Sanojen supervoima

Kirjoittaja: Aino Lahti

13 joulukuun, 2021

Lähdeteos: Sanojen supervoima

Lähdeteoksen kirjoittaja: Martti Vaalahti

Teoriapisteet: 2

Sanat, jotka sanomme jäävät maailmaan. Sanat ovat voimakkaampia kuin mikään ase. Niillä aloitetaan sotia ja haavoitetaan toisia. Sanat, jota päästämme suustamme, jäävät mieliin. Sanoista, joita sanomme, meidät muistetaan. Sanat kannattaa harkita tarkkaan.

Minut valittiin Heigan tiimiliideriksi ensi vuodelle. En tullut ajatelleeksi, kuinka paljon ajateltavaa tämä kirja voi antaa peilattavaksi johtajuuteen. Tiimiliiderin pesti on suuri kunnia itselleni ja haluan tehdä kaikkeni, jotta voin olla luotettava, ymmärtäväinen, innostava ja aikaansaava vertaisjohtaja. Kirjaa kuunnellessani tutkin koko ajan omaa toimintaani, sekä Heigaa, sen jäseniä ja meidän toimintaamme. Seuraavissa kappaleissa avaan oppimaani ja pohdintojani.

Sanojen oikein valitseminen puhuessamme muille on todella tärkeää. Kuitenkin kaikki lähtee aina itsestä. Sanat, joita puhut itsellesi ovat tärkeitä. Koen olevani melko tunneherkkä ihminen ja aistin ihmisistä helposti myöskin heidän tunteensa. Olen nuoruudesta asti, jollain tavalla halunnut miellyttää kaikkia ja näin mukautua heidän tarpeisiinsa. Tästä johtuen, saatan kokea kovaakin stressiä, jos tunnen, että olen toiminut väärin tilanteessa tai sanonut jotain väärää. Omat negatiiviset sanat itselleni ovat olleetkin: ”olet liian suorapuheinen ja se ärsyttää muita” tai ”olet liian paljon äänessä”. Omien mielipiteiden sanominen, tai ehkäpä enemmänkin niiden takana seisominen on ollut kehityksen kohteeni. Kun olen sanonut oman mielipiteeni, ja kokenut muiden reagoivan siihen vastahakoisesti, helposti pyörrän ajatukseni heidän kaltaisekseen ja unohdan oman mielipiteeni, jotta en ärsyttäisi muita, vaan kaikki pitäisivät minusta. Läheisten kanssa keskusteleminen, palautteen saaminen ja oman ajattelutavan pohtiminen ja ajatuksien kääntäminen positiivisempaan suuntaan, ovat auttaneet oppimaan tästä ongelmasta hieman pois, mutta tehtävää vielä on.

”Monet tahtovat tehdä itsestään suuren ja toisista pieniä, ole sinä se, joka tekee toisista suuria ja itsestään onnellisen”

Monet ihmiset ottavat, enemmän kuin antavat, enkä itse halua kuulua niihin. Mielestäni johtajan yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on muiden kunnioittaminen, kehuminen ja onnistumisista palkitseminen. Joka päivä meidän tulisi miettiä: ”Mitä minä voin tänään antaa”.

Meillä Heigassa, puhutaan melko suoraan toisillemme ja annetaan palautetta, mikä on hyvä asia. Se on tuonut meidät todella läheisiksi toisillemme ja luonut turvallisen ilmapiirin. Tulevana vuonna haluan kuitenkin korostaa kehujen voimaa. Palautetta tarvitaan, mutta saako meidät paremmin liikkeelle ainaisista kehityskohteista jauhaminen ja epäonnistumisen tunne, vai kehut ja onnistumisista mainitseminen ja palkitseminen, oli ne sitten pieniä tai suuria.

Entäpä, onko kaikesta hyvä sanoa suoraan? Mikäli sanat, jotka sanot, voivat kehittää toista, antaa ajattelemisen aihetta, eivät loukkaa tai lannista, on hyvä sanoa ääneen. Tärkeää mielestäni ensin on yrittää ymmärtää. Mikäli et ymmärrä jonkun käytöstä niin ennen kuin tuomitset, kysy itseltäsi: olenko ymmärtänyt mistä kuulijan ajattelutapa johtuu, ajanko omaa vai yhteistä etua, tuomitsenko vai kannustanko.  Jos tämän jälkeen koet asiasi kehittäväksi ja tarpeelliseksi, sano se ääneen. Myös ajoituksella on väliä. Jos sanomme toiselle henkilölle kerta toisensa jälkeen kehityksen kohteita, mitä hän tekee huonosti, missä olisi parannettavaa, se varmasti lannistaa, eikä tuo mitään hyvää. Kultainen keskitie näiden välillä on tärkeää. Syytös ei johda totuuteen, vaan huonoon ilmapiiriin.

