Aloitin tämän vuoden jäämällä noin kolmen kuukauden mittaiselle sairaslomalle burnoutin takia. Sairaslomaa seurasi vielä vähän yli kolme kuukautta kestänyt kesäloma. Kokonaisuudessaan olin lomalla noin seitsemän kuukautta.  Palattuani akatemialle huomasin itsessäni taas merkkejä uupumuksesta, enkä oikein tuntunut ymmärtävän, mistä moinen johtui. Puhuin asiasta tiimiläisilleni ja yksi tiimiläinen suositteli minulle kyseistä kirjaa. Kirja auttoi minua ymmärtämään, mistä syksyinen uupumukseni on saattanut syntyä, ja miten voisin jatkoa ajatellen helpottaa mieleni palautumista kiireisen arjen keskellä.  

Kirjan alussa puhutaan siitä, kuinka arvioimme usein uhkia ja niistä selviytymistä automaattisesti ja intuitiivisesti aikaisempien kokemustemme tunteidemme ja ajatustemme pohjalta. Tämä synnytti ajatuksen siitä, että syksyiseen jaksamattomuuteeni on todennäköisesti vaikuttanut kaikki akatemian seinien sisällä tapahtuva, joka ajoi minut burnouttiin. Täten palatessani akatemialle, ympäristö ja ihmiset ovat toimineet triggerinä, mikä on käynnistänyt päässäni ajatuksen akatemiasta ns. “uhkana”. Paluu arkeen on tuonut epämieluisat tilanteen, kommentit, ihmiset ja niiden aikaansaamat ikävät kokemukset ja tunteet ovat Paluu arkeen on tuntunut raskaalta, koska ympäristö on vienyt minut takaisin raskaaksi kokemaani aikaan. Ympäristö tuonut pinnalle kaikki aikaisemmat kokemukset ja niihin yhdistyneet tunteet ja ajatusmallit.  

Kirjan mukaan moni työ kuormittaa myös tunnetasolla, kun joudumme esim. Kontrolloimaan ja säätelemään sitä, miten ilmaisemme tunteitamme haastavissa työtilanteissa. Loman myötä ja jaksamiseni palatessa mieleni kirkastui ja ajatukset alkoivat rullaamaan. Pystyin vasta ensimmäisen kerran kesällä tarkastelemaan viime syksyn tapahtumia kirkkain mielin. Uupumus ja sen kautta tulleet korostuneet tunteet kuitenkin hieman vääristivät tilannetta, ja minulle jäi vain oma sen hetkinen kokemukseni tapahtuneesta. Tämän varjolla päätin nostaa muurit ylös ja nyt syksyllä palatessani akatemialle palaaminen toi mukanaan hirveästi ahdistusta. Melkein koko ensimmäisen sprintin ajan olen joutunut elämään varpaillani. En kokenut pystyväni olemaan oma itseni. En puhunut paljoa, ja silloin kun puhuin, kiinnitin todella paljon huomiota sanoihini, sanamuotoihin, asian sisältöön ja yleisesti siihen, mitä päästän ulos suustani ja kelle. Kiinnitin myös todella paljon huomiota siihen, miten säätelen itseäni ja ulosantiani eri tilanteissa ja eri ihmisten läsnä ollessa. En kuitenkaan tajunnut, kuinka paljon tämä vei voimavarojani. Sprintin loppupuolella huomasin olevani hyvin väsynyt ja uupumisen merkkejä oli taas havaittavissa. Kirjassa esiteltiinkin työuupumuksen keskeiset oireet, jotka jaoteltiin neljään eri osa-alueeseen ja tunnistin itsessäni niistä jokaisen. Tämä sai minut tajuamaan, että nyt on vaihdettava suuntaa, ellen halua päätyä samanlaiseen tilanteeseen kuin vuosi sitten.  

Mikä palauttaa? 

Palautuminen voidaan karkeasti jaotella ulkoiseen ja sisäiseen palautumiseen. Ulkoisella palautumisella tarkoitetaan työn ulkopuolisen ajan palautumista, kuten lomia ja vapaa-aikaa. Sisäisellä palautumisella taas tarkoitetaan palautumista taukojen aikana työpäivien lomassa. Itse näen, että sisäinen palautuminen on ulkoista palautumista suuremmassa roolissa, sillä usein lomailun myönteiset vaikutukset hyvinvointiin ja palautumiseen ovat tyypillisesti lyhytkestoisia. Usein palatessamme töihin voimme humahtaa lomaa edeltävälle tasolle jo ensimmäisten työpäivien aikana. Sisäisellä palautumisella taas pystymme katkaisemaan työkuormituksen kertymisen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.  

Kirjassa psykologista palautumista kokonaisuutena tarkastellaan DRAMMA-mallin avulla. Kirjaimet tulevat sanoista Detachment – Työstä irroittautuminen, Relaxation – Rentoutuminen, Autonomy -Omaehtoisuus, Mastery – Taidonhallinta, Meaning – Merkityksellisyys ja Affiliation – Yhteenkuuluvuus. Näiden eri kategorioiden avulla tarkastellaan eri keinoja tehostaa oma psykologista palautumista.  

