Palveluiden johtamisen kirjana Ravistettava omskakas oli ajatuksia herättävä. Tämä toisinajattelijan käsikirja sai minut ajattelemaan, maailman nopeaa kehitystä, ihmisen kehitystä sen mukana, palveluiden kehittymistä ja oman ajattelutapani kehitystä. Kuten kirjan nimikin kertoo, tässä kirjassa kannustetaan ajattelemaan uusilla tavoilla, sekoittamaan, kääntämään ylösalaisin, pääsemään irti esteistä ja rajoitteista, eli ravistelemaan kaikkia näkemyksiä ja tapojamme.

Kirjan ensimmäisessä osassa lukijalle kerrotaan, miksi ravistamista tarvitaan. Tämä osio käsittelee kaiken ympärillämme olevan muutosta, joka tapahtuu lähes huomaamattamme, nopeammin kuin koskaan. Kaikilla on kiire ja koko ajan pitäisi pystyä tekemään enemmän asioita yhä lyhyemmässä ajassa. Aika kuitenkin on vakio, se on aina sama. Miten siis samassa ajassa pitäisi kyetä tekemään enemmän? Mikä on enemmän? Ihmiset kuvittelevat, että on pakko saada paljon asioita aikaiseksi, mahdollisimman nopeasti. Tästä tulee tehokas olo tekijälle. Mutta mikä on tehokasta? On mahdotonta sanoa etukäteen asiat, joiden tekeminen on tehokasta ja hyödyllistä. Voidaan vain ennustaa ja luottaa, että tiettyjen asioiden tekeminen johtaa haluttuun päämäärään. Samaan päämäärään on kuitenkin mahdollista päästä erilaisia reittejä pitkin, joten täytyy haastaa omia ajatuksia ja käsityksiä siitä mitä on tehokkuus ja hyödyllisyys. Onko tehokasta varata kalenterista esimerkiksi ”tyhjää” aikaa, ihan vain ajattelemiseen? Vaikka maailma muuttuu ja kiireen sekä stressin tunne on normaalia nykyajan ihmiselle, välillä kanttaa hidastaa toimintaa sillä sekin voi olla tehokasta. Olen itse tottunut toimimaan nopeasti ja olen sen ajatellut olevan tehokasta, jatkossa minunkin täytyy miettiä toimintaani erilaisista näkökulmista ja kokeilla uusia ajattelu- sekä toimintatapoja. Kirjan mukaan jokaisen tulisi tuntea omat ajattelu tapansa ja tulla oman ajattelunsa ammattilaiseksi. Uskon tuntevani oman ajattelutapani jo melko hyvin ja sitä ravistelemalla on mahdollista kehittyä itsensä tuntijana.

Palveluiden johtamisen näkökulmasta ravistaminen on tärkeää. Maailman ja kaiken meitä ympäröivän muutoksessa mukana pysyminen on mahdotonta. Siinä voisi kuitenkin kehittyä ja sitä voisi pitää tavoittelemisen arvoisena asiana. Saatavilla olevat palvelut kehittyvät, tarjonta lisääntyy, teknologia kehittyy, maailma ja planeetta muuttuvat. Tulevaisuuden projekteissa Tiimiakatemialla ja muissakin elämän vaiheissa on siis otettava huomioon enemmän ja erilaisia asioita. Oman tekemisen rinnalla on hyvä tarkastella myös esimerkiksi tiimiyrityksemme toimintaa ja koettaa ravistella sen näkemyksiä kaikenlaisissa asioissa, jotta voimme kehittyä ja saada jotain uutta aikaan. Miten esimerkiksi pystymme kehittämään omia jo oppimiamme toimintatapoja yhä paremmiksi? Kirjan mukaan ihmisen mielestä yksinkertainen on kaunista ja siitä esimerkkinä käytettiin Applen iPod mp3-soitinta, joka on kalliimpi kuin kilpailijansa ja kaiken lisäksi se sisältää vähemmän ominaisuuksia. Voisivatko yhä monimutkaisemmaksi muuttuvat keksinnöt ollakin tulevaisuudessa oikeastaan yksinkertaisempia? Ihmisen aivot eivät tule meidän elinaikanamme todennäköisesti kehittymään samalle tasolle teknologian kehityksen kanssa, joten heräsi ajatus voisiko tuotteiden kehitys mennäkin ”taaksepäin”? Jos ihminen on koko olemassaolonsa ajan pitänyt yksinkertaisia asioita kauniina, mielestäni teknologian liian nopea kehitys voisi johtaa siihen, että kuluttajat haluaisivatkin tulevaisuudessa taas yksinkertaisempia palveluita ja tuotteita.

Kannattaako rutiineista pitää loputtomiin saakka kiinni, vai voisimmeko kokeilla jotain toista tapaa toteuttaa sama asia ja kenties vielä päästä samaan tai parempaan lopputulokseen? Rutiinit luovat meille turvallisuuden tunnetta, josta ihminen luonnollisten ominaisuuksiensa takia pitää. Kun tunnemme olevamme kontrollissa asioiden kulusta, meille tulee levollinen mieli, luulemme tietävämme mitä tapahtuu, vaikka oikeasti kukaan ei voi olla varma tekojemme vaikutuksista ja seurauksista. Kirjassa mieleeni jäi kohta, jossa kerrottiin, että on aivan yhtä tärkeää oppia pois vanhoista pinttyneistä tavoista, kuin oppia jotain uutta. Tämä herätti ajattelemaan, että voisin tehdä omiin rutiineihin muutoksia, jotta voisin tehdä oivalluksia ihan arkisiinkin asioihin. Mielelle täytyy antaa ärsykkeitä ja ruokkia mielikuvitusta, sillä muuten kangistumme kaavoihimme.

Kirjaa lukiessa huomasin jo etukäteen ajatelleeni asioita, joita siinä tuotiin esille. Sanon usein luottavani itseeni, vaikka en tietäisi täysin mitä teen. Loput hoituvat tuurilla. En myöskään muista ajatelleeni asioita sen kummemmin, olen vain ruvennut tekemään niitä.  Vastaan usein kysymyksiin ”en tiedä”. Tunnen myös tietyissä tilanteissa epävarmuutta, mutta koen sen olevan normaalia. Kirjan mukaan kaikki tuntevat ajoittain epävarmuutta, mutta sen todetaan olevan välttämätöntä uuden luomisen kannalta. Epäonnistumisista oppii, mutta niitä silti pelätään, sillä vertailemme usein itseämme toisiimme. Ravistettava olisi siis ajatuksiamme epävarmuudesta, itsetuntoa, epäonnistumista ja vertailemisen pelkoa. On helppo sanoa epäonnistuneensa jossain, silloin kun toimi samoin kuin kaikki muut. Kun tekee kaiken niin kuin kaikki muut, ei koskaan keksi mitään uutta tai saa uudenlaisia oivalluksia hyvistä tai huonoista asioista.

Osuvimmat lausahdukset tekstistä:

”Sattuma suosii valmistautunutta mieltä” – Louis Pasteur

”En ymmärrä, mitä tarkoitatte. Elän koko ajan tietämättä. Se on helppoa. Miten opin tietämään – sen haluan tietää.” – Richard Feynman