“On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri 
On pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri.” – Leevi and the Leavings 

Tapana on ollut sanoa, että rahalla ei voi ostaa onnea, mutta sillä saa kivoja juttuja. Leevi and the Leavings lauleskelee myöskin kivoista jutuista. Niiden voimalla onnen tunnetta pääsee oikein käsin kopeloimaan. Suomalaisia sananlaskuja, kun mietitään niin rahulihommilla ja tulella on itse asiassa aika paljon samaa pintaa. Rahakin on hyvä renki, mutta sitäkään ei kannata oman elämänsä herraksi päästää. Köyhällä on halvat huvit ja rikaskin ilostuu ilmaisesta ämpäristä. Ja mitä näitä nyt on.  

Rahasta puhumisen tai puhumattomuuden kulttuuri 

Tämä oli todellakin aivonystyröitä kutkuttava topikki. Tätä samaa polemiikkia tullut itsekin pyöriteltyä tovi jos toinenkin oman elon aikana. Äärimäisen jännän äärellä ollaan, kun tässäkin topoksessa voi olla paljon hajontaa perheiden kesken. Meillä puhuttiin rahahommista juuri sen verran, että sitä ei saa haaskata ja sitä pitää aina olla. Konkretia siitä kunnollisen ihmisen rahankäytöstä jäi ikävä kyllä sen “älä hassaa rahojasi turhaan paskaan” -vouhotuksen jalkoihin.  

Asp-säästämisestäkin kuulin ensimmäisen kerran vasta aikuisena omilta ikätovereiltani, joilla se homma oli jo hienosti taputeltuna takataskussa. Rahakulttuuri, jossa minä kasvoin oli vähän sellainen hiljaisen puoleinen, jossa ei oikein koskaan sukellettu syviin vesiin ja työnnetty käsiä kyynärvarsia myöten mutaan. Helppohan sitä on jossitella, mutta aika ajoin ajattelee, että olisiko sitä osannut aloittaa säästämisen aikaisemmin. Erityisesti, jos siihen olisi saanut enemmän painetta vaikka kotioloissakin. 

Circle of life eli markkinatalous.  

Raha on hieno mittari ja sillä saa helposti aikaan onnistumisen tunteita, mutta myös laajan kirjon jos jonkinlaista ahdistusta. Minulle raha on yksi menestyksen mittari ja hyvin relevantti sellainen. Rahalla keulimisesta en silti tykkää. Tai voi kai sitäkin joskus tehdä, mutta pidetään leikki leikkinä. 

Kestävillä elämäntavoilla voi myöskin säästää muutaman roposen. Kunhan ei lankea siihen sudenkuoppaan, jonka kapitalismi on luonut viherrys-trendin ympärille. Oma talouteni on ottanut vankkoja askelia kohti kestävämpää tulevaisuutta. Vieläkään en voi itseäni miksikään viherpiiperöksi tituleerata, mutta kulutustottumuksen osalta ollaan aika hyvillä kantimilla. En voi enää sietää henkkamaukkoja enkä juuri muutakaan halpaketjukakkaa. Mokomat rievut repeävät liitoksistaan niissä hengittämisestäkin. Uutta tulee ostettua monesti vasta sitten, kun vanha tavara alkaa olla käytetty jalkarättikondikseen. Laatu olkoon tässäkin hamaan tulevaisuuteen voittajan valinta.  

Minusta on jotenkin hassua, että moni hipihkö kaverini ei voi sietää alennusmyyntejä. Ymmärrän mistä siinä angstissa on pohjimmiltaan kyse, mutta minusta siinä ei oteta lainkaan huomioon kolikon toista puolta. Minulla ainakin takoo päässä hinnoittelun kiekurat, kun ajatellaan silmille lävähtäviä miinusmerkkisiä prosenttilappusia. Eikös fiksumpi hinnoittelija rättikaupassa leivo alennusmyynnit normaalin hinnan sisälle? Eli ilmat ulos hinnoista, ostetaan silloin, kun se kannattaa ja vain silloin, kun jollekin on oikeasti tarvetta. 

Freelancerin rahankäyttö 

No nyt puhutaan asiaa! Tässä on meikäläisen talouden perusta eli silmät auki saa olla ja haistella uusia mahdollisuuksia kaikista nurkista siihen asti, ettei enää mitenkään jaksa. Miten paljon rahaa on tulossa, mihin sitä on menossa ja miten paljon, on tuttu mantra minullekin. En koe olevani mikään ihan mieletön kitupiikki, mutta aika tarkka kuva tulevista ja menevistä rahoita omassa päässä silti on. Ehdottomasti tarkempi kuva on tulevista rahoita, koska niitä on mukavampi kyttäillä kevytyrittäjäpalveluiden kirjanpidoista. On ihan totta, että ilman itse laadittua tarkkaa budjettia on hankalampi pysyä omista menoistaan tarkalleen kärryillä. Ainakaan niin kuin sentin tarkkuudella. 

Paljon enemmän saisi kyllä tutustua kaikkiin yrittäjän pikku kikkoihin säästää muutamia roposia vaikkapa veroja maksaessa. Itsekin, kun yrittää taloutta pyörittää yrittäjämäisellä toiminnalla. Melko vähäsen olen ollut tietoinen esimerkiksi verovähennysmahdollisuuksista, joihin olisin itsekin oikeutettu. Onneksi meillä on maan mainio vero.fi, jossa voi viettää rattoisaa aikaa tutustuen suomalaiseen verotukseen niin, että heikompaa alkaa heikottaa. Paljon aloin pohtimaan myös erilaisten yritysmuotojen hyötyjä ja haittoja oman bisneksen pyörittämisen kannalta. Toistaiseksi olen aika tyytyväinen toimimaan kevytyrittäjäpalveluiden kautta. Onhan se sentään helppoa kuin käsien pesu. 

Hinnoittele arvon äläkä vaivan mukaan. Juurikin näin, mutta miten se voikin olla niin vaikeaa tuoda käytäntöön? Tasan tarkkaan tiedän mikä on työni arvo asiakkaalle, mutta aina päälle iskee joku typerä kainostelu ja itsensä epäily. Siitähän siinä on vain kiinni osaako asiansa esittää uskottavasti. Eihän siihen tilanteeseen epäilemällä ja nurkissa möllöttämällä päästä. Jännä tilanne sinänsä, koska osaan siitä huolimatta olla ylpeä työni jäljestä. Ei ole kiva olla nössön kaveri, varsinkin, kun se nössö on minä itse. Pakko se on kai vaan ottaa kurssi kohti seuraavia seikkailujen meriä ja muistaa pitää pintansa.