Johtajan syyttävä asenne, joka töksäyttää asiat suoraan pöytään niin kuin ne ovat, tuskin innostaa ketään muuttamaan asioita. Kieltäminen ja käskyttäminen ei mielestäni ole oikea keino päästä tavoitteeseen. Silloin puuttuu matkasta nauttiminen ja yhdessä, yhteisen tavoitteen saavuttaminen, kaikkien oman halun puuttumisen takia.

”Meillä kaikilla on kaksi korvaa ja yksi suu”

 Ja niitä tulisi käyttää sen mukaisesti. saamme tietoa enemmän kuuntelemalla, kuin puhumalla ja meidän tulee arvostaa jokaista kuulemaamme sanaa. Heigassa meillä on puheliaampia, sekä hiljaisempia tyyppejä. Monesti käymme keskustelua siitä, kuinka olisi hyvä, että kaikki tuo enemmän mielipiteitään esiin. Onko siis puheliaampien tyyppien ehkä annettava tilaa, jotta hiljaisemmat, pohdiskelevat tyypit saavat mielipiteensä sanottua?

Ensi vuonna haluan kehittää omaa dialogitaitoani niin, että keskityn vielä enemmän kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavaa. Kuuntelemalla, lisäkysymyksiä esittämällä ja ymmärtämällä opin enemmän muista ja niin varmasti jokainen meistä.

Olen kokenut Heigalaisten keskuudessa olevan pientä ongelmaa aikaansaamisessa ja sovittuihin tehtäviin tarttumisessa. Olen käyttänyt paljon aikaa pohtimiseen, miten kaikki saisi sitoutumaan päätöksiin, tehtävien suorittamiseen ja tiimin kehittämiseen yhtä innokkaasti. Kirjassa kerrottiin Päätöksien olevan seurausta luottamuksesta ja luottamuksen olevan seurausta samastumisen tunteesta ja samaistumisen tunteen olevan seurausta ymmärryksestä. Eli ymmärrys on kaiken lähtöpiste. Kun ymmärrämme toisiamme, pystymme samaistumaan ja samaistumalla luomme yhteisen luottamuksen päätöksen teon suhteen. Kun kaikki ovat päätöksessä mukana ja tuntee itsensä tärkeäksi tiimissä, tavoitteisiin pääseminenkin on huomattavasti vaivattomampaa.

 Ei tule yrittää saada muita toimimaan, vaan yrittää saada tuntemaan. ”haluatko ymmärrystä, varmista että kuulijasi tuntee myötätuntoa asiaasi kohtaan. haluatko että asiaasi kuunnellaan, varmista että muut tuntevat vastustamatonta uteliaisuutta. tahdotko haluatko saada aikaan muutoksen, varmista että kuulijasi tuntee tämänhetkisen tilanteen sietämättömäksi”. Muutokset lähtevät aina ongelmasta.

Ilman tunnetta jäljelle jää välttämätön rutiini, suoritus, taakka. Kaikille täytyy saada tunnetila, joka boostaa tekemään töitä tavoitteen eteen. läsnäolo, ymmärrys, luottamus on tärkeimpiä avaimia, joilla saamme asioita tapahtumaan. Ja kun asiat ei mene perille, eikä mitään tapahdu tunnetta ei ole luotu.

Tulen varmasti palaamaan kirjaan vielä monta kertaa uudestaan. Vaikka kirja on melko lyhyt, koin että jokainen lausahdus on tärkeä ja sisältää niin paljon opittavaa, että on mahdotonta sisäistää kaikkea kerralla. Tässä esseessä avasin joitakin oppeja, jota tulen varmasti hyödyntämään niin tiimiliideri vuotenani, kuin omassa elämässäni muutenkin.

You May Also Like…

Somevaikuttajaksi!

(Markkinoinnin koulutusohjelma) Viimeaikoina somevaikuttajan työ on kiehtonut minua, siksi päätin lukea Emmi Lehtomaan...

0 kommenttia

Lähetä kommentti