Kirjan alkusanat kiinnittivät huomioni ja tiesin että haluan lukea tämän kirjan. ”Kirjan tavoite on auttaa ajattelemaan toisin, eri tavalla. Raikkaammin, järkevämmin, rohkeammin, avoimemmin, ennakkoluulottomammin ja paremmin”. Huomaan usein jääväni jumiin vanhoihin ajatusmalleihin, jonka olen joskus jostain oppinut. Vaikka joku asia on aikaisemmin toiminut, se ei tarkoita että se olisi nykyään paras tapa. Haluan siis ravistella, ja kääntää ylösalaisin ajatuksiani. Kirja on jaettu yksinkertaisesti kolmeen osaan: viiteen muutokseen, viiteen ongelmaan ja kymmeneen ravistelukeinoon.

Viisi muutosta

1. Rytmi kehittyy
2. Tarjonta lisääntyy
3. Teknologia kehittyy
4. Maailma pienenee
5. Planeetta muuttuu

Kirjan ydin on nykypäivän ajattelumallissa. Kaikki tapahtuu nopeasti, jatkuvasti on kiire ja kaiken oletetaan tapahtuvan entistä nopeammin. Stressitila ja stressin tunteminen on nykypäivänä normi. Maailma kehittyy nopeaa tahtia, samalla myös ihmiset, ja palvelut kehittyvät. Emme aina edes huomaa muutosta keskittyessämme omaan kiireiseen elämäämme. Itse havahduin tähän muutama vuosi sitten, kun puhelin piippasi jatkuvasti ja koin velvollisuutta olla kokoajan kaikkien tavoitettavissa. Jatkuvasti tavoitettavissa oleminen alkoi kuormittaa itseäni ja muutin puhelimeni asetukset suodattamaan turhia viestejä. Toinen asia mihin havahduin oli multitaskaaminen, joka todellisuudessa hidasti tekemistäni. Aikaisemmin tein montaa asiaa kerralla, ja usein ajatukset olivat jo ”to do-listan” seuraavassa vaiheessa.  Todellisuudessa en keskittynyt mihinkään sataprosenttisesti, jolloin lopputulos oli myös sen mukaista. 

Viisi ongelmaa

1. Epäonnistumisen pelko
2. Kontrollin tarve
3. Logiikan yliannostus
4. Tapojen toistaminen
5. Mukavuudenhalu

Seuraavaksi kirjassa esiteltiin viisi ongelmaa, jotka ovat ravistelemisen esteenä. Tunnistan omassa tekemisessäni oikeastaan kaikkia viittä estettä. Epäonnistumisen pelko juontaa juurensa perfektionismista, kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja loppuun asti hiottua. Isoimmat oppini ja onnistumiseni on tapahtunut epämukavuusalueella, jossa myös epäonnistuminen on todennäköisempää. Tekeminen jää yleensä kädenlämpöiseksi, jos epäonnistumisia pelätään liikaa.

Kirjassa pohdittiin, miten suurin osa näistä esteistä saavat alkunsa kasvatuksesta ja koulumaailmasta. Kaiken oppimamme ulkoa opettelun sijasta opetuksen tulisi keskittyä myös tiedon kyseenalaistamiseen, ennakkoluulottomuuteen ja yksilöllisen ajattelun kehittämiseen. Jos nämä työkalut opittaisiin jo lapsena, ne varmasti pääsisivät käyttöön koko loppuelämäksi. Toinen kirjassa mainittu ajatus, mikä sai minut miettimään, oli historian opetus. Miksi opiskelemme vain historiaa, eikä myös tulevaisuutta? Historiaa opiskellessamme juurrumme vanhoihin ajatusmalleihin, jotka ovat toiminut historiassa. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta sen oppiminen lisäisi luovuutta ja yksilöllistä ajattelua.

Kymmenen ravistelukeinoa

1. Ajankäyttö
2. Tapa ajatella
3. Vertailemisen pakko
4. Epävarmuuden pelko
5. Yksi totuus
6. Monimutkaisuus
7. Hyödyllisyys
8. Epäonnistumisen pelko
9. Turhantärkeys
10. Itsetunto

Kirjassa esiteltiin kymmenen keinoa ravistella ajattelua, joista jokainen vaikutti hyödylliseltä. Muutama keinoista jäi erityisesti mieleeni, ja olen palannut näihin kirjan lukemisen jälkeenkin. Luovuuden mahdollistavaan tilaan pääset ottamalla oman tilan ja ajan, jolloin ei tulisi miettiä tekemättömiä asioita tai ongelmia. Itse nykyään varaan kalenterista tilaa myös vapaa-ajalle, joka mahdollistaa luovan ajattelun ja uuden luomisen. Isoin este luovuudelle on väsymys ja stressitasot, jotka ainakin itselläni on usein turhan korkealla. 

Toinen keino jota olen jo pidempään tehnyt on vanhoista tavoista irti päästäminen. Jotta kiireen tunnusta pääsee irti, ja voi luoda uutta on päästettävä jostain irti. Kaikki ympärillämme kehittyy, jolloin ajatusmallimme ja tapamme tulisi kehittyä niiden mukana. Milloin viimeksi olet pysähtynyt miettimään nykyisiä tapojasi, ja miksi oikeasti teet niin? Pysähtyminen ja omien tapojen kriittinen tarkastelu tekee varmasti jokaiselle meistä hyvää. Omia tapoja voi lähteä uusimaan muuttamalla yhden pienen asian päivässä, jolloin muutos ei tunnu liian isolta. Toinen tapa on luoda rutiineille semmoisia esteitä, joiden myötä rutiineja on mahdoton jatkaa.

Kirja oli omaan makuuni välillä turhan filosofinen, mutta antoi kuitenkin hyviä käytännön vinkkejä. Vaikka kirja on julkaisu vuonna 2009, jonka jälkeen maailma on muuttunut älyttömästi, samat haasteet ovat edelleen ajankohtaisia. Ajatusten ravisteleminen ei ole tekniikka joka opitaan, vaan enemminkin tapa nähdä ja suhtautua elämään. Suosittelen kirjaa niille, jotka haluavat oppia, kokeilla, tehdä virheitä ja kuunnella enemmän itseään.