Mikä ihmeen rytmihäiriö?

Maailma on jatkuvassa, kiihtyvässä muutoksessa. Markkinointi, viestintä, ja esimerkiksi yritysten elinikä muuttuu jatkuvasti. Kaikki nopeutuu. Enää voima ja massa eivät merkitse yhtä paljon onnistumisessa kuin nopeus ja muutoskyky.

Olemme siirtyneet stabiilista, ennustettavasta maailmasta ennalta arvaamattomaan, pirstaleiseen todellisuuteen. Rytmihäiriö on tuhoisa yritykselle, jonka suuri, kömpelö puulaiva kaatuu jyrkissä käännöksissä. Pinnalla pysyvät ketterät ja nopeat moottoriveneet.

Käsittelin tätä kirjaa paljon markkinoinnin viestinnän näkökulmasta. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, mikä nostaa tietyt yritykset toisten yläpuolelle. Miksi jostain brändistä tulee suositumpi kuin toisesta? Mikä kuluttajiin loppujen lopuksi vetoaa? Käsittelen seuraavaksi mielestäni kolme tärkeintä muutosta viestinnän maailmassa, joiden uskon vaikuttavan nykyään brändien suosioon eniten.

Muutos auktoriteetista vertaiseen

Mietitäänpä hetki, minkälaista markkinointiviestintä on ollut vielä esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten. Viestinnän putki oli suora: yritykset kertoivat asiakkaalle asioita, ja istuivat tiedon päällä. Kuluttaja lähtökohtaisesti joutui uskomaan, mitä hänelle kerrotaan. Yritykset ja organisaatiot olivat auktoriteetteja. Silloin kuluttamisen ympärillä ei ollut sosiaalista yhteisöä, toisin sanoen sosiaalista mediaa. Viestinnän putki oli suora mutta myös yksisuuntainen. Asiakas oli kuunteleva osapuoli, ja yritykset yrittivät huutaen kilpailla asiakkaan huomiosta.

Rytmihäiriön vallitsevaa osaa nykymaailmassa voi kuvata kahdella sanalla: sosiaalinen media. Enää yritykset eivät ole hallinnassa viestinnästään tai antamastaan mielikuvasta, vaan kuluttajilla on pääsy lähes kaikkeen tietoon. Kaikki on tulkinnanvaraista ja asiakas on uusi pomo. Tämä on vaikuttanut monella tapaa yrityksien tapaan viestiä itsestään. On täytynyt laskeutua kuluttajan tasolle ja olla vertainen. Niin ikään kaveri somessa. Somemarkkinoinnin itsemurhaa on ajastaa valmiiksi tehtyjä postauksia ja kirjautua sitten ulos yrityksen tililtä – on aika ryhtyä kuluttajien kanssa vuoropuheluun, sillä sitä meiltä odotetaan. Kirjassa kerrottiin mielenkiintoisesta tutkimuksesta, jossa oli todettu, että suurinta osaa mielenkiintoisista keskusteluista ei käydä yrityksen aloitteesta. Tästä voidaan päätellä, että on aika lopettaa omissa nurkissa pyöriminen ja sukeltaa someen osallistumaan keskusteluun ja herättämään tunteita. Mitä tahansa tunteita, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia, sillä kaikkia ei voi miellyttää.

Muutos voimasta nopeuteen

Verrattuna painettuun mediaan tai edes tv-mainontaan, sosiaalinen media on salamannopea. Trendit vaihtuvat päivittäin, ja keskustelun odotetaan olevan reaaliaikaista. Itsekin olen huomannut, että esimerkiksi paloauton sireenit kuullessa avaan automaattisesti tilannehuoneen ja kuulostelen, mihin päin paloauto on menossa. Yleensä jo silloin tilannehuoneelta selviää, mitä tapahtuu ja missä palaa. Eihän tällaista tiedonkulun nopeutta ole ikinä ennen tavattu. Siksi se varmasti yllättää monet kankeammat yritykset, joiden rakenteet eivät vain yksinkertaisesti taivu tämänkaltaiseen muutokseen.

