Back to the basics ja kertaus on opintojen äiti. Koen, että välillä on hyvä palata perusteisiin ja kerrata jo opittuja asioita, jotta oppiminen ja aiheen ymmärtäminen olisi mahdollisimman tehokasta. Pieni kirja johtamisesta on nimensä mukaisesti hyvin pieni ja lyhyt teos, mutta asiaa sieltä ei todellakaan puutu. Ihmettelenkin suuresti miten niin pieneen kirjaan saa mahdutettua niin paljon oivaa asiaa, siksi ehkä päädyinkin juuri tähän vaihtoehtoon, vaikka valinnanvaraa olisikin ollut paljon. Pieni kirja johtamisesta antaa lukijalleen lukuisia käytännön vinkkejä siitä, miten johtajan kannattaisi pyrkiä toimimaan, niin pestinsä alussa, kuin myös kokeneempana konkarinakin. Tästä syystä suosittelenkin erityisen lämmöllä tätä ”johtajan taskuraamattua” niin aloittelevalle kuin myös kokeneemmallekin johtajalle.

Itse halusin lähteä lukemaan tätä kirjaa, koska koen olevani varsin hukassa toimiessani erityisesti projektien johdossa. En itsekään ole vielä mikään kovin kokenut johtaja, mutta silti tunnen, että tässä vaiheessa taitoni pitäisivät olla jo paljon paremmat. Toimiessani johdossa olen huomannut selkeästi kompastuvani samoihin virheisiin ja ongelmiin. Erityistä haastetta minulle on tuottanut delegointi ja vastuun jakaminen, aikataulutus, sekä tietty jämäkkyys jos projekti ei etene toivotulla tavalla. Nimenomaan näitä haasteitani haluan päästä kehittämään, jotta jossain vaiheessa olisin johtajana toivomallani tasolla. Tiedän, että matka hyvälle johtamisen tasolle ei ole mitenkään helposti luotavissa ja todennäköisesti kompastuskiviä tulee eteen paljon. Kuitenkin uskon siihen, että ainakin tämä pikku teos auttaa minua eteenpäin jo opittujen asioiden lisäksi.

Minkälainen on sitten hyvä johtaja. Tiedän ainakin sen, että tähän kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta, vaan hyvä johtaja koostuu monista erilaisista piirteistä, taidoista ja kokemuksista. Mikä sitten tekee minusta hyvän johtajan. Koen johtajana olevani hyvä kuuntelija ja reilu kaveri, joka ei jaa tehtäviä epätasaisesti. Koen myös, että positiivinen asenteeni tuo tietynlaista varmuutta ja hyvää ilmapiiriä projekteihin, olin sitten johdossa tai en. Kirjassa puhuttiin ja painotettiin juuri kuuntelemisen taitoa ja minusta on hieno huomata, että ainakin osaan kuunnella niitä henkilöitä, jotka toimivat alaisuudessani. Tiimityössä on aina pohjimmiltaan tärkeää ottaa kaikki huomioon ja kuunnella ehdotuksia ja ideoita, jotta paras lopputulos syntyisi. Minusta johtajan asema ei anna oikeutta kenellekään polkea ja lytätä toisten ideoita vaan johtajan nimenomaan pitäisi osata arvostaa sitä, jos jollakulla on ideoita. Vaikka tuossa aikaisemmin sanoikin yhtenä haasteistani olevan delegointi, niin koen silti olevani tietyiltä osin hyvä jakamaan hommia. Itse haluan johtajana, että kaikilla olisi mahdollisimman tasaisesti töitä ja, että jakamani työt ovat kaikille mielekkäitä. Minusta nimittäin ei ole kovin tehokasta antaa tietyntyyppistä hommaa sellaiselle henkilölle, joka ei yhtään pidä siitä mitä joutuu tekemään. Delegoinnissa minun heikkouteni taas liittyvät yhteen aikataulutuksen kanssa. Vaikka koen olevani hyvä hyödyntämään ihmisten vahvuuksia teen usein itse liikaa ja saatan pyytää apua tai delegoida tehtäviä liian myöhään. Tästä syystä projektin jokin vaihe saattaa pitkittyä liikaa tai joku asia jää tyystin hoitamatta. Uskon, että tämän ongelman korjaamiseksi minun täytyy opetella lisää aikatauluttamista ja organisointia. Myös erilaisten kalenterimuistutusten lisääminen saattaisi auttaa ongelman ratkaisemisessa.

Positiivisella asenteella pääsee pitkälle. Pessimisti on aina pettynyt ja vain optimisti voi onnistua. Tämä elämän asenne on ollut aina minun suurin vahvuuteni ja uskon, että se kantaa myös johtajuuden taipaleella. Koen, että positiivinen asenne auttaa minun johdettaviani menemään eteenpäin ja kokeilemaan rohkeammin. Kuitenkin pelkkä positiivinen asenne ei yksinään mitenkään riitä ja joskus on oltava realistinen ja lopetettava projekti kesken, jos huomataan riskien olevan liian suuria tai projektin kannattavuuden olevan liian pieni tehtyjen tuntien määrään nähden

Tähän liittyy myös vahvasti aiemmin mainitsemani jämäkkyyden puute. Vaikka monesti yritänkin valaa uskoa siitä, että projekti onnistuu hyvin ja kaikki pienetkin osaset liikkuvat sujuvasti, täytyy silti välillä osata viheltää peli poikki ja muuttaa asioita, jotta oikea suunta saavutetaan. Koen juuri persoonani takia olevani huono jämäkkä johtaja. Monesti minusta tuntuu pahalta sanoa jollekin vastaan tai kyseenalaistaa toimintatapoja, jotka voivat hankaloittaa projektin etenemistä. Tämä jämäkkyyden puute sitten vaikuttaa monesti projektin sujuvuuteen ja saa minut johtajana näyttämään siltä, että langat eivät ole vahvasti käsissä ja pakka on täysin levällään. Uskon, että tätäkin haastetta pystyn kyllä kehittämään, mutta paha aavistukseni on, että tämä tulee aina olemaan suurin haasteeni johtajana. En kuitenkaan haluaisi liikaa muuttaa omaa persoonaani, mutta tässä tapauksessa pieni aggressiivisuuden ja kovan sanan lisääminen ei olisi ollenkaan pahitteeksi.

Nyt kun olen päässyt reflektoimaan omaa johtamistani, huomaan, että ehkä en olekaan täysin menetetty tapaus johtajana. Uskon että muutamilla muutoksilla ja hienosäädöllä saadaan jo ihmeitä aikaan. Tulen todennäköisesti palaamaan tämänkin kirjan pariin vielä useita kertoja, jotta perusteet pysyvät hallussa ja oikeat toimintatavat tuoreessa muistissa. Sillä niin kuin tekstin aloitinkin aion lopettaa sen myös sanoihin ” kertaus on opintojen äiti”