(Johtajuuden koulutusohjelma)

Tiimin täyden potentiaalin saavuttamisen tavoittelu kiehtoo itseäni johtajana paljon, miten saada jokainen yksilö toimimaan parhaiden kykyjensä mukaan ja samalla toimimaan parhaalla mahdollisella tasolla osana tiimiä. Kirjan nimi jo itsessään oli syy miksi valitsin tämän lukulistalleni, haluan kehittää yhtä heikkoa osa-aluettani eli rohkaisevaa johtamista. Ensimmäinen askel rohkeaan johtamiseen ja sitä kautta rohkaisevaan johtamiseen on kiteytetty mielestäni hyvin Uskalla haavoittua-kirjan alun mietelauseeseen, Theodore Rooseveltiä lainatakseni: ”Kunnia kuuluu ihmiselle, joka on areenalla; jonka kasvot ovat pölyn ja hien ja veren tahraamat; joka ponnistelee urheasti; joka erehtyy, joka epäonnistuu kerran toisensa jälkeen[…] joka parhaimmassa tapauksessa kokee onnistumisen riemuvoiton ja pahimmassa tapauksessa, epäonnistuessaan, ainakin epäonnistuu uskaltaessaan suuresti…”

Akatemian arjessa asiat eivät välttämättä ole samalla vakavuusasteella mutta tarkastellessa omaa toimintaa, ensimmäinen rohkea hyppy haavoittuvaisuuteen oli tiimiliideriksi hakeutuminen. Epävarmuus ja tietämättömyys mitä homma pitäisi sisällään, sai epäilemään olisiko minusta siihen.  Itselleni se oli epämukavuusalueelle menemistä, ja minulla oli myös silloin epäilyksiä, kykenisinkö hoitamaan homman sillä tasolla, että olisin itse tyytyväinen. Tiimiläisten tuki ja halu kehittyä johtajana kuitenkin käänsivät päätöksen myönteiseksi. Tämän jälkeen rohkeus on vaihtunut täydellisyyden tavoitteluun, suojakuoren rakentamiseen ja kehityksen hidastumiseen. Tästä kirjasta lähtee siis osuvaan saumaan oppeja mukaan, niin itsensä johtamiseen ja itsensä tuntemiseen kuin myös tiimin johtamiseen.

Brene Brownin mukaan rohkeus koostuu neljästä taidosta, jotka voidaan opettaa ja joita voidaan mitata ja tarkkailla.

Haavoittuvaisuuden kohtaaminen asioita käsiteltäessä

Eläminen arvojemme mukaan

Rohkeasti luottaminen

Nousemaan oppiminen

Jo haavoittuvaisuuden kohtaamisessa on paljon kehitettävää, mutta koen kuitenkin olevani vahva esimerkiksi itsetietoisuudessa ja olen ymmärtänyt miten tärkeää, on oikeasti olla yhteydessä ja välittää tiimiläisistä. Kehitettävää sen sijaan löytyy hankalista keskusteluista, sekä ylipäätään ns. ”konfliktitilanteista” vaikka esille nostettavat asiat eivät olisikaan sen vakavampia.  Avoimet, rehelliset ja suorat keskustelut ovat omiaan kehittämään ihmissuhteita ja toimintaa, mutta niiden käyminen on vaikeaa minulle. Osasyynä on luonteeni, pidän itseäni suhteellisen miellyttämisen haluisena ja ystävällisenä, eikä ajatus ”konfliktikeskustelusta” kuulosta mukavalta, vaikka sen käytyä huomaisin, että se ei ollutkaan niin inhottavaa. Mietin myös usein tarkkaan millä tavalla haluan tuoda esimerkiksi epäkohdan esille, ja sillä välin välittömän palautteen antamisen ikkuna sulkeutuu. Kirjaa lukiessani tajusin, että tämä ylianalyyttisyys saattaa hyvinkin juurtua suojamuurista, jota olen rakentanut, sillä en halua sanoa mitään harkitsematonta, josta voisi koitua harmia tai esimerkiksi häpeää.

