Alkutuumailut

Luin Mark Mansonin kirjan nimeltä ”Kuinka olla piittaamatta paskaakaan”. Siinäpä vasta aivan loistava kirjan nimi.

Sain kirjan lukemiseen suosituksen nykyiseltä alumnilta, jonka kanssa kävimme pidemmät keskustelut akatemian arjesta sekä tiimiliiderinä olemisesta. Olen aikaisemmin kuullut toiselta ystävältäni, että kirja ei olisi kovinkaan hyvä, mutta näin jälkeenpäin voi sanoa, että tämä oli itselleni tähän hetkeen erittäin hyvä, olisi ehkä pitänyt lukea jo aikaisemmin. Taisi vieläpä olla ensimmäinen akatemian aikana luettu kirja, jonka aikana nauroin monesti.

Tuo mietelause ”kuinka olla piittaamatta paskaakaan” on erittäin hyvä, kun tietää sen oikean merkityksen. Kirjaimellisesti tuota lausetta ei kannata jokaisessa tilanteessa tulkita sekä toteuttaa, sillä tuollainen asenne ei tee ihmisistä kuin välinpitämättömiä kusipäitä.

Lauseen ideana on kuitenkin ajatus, jossa osaat erottaa merkitykselliset asiat tyhjänpäiväisistä asioista. Mitä päätät pitää merkityksellisenä? Annatko sellaisten asioiden, joihin et yksinkertaisesti voi vaikuttaa, uppoutua päähäsi ja vaivata niillä ajatuksiasi loppuun asti? Olisiko parempi osata suodattaa paskat asiat pois päästä ja keskittyä niihin hyviin asioihin.

Itse koen, että mietin paljon asioita liiankin paljon ja se on aina ollut ns. heikkouteni mutta myös osittain vahvuuteni. Saatan uppoutua asioihin liian paljon ja miettiä niitä aivan liikaa sekä turhankin syvällisesti. Monesti nuo asiat ovatkin sellaisia, joihin en itse pysty mahdottomasti vaikuttamaan.

Olen kuitenkin huomannut myös sen, että kun asioihin tarttuu hieman turhankin tosissaan, tulee samalla stressailtuakin niistä eri tavalla. Kun aikaa kuluu ja huomaa, että omalla panoksella ei kaikissa asioissa välttämättä ole merkitystä, vaikka kuinka paljon tekisit töitä. Tässä vaiheessa tuleekin ”en piittaa paskaakaan” ajatusmaailma, jolloin työnteko helpottuu, koska hyväksyy asiat. Silti työstä suoriutuminen jatkuu lähes samalla tavalla, mutta ylimääräinen stressaaminen loppuu.

Tuollaisen tilanteen ennaltaehkäisyyn olisikin hyvä pitää alusta asti hyvä ja rento meininki päällä, unohtamatta huumorintajua. Sillä ei tässä elämässä höyryäminen ole aina niin haudan vakavaa. Jotenkin noin Pauli Hanhiniemikin laulaa yhdessä kappaleessaan.

Ihmismieli on erikoinen ja helvetin tyhmä

Kirjassa oli tarina psykologisesta kokeesta, joka oli mielestäni aivan mahtava tapa selvittää ihmisten ajatuksen juoksua. Kokeessa koehenkilöt laitettiin olemaan yksin huoneessa. Huoneesta löytyi useita nappuloita sekä yksi lamppu. Koehenkilölle sanottiin, että hänen täytyy keksiä, miten nappuloita kuuluu painella ja jos hän osuu oikeaan, lamppu syttyy palamaan. Kun lampun saa palamaan, henkilö saa pisteen. Tehtävänä on kerätä puolen tunnin aikana mahdollisimman monta pistettä.

Nappuloiden painamisella ja lampun syttymisellähän ei tuossa testissä ollut mitään tekemistä keskenään. Nimittäin lamppu sattui syttymään vain jossakin vaiheessa, eli lampun syttymiseen ei ollut yhtään oikeaa tapaa painella nappuloita.

Kokeen kuitenkin oli tarkoitus osoittaa, kuinka nopeasti mieli pystyy keksimään mitä ihmeellisempiä tarinoita, että nyt on tehty oikein. Osa koehenkilöistä keksivät nimittäin mitä erikoisempia tyylejä ratkoa ”pulmaa” ja olivat täysin varmoja, että ratkaisivat tehtävän. Kokeen pitäjät puolestaan saivat hyvät naurut.

Tätä lukiessa ja oman elämän kanssa yhtä aikaa tuskaillessa, heräsi mieleeni paljonkin ajatuksia. Tuo koe herätti mieleen sen, kuinka paljon me ihmiset keksimme aivan täysin tyhjästä asioita, joiden kuvittelemme olevan totta.

Olen pistänyt tässä akatemian aikana merkille, että ihmiset puhuvat paljon. Paljon asioita myös muista. Tarinat tahtovat muuttua helposti matkan varrella ja johtopäätöksiä saatetaan tehdä ilman, että tiedetään tarinan oikeaa versiota. Rikkinäisiä puhelimia siis löytyy paljon.

