Psykopaatit ympärilläni – Thomas Erikson 

Thomas Eriksonin kirjat jakavat mielipiteitä. Olen kuitenkin löytänyt alelaarista pokkarin, nimeltä Psykopaatit ympärilläni. Luin aikaisemmin Eriksonin kirjan – Laiskat alaiset ympärilläni ja sain kirjasta todella paljon irti ja uutta pohdittavaa, eli tykkäsin teoksesta kovasti. 

Ihmisten lokerointi värien perusteella ei välttämättä ole se paras mahdollinen keino niin kuin aikaisemmassa esseessä mainitsinkin, sillä värien perusteella pohdinta jää kovin mustavalkoiseksi. Päätin kuitenkin ottaa kirjan lukuun ja katsastaa, mikä on psykopaatti ja millainen on psykopaatti. Löydänkö näitä piirteitä itsessäni tai lähelläni olevista ihmisistä? Ajatus lähteä pohtimaan tästä näkökulmasta on jo alun alkaenkin hieman epäilyttävä ja ehkä jopa ahdistava. Voin onnekseni paljastaa jo alussa, että en havainnut läheltäni psykopaatteja.

Kerrataan vielä kertaalleen värit, jotta on helpompi hahmottaa kokonaisuutta. Vihreä, vakaa ja sopeutuva. Sininen, analyyttinen ja introvertti. Punainen, dominoiva ja johtava persoona. Keltainen, iloinen ja spontaani inspiroija. Omat värini voisi olla keltaista ja punaista. Niin kuin useissa ihmisissä, värejä ja piirteitä löytyy useita erilaisia. Psykopaatteja tosin on vaikea jaotella näiden värien perusteella, sillä ne uupuvat täysin. 

2-4% väestöstämme on psykopaatteja

Aika moinen luku. Tarkoittaako tämä siis sitä, että myös omassa lähipiirissäni/työympäristöstäni löytyy psykopaatti? 

Psykopaatit ovat ihmisiä, jotka mukauttavat käytöstään oman edun mukaisesti. Heidän oma persoonallisuutensa ei tule koskaan esiin, sillä he miellyttävät muita ihmisiä, jolloin ovatkin erityisen pidettyjä. Psykopaatit työskentelevät usein johtoasemissa, joissa on valtaa, kunniaa sekä rahaa. Työparina psykopaatti on erityisen tietoinen miten muilla menee, mutta kukaan ei tiedä hänestä juuri mitään. Kirjaa lukiessani aloin väistämättä pohtimaan omaa psykopaattisuuttani, joka on hieman huvittavaa. Kirjassa kuitenkin rauhoiteltiin. Mikäli alkaa pohtimaan asiaa on se jo merkki siitä, että tuskin täyttää psykopaatin kriteeristön. He eivät nimittäin itse pysty kyseenalaistamaan omia toimintojaan. 

Psykopaatti sanana on myös melkoisen voimakas. Sitä käytetään haukkumasanana ja hieman epätodellisena aiheena, mutta oikeasti psykopaattiuus on todellinen ongelma. Jotta en pohtisi pelkästään ääripäätä, voisin peilata jotain myös tiimiimme. 

Tiimin luottamus, huipputiimi

Tämän syksyn aikana tiimissämme on keskusteltu paljon luottamuksesta ja turvallisuuden tunteesta. Tiedän, että tiimioppimisen kannalta ja huipputiimiksi tulemiseen tarvitsemme keskinäistä erittäin vahvaa luottamuksen sidettä. Voinko luottaa kaikkiin ja voiko tiimiläiseni luottaa minuun? Tämä on hyvä kysymys ja rehellisyyden nimissä en koe vielä voivani vastata ”kyllä”. 

Luottamus tulee ansaita teoilla ja se ottaa luonnollisesti aikaa. Perusluonteeltani olen kovin luottavainen, mutta pienen särön tultaessa luottamus kärsii nopeasti. Kirjassa käsiteltiin myös sitä, kuinka voi itse tiedostaa tulleensa manipuloinnin kohteeksi. Ystävyyssuhteissa luottamuksen rakentaminen ja sen ylläpitäminen on hieman erilaista kuin työyhteisössä. 

Tiimiläisten keskuudessa luottamus koostuu mielestäni pitkälti työasioista ja niiden hoitamisesta lupausten mukaisesti. Sen lisäksi arvostus, jota tiimiltä saa lisää luottamusta. Se että tulen nähdyksi ja kuulluksi siten, miten yritän asiani tuoda esille, on erityisen tärkeää luottamuksen kannalta. Koen välillä ahdistusta siitä, että en osaa sanoittaa tunteitani oikein ja joku tulkitsee sanomisiani väärällä tavalla. Jotta voimme luottaa toisiimme, on todella tärkeää tuntea tiimiläiset perinpohjaisesti. Tulin jutelleeksi vanhemman tiimiyrittäjän kanssa, joka kertoi hyvän vinkin luottamuksen rakentamiseen. Treenit, jossa käydään läpi jokaisen elämänkerta lapsuudesta tähän saakka. Aion ehdottomasti viedä tämän käytäntöön vuoden alusta, jotta pääsemme vielä astetta lähemmäksi toisiamme. Näin ollen ymmärrämme vielä paremmin, miksi joku käyttäytyy tietyllä tavalla. Suurin oivallus ihmistuntemukseen on ollut, että jokainen toden teolla toimii yksilönä. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta oikeasti sitä ajatellessani moni näkökulma on avautunut. Meidän tulee osata asettua toisten kenkiin ja nähdä ilman omia uskomuksiamme tai tahtotiloja, mitä toisella on kerrottavana. Meidän tulee oppia tunnistamaan ja poimimaan ne henkilöt, joiden kanssa meidän on hyvä olla ja keneen voi oikeasti luottaa välttääksemme manipuloinnin. Ensivuoden teema voisikin olla luottamuksen rakentaminen entistä vahvemmaksi, jotta jokaisella on mahdollisuus kokeilla rohkeammin luottaen siihen, mikäli epäonnistuu on tiimi tukena ottamassa koppia.