Muutos vaatii luottamusta ja reaktionopeutta. Korporaatiohitaus ei vaan enää nykymaailmassa toimi. Jos viestinnän visio ei ole kaikille työntekijöille taivaan kirkas, yritys ei voi antaa työntekijöilleen vapautta viestiä reaaliaikaisesti esimerkiksi somessa ja näin monet mahdollisuudet tarttua keskusteluun rajoittuvat. Spontaanius, ajan hermolla olo, oman viestin tunteminen ja rohkeus avata suunsa vievät nykyajan markkinoinnissa pitkälle. Näillä perusasioilla voi mahdollisesti saavuttaa paljon isompaa näkyvyyttä mitä markkinointibudjetissa on määrätty Instagramin maksettuun mainontaan koko vuodelle. TikTok on hyvä esimerkki siitä, miten yhdessä yössä viraaliksi hypännyt video voi ilmaiseksi levitä koko maailman nähtäväksi.

Todistin juuri muutama päivä sitten tätä taikaa: pieni tacoravintola Illinoisissa kaipasi asiakkaita, joten kun ravintolan omistajan tyttären postaama surumielinen video äidistään odottamassa asiakkaita sai odottamatonta näkyvyyttä, seuraavana päivänä tacoravintola tulvi asiakkaita. Tacot myytiin loppuun ja kommenteissa oli satoja ihmisiä, jotka lupasivat tulla käymään joulupyhinä. Tytär ei varmasti uskonut videon saavan niin laajaa näkyvyyttä, mutta se oli varmasti haaveena. Some on mahdollisuuksien hyödyntämistä. Videon surumielisyys sai katsojat liikuttumaan ja sen aitous sekä viattomuus vakuuttumaan siitä, että nyt on hyvän teon paikka. Tämä kaikkihan on vain ihan älyttömän hyvää markkinointia, jossa kävi myös hyvä tuuri näkyvyyden suhteen.

Muutos hallinnasta mahdollisuuksiin

Tärkeintähän tässä koko hommassa on se, että pyritään päästämään turhasta hallinnasta irti ja tarttua rohkeasti ja ketterästi mahdollisuuksiin. Monilla suurilla yrityksillä olisi paljon opittavaa vikkeliltä startupeilta, mitä strategiaprosesseihin tulee. Niiden täytyy virtaviivaistua ja lakata pelkäämästä maineensa menettämistä.

Voiko mainetta nimittäin menettää, jos sitä ei alun alkaenkaan ole? Varmasti mahdollisuuksiin estää tarttumasta se, että pelätään seurauksia. Mitä meistä puhutaan tämän jälkeen? Mitä jos asiat menevät pieleen? Mitä jos meidät väärinymmärretään?

Hoofinilla mietimme näitä ihan samoja juttuja. Olemme olleet vähän varovaisia, koska hevosalan ilmapiiri on tosi lynkkaava. Yksikin väärä kanta vaikuttaa yrityksen mielikuvaan. Mutta kuinka paljon menetettävää tässä maailmassa oikeasti on? Kirjassa annettiin paljon esimerkkejä hajuttomista ja mauttomista yrityksistä, jotka lopulta herättivät keskustelua toimimalla jollain tapaa kyseenalaisesti. Keskustelua nimenomaan negatiivisessa muodossa. Pelaten kortit oikein, yritys nousi yleiseen tunnistettavuuteen eikä se maine ollut mihinkään menetetty, vaan nimenomaan mainetta oli saatu! Tietysti tällainen vaatii hyvää strategiaa sekä sen lisäksi taitavaa taktikointia sekä pelisilmää. Jatkuvasti muuttumassa maailmassa sellaista on kuitenkin syytä alkaa kehittää, mikäli haluaa matkustaa pinnalla pysyvässä moottoriveneessä eikä uppoavassa puulaivassa.