Myös oma mieli temppuilee niin, että luo omassa päässään ne kaikista ihmeellisimmät ja pahimmat skenaariot yhdistelemällä monia tapahtumia. Tämä saa aikaan melkoisesti ylimääräistä päänvaivaa.

Miten tuosta sitten voisi päästä eroon? Onko vika kaikissa muissa ihmisissä? Joskus on ehkä hyvä pysähtyä ja miettiä, onko vika sittenkin minussa itsessäni ja omassa ajattelussani. Tai vika ei välttämättä ole minussa, mutta omaa ajatteluaan sekä suhtautumistaan voi lähteä muuttamaan. Muiden ihmisten tekemisiin sekä puhumisiin, kun et voi vaikuttaa, mutta omaan ajatteluusi voit. Antaako siis sellaisten asioiden vaikuttaa omaan mielialaasi, joille et voi mitään.

”Jos tuntuu, että olet yksin maailmaa vastaan, luultavasti olet oikeasti yksin itseäsi vastaan.”

Tähän asiaan olen löytänyt yhden vanhan parannuskeinon takaisin elämääni, nimittäin urheilun. Kun aivot käy turhan paljon kierroksilla, on siihen paras lääke käydä antamassa kropalle kyytiä. Siinä samalla aivot pääsevät tuulettumaan ja johan alkaa helpottamaan.

Sitoutumisen vaikeus

Kirjassa oli hyvin kuvailtu sitoutumista ja siitä, kuinka se auttaa ihmistä panostamaan ja nauttimaan asioista. Nykypäivänä ajatusmaailma ”enempi on parempi”, on hieman huono ohjenuora elämään. Meillä on aivan valtavasti vaihtoehtoja mistä valita mieluinen. Kun mahdollisuuksia ja kokemuksia on elämän aikana syntynyt enemmän, on helpompi lähteä kartoittamaan, mitä oikeasti haluaa tehdä. Tämän jälkeen sitoutuminen asioiden suhteen helpottuu.

Suurella määrällä vaihtoehtoja voi myös olla muitakin vaikutuksia, nimittäin tyytyväisyys. Otetaan vaikka esimerkiksi tietokoneen ostaminen, tähän nyt kävisi lähes mikä tahansa muukin, mutta mennään tällä.

Markkinoilla on aivan tajuttoman paljon vaihtoehtoja, joista valita pitäisi valita se oikea. Pää saattaa mennä hieman sekaisin, että mikä olisi paras juuri sinulle. Kuvitellaan, että sinulla on 12 eri vaihtoehtoa, joissa jokaisessa on omat plussat sekä miinukset. Kun pähkäilyjesi jälkeen päätät valita sen ”oikean” ja olet käyttänyt sitä jonkin aikaa, herää varmasti huomioita niistä plussista sekä miinuksista.

Tämän jälkeen helposti rupeaa miettimään, olisiko jokin muu niistä 11 muusta tietokoneesta ollut vielä parempi kuin tämä minkä valitsit. Tämän jälkeen saatat hieman olla pettynyt ostokseesi, joka sitten vaikuttaa sinun tyytyväisyyteesi ostokseesi. Jos sinulla olisi ollut vaikkapa vain kaksi eri vaihtoehtoa, et todennäköisemmin miettisi olisiko se toinen ollut niin paljon parempi, mutta kun tuo valinnan määrä on paljon isompi, tekee ajatuksesi asioista hankalampia.

Tätä samaa ajatusta voisi verrata myös akatemialla projekteihin ja niihin sitoutumiseen. Meillä varmasti monella saattaa kalenteri näyttää alussa tyhjältä. Projekteja ja ideoita rupeaa ajan kanssa syntymään ehkä jopa liikaakin, jolloin monet tarttuvatkin liian useaan projektiin kerralla. Tällöin sitoutuminen noihin kaikkiin ei välttämättä ole täysin sadassa prosentissa ja helposti ne ”ei niin mieluisat” projektit jäävät lähes kokonaan unholaan.

Näen kuitenkin projektimahdollisuuksissa paljon hyvää, sillä ilman niitä ei meillä päästäisi tekemään näin monipuolisesti erilaisia asioita. Kyse onkin enemmän oman kalenterin hallinnasta sekä osaamista kieltäytyä asioista, joihin ei pysty sitoutumaan kunnolla, sillä siinä ei ole mitään väärää. Se on hyvä taito, jota pitää pyrkiä kehittämään.

Tärkeää kuitenkin elämässä on kokeilla uusia asioita ja se tarkoittaakin sitä, että pitääkin pysyä uteliaana ja testailla erilaisia asioita. Kokeilujen kautta varmasti löytää sen oman juttunsa, jonka jälkeen voi ruveta karsimaan niitä asioita pois, joihin ei kannata enää käyttää niin paljoa aikaa.