Työstä irrottautuminen: 

Työstä irrottautuminen on varmaankin itselleni haasteellisin näistä. Työstä irrottautumista vaikeuttaa todella paljon se, että aina ei ole fyysistä siirtymää pois töistä, ja työt ovat todella helppo ns. “kuljettaa mukanaan kotiin”. Mieleni palaa jatkuvasti työasioihin, stressaan tekemättömistä asioista ja loputtomasta To do listasta. Pahimmillaan työasiat saattavat pyöriä mielessä vielä nukkumaanmentäesäkin. 

Kirjassa neuvottiin asettamaan selkeä raja itselleni ja muille koskien työaikaa ja vapaa-ajalle siirtymistä. Tätä varten minun on myös määriteltävä selkeästi, milloin olen töissä, milloin vapaalla, milloin on tauko ja milloin ei. Minun on lopetettava asioiden ns. “puuhastelu” iltaisin ja ruokataukojen aikana. Kun vietän aikaa ystävien kanssa netin välityksellä tai ihan kasvokkain on luovuttava “teen vielä nopeesti tän” ja “teen samalla hieman tätä” kommenteista. Kun on vapaa-aika, silloin työt jäävät sikseen. Tässä voisi auttaa kirjassa mainittu vapaalle siirtymistä auttava rituaali. Työpäivän päätteeksi voisin kirjoittaa To do –listan seuraavalle päivälle valmiiksi, tsekata sähköpostin ja viestit ja tämän jälkeen sulkea työsovellukset ja mykistää työryhmät. Sen jälkeen lähtisin urheilemaan ja tämä toimisi konkreettisena siirtymänä työajalta vapaa-ajalle. 

Rentoutuminen: 

Toiseksi haastavin osa-alue on rentoutuminen. Kirjan mukaan emme aina tunnista, mikä meitä rentouttaa. Jotkut saattavat sanoa rentoutuvansa rivakalla juoksulenkillä tai selaamalla somea. Nämä eivät kuitenkaan täytä rentoutumisen ja mielen rauhoittamisen määritelmää. 

Itse kulutan myös hyvin paljon somea. Se toimii jonkinlaisena pakopaikkana arjen kiireille ja siitä on muodostunut “tapa rentoutua”. Tajusin, että todellisuudessa jatkuva somen selaaminen vain kuormittaa minua enemmän. Jokaisesta kanavasta tulee jatkuvasti uutta tietoa ja nopeasti vaihtuvat aiheet pitävät minut hyvin korkeassa vireystilassa. Tämä sai minut miettimään omaan arkeeni viiden minuutin mittaisen tauon lisäämistä. Tauon tarkoitus olisi yrittää kokonaan tyhjentää mieli, rauhoittua ja olla läsnä kyseisessä hetkessä. Tämä voisi auttaa jatkuvaan päänsisäiseen meteliin ja ylivireyteen. Kirjassa kehotettiin myös keskittymään omaan hengitykseen, kun mieli ja keho tuntuvat käyvän ylikierroksilla. Voisin liittää tämän osaksi tuota viiden minuutin taukoa. Sen lisäksi koen, että mielekkään liikunnan lisääminen osaksi arkea voisi auttaa minua rentoutumaan. Voisin kokeilla yhdistelmää, jossa ensin puran ylikuormituksen raskaalla liikunnalla ja sen jälkeen otan hetken mieleni rauhoittumiselle.  

Omaehtoisuus: 

Kolmantena suurena haasteena on omaehtoisuus. Kirjassa esitettiin kysymys “Lupaudutko auttamaan siltikin muita, vaikka olet rättipoikkiväsynyt eivätkä voimavarasi tunnu riittävän edes itsesi huolehtimiseen?”. Vastaus tälle on iso kyllä! Omien rajojen löytäminen on ensiarvoisen tärkeää mielen hyvinvoinnille ja palautumisen kannalta. Rajojen asettaminen lähtee siitä, että opetellaan sanomaan ei asioille, jotka eivät ole omien arvojemme mukaisia ja, jotka kuormittavat meitä liikaa tai joita emme aidosti halua tehdä. Tämä on olut haasteeni sitten akatemian alusta asti. Tunnistan arjestani monia asioita, joissa olisi karsimisen varaa. Puutteellisten rajojen takia olen kuitenkin ottanut itselleni liikaa, ja se on johtanut, no, tähän tilanteeseen.  

Kirjassa listattiin, että hyviä lähtökohta rajojen asettamiselle voisi olla kuormittaviin asioihin perehtyminen. Millaiset asiat kuormittavat minua vapaa-ajalla ja millaiset työajalla. Ovatko ne sellaisia asioita, joihin voin vaikuttaa? Mitkä asiat ja millaiset kohtaamiset saavat minun oloni tuntumaan epämukavaksi? Millaiset tilanteet saavat minussa aikaan tunteen, että joku on ylittänyt rajani? Nyt en lähtenyt miettimään vastauksia kyseisiin kysymyksiin, mutta tulen varmasti palaamaan niihin.  

Näiden kolmen teeman lisäksi kirjasta löytyi useita hyviä ajatuksia, joihin tarttua ja useita hyviä harjoituksia, joihin palata. Päätin kuitenkin nostaa esille niistä itselleni kriittisimmät. Kirja oli kaiken kaikkiaan hyvä, ajankohtainen ja silmiä avaava. Se herätti paljon ajatuksia ja ehkä tämän, ja ajatustyön avulla oppisin arvostamaan enemmän omaa aikaani ja asettamaan sen prioriteettilistan kärkijoukkoon.