Sanojen supervoima

Sanat ovat kuin työkaluja, niitä voi käyttää hyvin tai huonosti. Sanat herättävät tunteita ja tunteet tarttuvat. Jos sanoja oppii käyttämään voi hallita omia tunteita ja herättää niitä muissa. Kirjan mukaan kielteiset sanat ja varsinkin sana ´´ei´´  saa aikaan stressikemikaalien vyöryn. Käymme aina itsemme kanssa sisäistä monologia ja aika usein ainakin itsellä se ääni epäilee, vähättelee ja kyseenalaistaa minua. Luulin tämän kirjan antavan enemmän työkaluja miten puhua muille, mutta se laittoi minut oikeastaan vain pohtimaan miten puhun itselleni. Jos osaat hallita ja muutta pään sisäistä keskusteluasi niin pystyt hallitsemaan tunteitasi ja jos sen taidon oppii siinä on mielestäni ääretön potentiaali, koska jos tunteita ei hallitse on niiden vietävissä. Negatiivisista tunteista ja niiden kierteestä voi olla todella hankala päästä eroon, joka taas jarruttaa sekä hidastaa toimintaasi ja voi estää sinua tekemästä asioita jotka vievät sinua eteenpäin. 

Kirjassa oli hyvä quote, kirjaa luetaan lukemalla ja ihmistä luetaan kuuntelemalla. Tämä lause pisti miettimään. Kuuntelemiseen tarvitsee läsnäolon taitoa. Itsekki ja varmasti moni meistä syyllistyy siihen, että miettii jo mitä seuraavaksi haluaa sanoa tai miten sanoo sen kun toisella on puheenvuoro kesken ja tajuat, että et sisäistänyt kaikkea mitä toinen sanoi. Tässä olen itse kehittynyt huimasti akatemian aikana en edes varmaan ennen dialogi ringissä istumista miettinyt koko asiaa. Tämä kappale on hyvä lopettaa toisen quoteen jonka pöllin kirjasta. Aika on maailman kallein asia ja siksi läsnäolo on suurinta antamista. 

Aloin pohtimaan jossain vaiheessa miten ihmiset keskustelevat varsinkin asioista jotka herättävät tunteita. On ainakin kahdenlaisia ihmisiä, heitä jotka haluavat olla oikeassa ja heitä jotka haluavat antaa sekä vastaan ottaa oivalluksia ja ahaa elämyksiä. Ensimmäiset ovat heitä jotka välittävät oikeassa olemisesta ja pelkäävät väärässä olemista. He pohtivat päässään koko ajan seuraava argumenttia joka vie heidän näkemyksensä voitokkaaksi ja heidän on vaikeampi oivaltaa muilta uusia asoita. Jälkimmäiset ovat heitä jotka ovat läsnä keskustelussa ja vaihtavat ajatuksia. Heidän kanssa huomaat kuinka ajatusmaailmasi muuttuu tai saatatte molemmat oivaltaa uusia asioita sekä rikkoa omia ajatusmallejanne. Tätähän saatetaan kutsua dialogiksi. Itse ajattelen asiat yleensä monista näkökulmista ja sillä tavalla haastan vastaan ottamani tiedon. Minun on harjoiteltava olemaan enemmän läsnä ja koittaa saada uusia oivalluksia, sillä ehdin pohtia asiaa toisista näkökulmista jälkeenpäinkin. 

Kirjassa kerrotaan tutkimuksia, että muistimme on vääristynyt ja olen nähnyt samoja muuallakin. Muistomme eivät ole kokonaan totta ja muistot haalistuvat ajankuluessa. Saatamme unohtaa asiat miten ne olivat, mutta tunteet muistamme erityisen hyvin. Jos muistelet elämässäsi jotain surullista tai onnellista päivää et pakosti muista miten se päivä on tarkalleen mennyt, mutta voit muistaa silloin käydyt tunteet erittäin hyvin. Kannattaa siis miettiä minkälaisia tunteita haluaa itse kokea ja herättää muissa, koska ne tulevat jäämään mieleen.