantua siitä. Tässä kirjassa puhutaan paljon siitä, miten tärkeä asia positiivinen puhuminen on työympäristössä ja yli päätään muutenkin ihmisten elämässä. Olen ruvennut kirjan lukemisen jälkeen ajattelemaan mitä sanon ihmisille ja miten voisin ilmaista asiani ystävällisesti.

Tiimissämme oli aika paljon hiljaisia ihmisiä esim. treeneissä ja itse kuuluin kanssa siihen porukkaan oma hiljaisuuteni ei johtunut siitä, että en olisi uskaltanut puhua tiimiläistemme kanssa vaan enemmänkin siitä, että en ole koskaan ollut mikään maailman puheliain tyyppi ja olen tottunut sanomaan asiat yleensä ytimekkäästi ja nopeasti. Olen kuitenkin huomannut, että nykyään tiimissämme kaikki puhuvat enemmän ja kaikki uskaltavat kertoa mielipiteensä asioista mikä on parantanut huomattavasti dialogiamme. Kirjassa sanotaan, että ihminen puhuu ja kertoo enemmän henkilökohtaisia asioita silloin, kun on itselleen mieleisessä ympäristössä ja toivon, että se on syy, miksi tiimissämme on ruvettu puhumaan ja avautumaan enemmän. Itselläni on vielä paljon opittavaa puhumisesta ja ylipäätään ihmisten kanssakäynnistä uskon kuitenkin, että sen oppii aika itsestään akatemialla missä ihmisten kanssa on puhuttava paljon. Olen huomannut, että moni tiimissämme minä mukaan lukien keskustelee huomattavasti enemmän pienemmissä ryhmissä ja se on todennäköisesti syy, miksi treeneissä jaamme usein porukka pienempiin ryhmiin.

Maailman vaikein sano on ANTEEKSI, sitä on usein vaikea sanoa sen takia, että silloin on myönnettävä tehneensä väärin tai olleensa väärässä. Kirjassa oli tarina kolmesta yrittäjästä, jotka tekevät virheen projektissa ”ensimmäinen ei myönnä virhettä, josta seuraa se, että asiakas ei maksa laskua ja siitä syntyy riita. Toinen myöntää virheen ja korjaan sen, mutta asiakas ei kuitenkaan tilaa palvelua enää häneltä. Kolmas huomaa virheen ja korjaa sen lisäksi hän pyytää asiakkaalta anteeksi, josta seuraa se, että asiakas tilaa jatkossa myös häneltä palveluita ja asiakassuhde syvenee entisestään” Se oli mielestäni hyvä tarina, josta huomasi miten tärkeää on pyytää virheistään anteeksi. Itselleni anteeksi pyytäminen ei ole koskaan ollut ongelma, mutta olen huomannut sen olevan monelle muulle yllättävän vaikeaa.

Kirjassa ei kuitenkaan puhuta ainoastaan puhumisesta ja sanojen voimasta vaan myös kuuntelemisesta. Kuuntelemalla toisia voi oppia paljon enemmän, kuin olemalla itse koko ajan äänessä tai jopa enemmän, kuin kirjoista. Itselleni kuunteleminen ei ole niin haastavaa, kuin puhuminen mutta usein en kuuntele oikeasti vaan kuulen ainoastaan. Pitäisi oppia kuuntelemaan paremmin ja oikeasti keskittyä toisten juttuihin. Olen huomannut, että avarsinkin asioissa mitkä minua ei kiinnosta hirveästi on kuuntelu usein raskasta ja siitä ei jää mitään mieleen. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa sillä, jos aihe on tylsä ja minua kiinnostamaton kyllästyn siihen, vaikka kuinka yrittäisin kuunnella ja osallistua keskusteluun.

Oppeja ja koppeja kirjasta sain jonkun verran esim. positiivisten sanojen merkityksen olen kyllä aina tiennyt, että ne ovat tärkeitä ja kaikki kuulevat niitä mielellään en kuitenkaan ole miettinyt koskaan millainen vaikutus negatiivisilla sanoilla on. Kirjaa lukiessa rupesin pohtimaan miten muitten sanomat negatiiviset sanat minuun vaikuttavat ja tajusin, että ne oikeasti laskevat tunnelmaan ja huonontavat ilmapiiriä. Lisäksi varmasti yritän entistä enemmän kuunnella ja osallistua keskusteluihin myös sellaisiin mitkä ovat mielestäni tylsiä.