Rohkeasti luottaminen kolahti myös omaan korvaan erityisesti, sillä vaikka uskon luottavani tiimiläisiin paljon, luotan, ja tiedän oman tekemisen tason. Tämä avaa mahdollisuuden liian monen tehtävän haalimiseen itselle, mikä taas vaikuttaa negatiivisesti melkein kaikkeen omassa tekemisessä. Tämä johtuu varmasti osittain omasta halusta pitää kaikkia lankoja käsissä, jotta on tietoinen kaikesta eikä tule yllätyksenä mitään ikävää. Osittain tämä johtuu myös tututusta tavasta toimia yksin, koska itsensä johtaminen on lähtökohtaisesti helpompaa kuin useamman ihmisen. Omat vahvuudet ovat tiedossa ja toimintatavat, joilla omasta mielestä edistyy parhaiten. Kolmantena syynä on liiallinen kiltteys ja halu kantaa oma työpanos kekoon. Onko helpompaa vain haalia tehtävät itselle sen sijaan että ne delegoisi jollekulle muulle? ”Jos minä en hoida tätä asiaa nyt niin tuskin kukaan muukaan.” Delegoinnin kanssa on ollut vaikeuksia ja to-do-listan pidentyessä oma toiminta hidastuu. Kun kädet ja pää ovat täynnä tehtäviä, ei jää ollenkaan aikaa oman ja tiimin kehityksen edistämisen luovaan ajatteluun. Onneksi tiimikaverini ovat tehneet tiimin kehittämisen ideointia ja heittelevät hyviä ajatuksia, joita voi lähteä kehittämään ja jatkojalostamaan koko tiimin voimin.

Kirjan herättäneiden ajatusten sekä sen tarjoamien harjoitusten avulla havaittuja ongelmia on helpompi lähteä kitkemään. Ensimmäinen askel on tietoinen päätös olla avoimempi tiimiä kohtaan omista ajatuksista, sitä kautta antaa suoraa ja sydänlähtöistä palautetta ja delegoida tehtäviä paremmin.

Seuraavat kehitysaskeleet ja painotukset tekemisessä tiimiliiderinä

En usko, että olemme vielä saavuttaneet sellaista luottamuksen tasoa, että uskaltaisimme kaikki olla täysin avoimia ja rehellisiä mielipiteistämme, mutta olemme kovasti rakentaneet luottamusta yhteisen ajanvieton avulla. Minusta tuntuu siltä, että tällä hetkellä kaikki haluavat tehdä mahdollisimman kivuttomasti päätöksiä eikä ehkä tuo ensimmäisessä palaverissa mielipidettään esille, jonka vuoksi joudumme palaamaan aiempiin päätöksiin ja puheenaiheisiin. Jatkossa keskitymmekin ottamaan kaikki näkökulmat ja mielipiteet huolella huomioon päätöksiä tehdessä, emmekä pyri vaan pääsemään mahdollisimman nopeasti johonkin lopputulokseen. Vietämme enemmän aikaa parhaimman ratkaisun selvittämiseen, eikä oteta ensimmäistä ratkaisua, joka on mahdollisesti keskiverto mutta se selviää nopeasti. Tällä tavoin meidän ei toivottavasti tarvitse palata korjaamaan huonosti johdettuja päätöksiä. Jatkossa tulee myös keskittyä johtajan roolissa perustelemaan huolella tehdyt päätökset, sillä minulle tai esimerkiksi johtoryhmälle itsestään selvä asia, ei ole välttämättä muille yhtä selvä, jos sen joutuu lukemaan muistiosta. Delegoidessa on syytä myös käydä läpi Tasc-lähestymistavalla, että tehtävää suorittavalla henkilöllä on valtuutukset, edellytykset ja käsitys siitä, mitä pitää olla suoritettuna, jotta tehtävä olisi hoidettu. Henkilökohtaisella tasolla keskityn palautteen antamisen ja sen vastaanottamisen kehittämiseen. Tulevalla viikolla alkavat yksärit antavat tähän oivan mahdollisuuden. Haavoittuvaisuuden lisääminen on hidas prosessi mutta viime aikoina käytyjen keskustelujen avulla olemme ottaneet tiiminä oikeaan suuntaan askeleita. Epäkohtia toiminnassa ja omia mielipiteitä tuodaan jatkuvasti enemmän esille, yleiseen keskusteluun treeneissä sekä viikkopalavereissa.