Vuoden viimeiseksi kirjaksi valikoitui kirja johtajuudesta. En ollut vielä syksyn alussa varma minkä kirjan lukisin, mutta viime viikkojen kyselyiden pohjalta tämä oli monen suosikki. Erityisesti Rantalan tuoma tiimijohtamistaustainen näkökulma sekä käytännöstä nostetut opit kiinnostivat. Lisäksi kirjan kompakti tyyli oli hyvä myyntivaltti. Mietin kuitenkin saako näin lyhkäisestä teoksesta tarpeeksi asiaa ja ajatuksia irti, jota tiivistää ehjäksi kokonaisuudeksi.

Itsellä johtamisesta on taustaa varsin niukasti. Armeijassa sivuutin tarkoituksella sijoituksen aliupseerikoulutukseen, koska halusin keskittyä tekemiseen. Olen miettinyt välillä valitsinko oikein, mutta en voi sanoa, että katuisin päätöstäni. Joukkueemme oli todella tiivis ja värikäs kollektiivi, jossa jokainen sai (eli joutui) vuorollaan harjoitella vertaisjohtajuutta. Sen lisäksi olen toiminut punaisen markettiketjun verkkokauppapalvelun vastaavana. Koin siellä johtamisen varsin staattiseksi, joka ei enää tietyn ajan kuluttua vaatinut eikä sen johdosta antanutkaan enää kovin paljoa.

Syksyllä aloitin toisen vuoden Tiimiakatemialla. Koen siis varsin varmaksi sanoa, että ympäristö ja arki täällä ovat todella hektisiä. Olemme Fleimin kesken saaneet ensimmäisen vuoden aikana hyvän sekä huonon johtajuuden seurauksia. Olemme myös oppineet toisiemme tyylistä johtaa ja miten haluamme, että meitä johdetaan.

En kokenut minkäänlaista halua tai tarvetta hakea Akatemialla johtajan rooliin. En suoranaisesti jännitä tai pelkää johtamista, mutta se ei vain yksinkertaisesti kiinnosta minua kovin paljoa. Nyt vuosi alkaa olla lopussa ja päätimme valita uuden johtoryhmän tiimille hyvissä ajoin. Ajattelin, että voisi olla aika saada uutta näkökulmaa ja kokemusta Akatemialla työskentelyyn. Asetuin siis ehdolle Fleimin markkinointipäälliköksi ja minut valittiinkin tehtävään. Lähdin pohtimaan johtajuuden haasteita kirjan ”mietelauseiden” pohjalta.

”Pomolla pitää olla paksu nahka ja pitkä pinna. Äkkipikaisuutta ei lasketa eduksi”

Johtajan pitää olla kykeneväinen sietämään paineita ja jatkuvaa haastamista. Vaikka muu ryhmä olisi hirmumyrskyn syövereissä, niin vähintään yhden täytyy pysyä majakan lailla vahvasti paikoillaan ohjaten muut turvaan. Tekemisen punainen lanka häviää lopullisesti, jos kukaan ei mahdollista tiimin rantautumista. Aito johtaja mahdollistaa tiimille sopivan turvallisen ja vakaan ympäristön. Se on pyyteetöntä ja henkisesti uuvuttavaa, mutta onnistumisen myötä todella palkitsevaa.

”Älä koskaan sano: Näin tehdään, koska minä olen pomo.”

Vaikka johtajalla on tiimityöskentelyssä vaikutusvaltainen asema, niin se ei tarkoita, että sitä voi mielivaltaisesti ottaa muilta pois. Tämä lause sai minut myös palaamaan Sami Miettinen ja Juhani Torkin kirjoittamaan teokseen nimeltä Uusi neuvotteluvalta. Suoran vallan ja auktoriteetin vahva ilmaisu luo ihmisissä luonnostaan kapinallisuutta. Diktaattorimaisista otteista saa varmasti seurauksena konflikteja ja pahaa mieltä tiimissä. Osaava johtaja pystyy kuitenkin johdattelemaan ihmisiä kohti haluttua ja tarvittua lopputulosta.

”Rohkaise rohkeuteen ja yllytä hulluuteen. Sano ”kyllä” hyville ideoille. Kiitä kaikkia kokeilijoita, vaikka he eivät aina onnistuisikaan.”

Tiimin täytyy antaa hengittää. On tärkeä pitää yllä ilmapiiri, jossa yllytetään ideoimaan ja tekemään. Tällöin luodaan dynaaminen ja innostava ympäristö, jolloin saatetaan luoda jotain suurenmoista. Vaikka ei onnistuisikaan, niin ainakin on kokeiltu. Kaikesta oppii ja epäonnistumisistakin voi kasvaa jotain uutta.

Valitsin tämän kehotuksen erityisesti tulevan markkinointitiimin kannalta. Haluan mahdollistaa sen, että kukaan ei epäröisi ehdottaa uutta ja (toivottavasti edes vähän) hullua ideaa. Vaikken vielä tarkkoja tavoitteita olekaan kirjannut itselleni, niin olisi hienoa saavuttaa markkinoinnin parissa jotain, jonka voisi lyödä vaikka ansioluetteloon.

”Olemme kaikki erilaisia, mutta myös samanlaisia”

Kirjan sisältö poikkesi siitä, mitä normaalisti odotan hyvältä ”opetuskirjalta”. Se ei tarjonnut konkreettisia työkaluja, vaan siinä kiteytettiin kirjoittajan ajatuksia vuosien johtajuuden kokemuksesta. Vaikka kiteytetyt lauseet ja huomiot ovat subjektiivisia, niin ihmisyyden ja laumakäyttäytymisen ongelmat ovat universaaleja. Tunnistin tekstistä monet vastaukset, joiden perään olen itse ja osana Fleimiä haikaillut kuluneen vuoden aikana. Kiitos hyvästä kirjasta, mutta ensi vuosi jännittää vieläkin ihan helvetisti. Ja hyvä niin.

4-/5