Olen tainnutkin joskus aiemmissa esseissä mainita, mutta minulla on ollut aiemmin esiintymiskammoa, joka on nykyään muuttunut ehkä enemmänkin vahvaksi esiintymisjännitykseksi. Usein olen aivan kauheissa paineissa ennen esiintymistä, varsinkin jos kyseessä on vähänkään tärkeämpi asia. Olen tätä yrittänyt hoitaa itseni pakottamalla pieniin esiintymisiin mm. karaoken laulamisen avulla. Silti haluan oppia ymmärtämään aina yhä enemmän omaa pelkoani, joka on todella yleistä useille ihmisille. Kyseisestä aiheesta olen lukenut parikin kirjaa, mutta tästä en ollut aiemmin vielä kuullut. 

Juhana Torkin kirjassa Puhevalta käsitellään puheen pitämisen teoriaa, tunnusmerkkejä sekä annetaan esimerkkejä, joilla itse voit pitää onnistuneen vaikuttavan puheen. Vaikuttava on sanana hyvin yleisesti käytetty etuliite puheissa, joihin Torkki tarttuukin. Torkin mukaan vaikuttavaan puheeseen liittyy kolme osa-aluetta: ethos, pathos ja logos. Tämä puheen kolmijako tulee suoraan Antiikin ajan Kreikasta ja Aristoteleeltä. 

Ethos: 

Ethoksella viitataan puhujaan itseensä. Ethoksessa tärkeää on kuulijan kiinnostuminen sinusta ja aiheestasi. Sinun täytyy herättää kuulijan mielenkiinto. Tämän voi Torkin mukaan tehdä esimerkiksi pudottamalla itsesi jalustalta, eli kertomalla kuulijoille, kuinka he ovat aivan samanlaisia kuin itse puhujakin. Tässä pyritään saamaan helposti lähestyttävä kuva puhujasta. Puheen alussa on hyvä luoda myös tietynlaista odotusarvoa tulevasta. Kuten kaikissa elokuvissa, myös puheessakin tulisi olla loppuhuipennus. Kukapa jaksaisi katsoa elokuvaa loppuun, jos ensimmäisen kymmenen minuutin aikana huippukohta tulisi ja katsojan lataus purkautuisi. Kirjan mukaan kannattaa siis luoda jo alussa kuva siitä, että loppua kohti puhe vain paranee kohti loppuhuipennusta. Yhtenä simppelinä keinona kuulijan mielenkiinnon herättämiseen löytyy myöskin perinteinen huumori, jonka sanotaan uppoavan yleisöön useimmiten varsin hyvin. 

Pathos: 

Pathos eli suomalaisittain paatos on tunteisiin vetoamista. Tavoitteena paatoksessa on saada yleisö tekemään joku tietty tulkinta asiasta. Tunteisiin vetoamisessa täytyy olla tarkka, sillä erilainen yleisö tai tilanne vaikuttaa suuresti siihen, miten viesti tulkitaan. Esimerkkinä paatoksesta voisi olla vaikkapa tarina 3kk kestävästä elinkaaresta kohti ruokapöytää. Jos yleisössä olisi minunlaisia ihmisiä, kyseinen tarina ei herättäisi minkään sortin surkutteluja tai myötätuntoja…ehkä saattaisi vähän nälkä tulla. Jos yleisössä puolestaan olisi eläinaktivistejä, heillä varmasti tulisi hyvinkin voimakkaita tunteita asian tiimoilta. Tärkeää on nimenomaan hoksata, mikä vetoaa yleisöön sillä tavalla kun sen niihin haluat vetoavan. Ehkä eläinten oikeuksista tai lihansyönnin vähentämisestä puhuttaessa kaikille ei kannata näyttää kuvasarjaa porsaan elämänvaiheista pikkupossusta grilliin. Jollakin kohderyhmällä saattaa tuo mielikuva herkullisesta grilliruoasta herauttaa veden kielelle. Tämän jälkeen voi olla kohtuullisen haastavaa kertoa, että jos grilliin laittaisikin vain kasviksia. Tällaiselle kohderyhmälle paatoksena toimisi huomattavasti paremmin esimerkiksi vetoaminen kasviruoan terveellisyyteen. Näyttäisi kuvan tukkeutuneista verisuonista sekä punaisen lihan vaikutuksista elimistöön. Heittäisi tähän muutaman pylväsdiagrammin, jotka osoittaisivat että terveyden kannalta on todella huolestuttavaa syödä runsaasti punaista lihaa. Uskoisin tällaisen vetoavan tuon tyyliseen yleisöön huomattavasti paremmin. 

Logos: 

Logos on suomalaisille kaikista yleisin osa puhetta. Se on puheen leipätekstiä eli asiapitoisuutta. Suomalainen on tottunut siihen, että faktaa tulee olla, jotta saadaan tunne ammattimaisuudesta. Logos on nimensä veroisesti loogista dataa, jota annetaan oman puheen vakuuttavuuden tueksi. Tässä tärkeää on luonnollisesti se, että datan lähde on luotettava. Kun puheessa on mukana loogista dataa, on kuulijan todella vaikea keksiä vasta-argumentteja. Jos data tukee puhujan sanomisia, on häneen helppo yhtyä. 

Hauskaksi logosissa tekee sen, että vaikka datan tulisikin olla oikeaa, sen paketoimisella ja ulosannilla on suuri merkitys tämän vaikuttavuuteen. Helppona esimerkkinä vaikutuksista on esimerkiksi diagrammit, jossa halutaan korostaa jonkun asian merkittävää kasvamista. Tässäpä esimerkki, miten ihmisten mielipiteitä saadaan muokattua pelkästään diagrammin viitearvojen avulla. Molemmissa diagrammeissa on samat luvut välillä 100-200. Ensimmäisessä kuvassa vaihtelu on hyvin maltillista, toisessa puolestaan erittäin jyrkkää. Jos haluaisin puhua jonkun asian tasaisesta kehittymisestä, valitsisin ensimmäisen vaihtoehdon. Kun taas merkittävästä muutoksesta, valitsisin toisen. Silti data olisi samaa ja molemmissa se olisi oikea. Tässäpä siis erinomainen oppi myös kaikille siitä, kuinka käyrän lisäksi tulisi tarkastaa akselien arvoja ja suhteuttaa ne todellisuuteen.